Romaani
Samuli Laiho: Joka kalliolle rakentaa. Like. 304 s.
Samuli Laiho (s. 1969) tuli teinivuosinaan tunnetuksi Hearthill-yhtyeen kitaristina ja sittemmin muun muassa säveltäjänä ja sanoittajana. Hän on myös kirjoittanut neljä romaania, joista kaksi viimeisintä ovat Kuolemansynnit-sarjaan kuuluvia trillereitä.
Laihon ensimmäisessä trillerissä Sielun palomies vaarallinen psykopaatti vainosi addiktioidensa kanssa kipuilevaa teatteriohjaaja Muska Meriläistä. Vaikka Laiho hyödynsi paljon käytettyjä aineksia, Sielun palomies oli silti varovaisen lupaava trillerisarjan aloitus. Sen jatko-osa Joka kalliolle rakentaa ei enää toimi yhtä hyvin.
Muska Meriläinen on paennut aiemmassa teoksessa kokemiaan kauheuksia Espanjan-lomalle Malagaan. Hän saa kuitenkin pian soiton isältään, poliisista papin uralle vaihtaneelta ja sittemmin eläköityneeltä Kaarlelta. Muskan entinen suojatti Joanna on kadonnut juuri Malagassa.
Voisiko Muska lomansa aikana hieman kysellä Joannan perään?
Yhdessä toisen toipuvan addiktin, espanjalaisen Pilarin kanssa Muska alkaa jäljittää Joannan huumehöyryistä vaellusta Malagassa. Se johtaa pian kammottavaan löytöön: nettisivuille, joilla kerran kuukaudessa näytetään maksua vastaan nuoren naisen sadistinen murha.
Näyttää siltä, että seuraava uhri olisi juuri Joanna.
Uutuuden teema naisvihasta ja äärimmäisestä väkivallasta naisia kohtaan on tärkeä, mutta tässä kuitenkin lähinnä vain trillerin ponnahduslauta. Joka kalliolle rakentaa on kuin toimintaelokuvan käsikirjoituksesta nopeasti sutaistu romaani; kaikkea luonnehditaan pintapuolisesti ja pääpaino on jatkuvalla toiminnalla.
Se toiminta puolestaan on lähinnä sitä, miten Muska ja Pilar kerta toisensa jälkeen onnistuvat pakenemaan heitä jahtaavilta roistoilta. Moinen alkaa toistuessaan tuntua junnaavalta, olkoonkin, että juoni sentään kaiken säntäilyn seassa etenee kohti jälleen toimintaelokuvaa muistuttavaa isoa ja näyttävää loppukohtausta.
Kustantaja vetää mainoslauseissa rinnastuksia Stieg Larssonin luoman Lisbeth Salanderin ja Muska Meriläisen välille, ja jotain tällaista lienee Laihokin tavoitellut asettaessaan rohkean naispuolisen sankarin vastaan naisia vihaavia miehiä. Romaanin loppu viittaa siihen, että samanlaista seuraa jatkossakin.
Joka kalliolle rakentaa on kuitenkin sen verran ohut rakennelma, ettei siihen synny mitään kattavampaa syvyysvaikutelmaa. Se toimii nopeasti luettavana, tai kuunneltavana, toiminnallisena trillerinä ja siinä kaikki.