Netflix-sarja The Makanai: Cooking for the Maiko House kuvaa ystäviä, joilla on yhteinen tavoite: he haluavat geikoiksi eli geishoiksi. Teini-ikäiset kaverukset matkaavat Kiotoon, geishamaailman keskiöön, ja asettuvat harjoittelijoiden eli maikojen taloon.
Vaikka olisi tietämätön japanilaisperinteen sanaston ja hierarkian suhteen, katsomiskokemusta se ei haittaa. Sarja avaa talon arkea sujuvasti. Taloa johtaa ”äiti”, ja nuoret naiset puhuttelevat toisiaan ”siskoiksi”. Maikot asuvat kodinomaisessa sisäoppilaitoksessa, jossa opetellaan muun muassa perinteistä tanssia ja kukkien asettelua.
Sumire (Natsuki Deguchi) loistaa opinnoissa, toisin kuin päähenkilöksi nouseva Kiyo (Nana Mori). Nopeasti käy ilmi, että Kiyo on joka tapauksessa onnellisempi talon kokkina eli makanaina.
Maikot asuvat kodinomaisessa sisäoppilaitoksessa, jossa opetellaan muun muassa perinteistä tanssia ja kukkien asettelua.
Kun esimerkiksi 1900-luvun alkupuoliskolle sijoittuva Geishan muistelmat -draama (2005) kuvaa perinnettä, jossa köyhät perheet myyvät lapsiaan maiko-koulutukseen ja jossa geishojen neitsyydestä käydään huutokauppaa, nykyaikaan sijoittuva The Makanai esittää lämpöisen yhteisön ja perinteet, jotka limittyvät saumattomasti modernin maailman kanssa.
Talon kasvatti Momoko (Ai Hashimoto) suhtautuu geishan hommiin työnä ja katsoo vapaa-ajallaan zombileffoja. Maikojen talossa näkee myös collegepaitoja, ja teinit käväisevät McDonaldsissa.
Nuoruuden pahimmat kivut häivytetään taustalle, etenkin pyyteettömän Kiyon kohdalla. Hahmo tuo hetkittäin mieleen Amélie-hittielokuvan (2001) alati hämmästyneen näköisen lapsinaisen. ”Muilla tuntuu olevan paljon huolia. Olen vähän kateellinen siitä”, hän kirjoittaa kotiin.
Yksipuolinen rakkauskin näyttäytyy sarjassa raastavan sijaan kauniina.
Aiko Koyaman mangaan pohjaavan sarjan on käsikirjoittanut maineikas Hirokazu Kore-eda, joka on myös ohjannut osan jaksoista. Kore-eda tunnetaan parhaiten Cannesin elokuvajuhlien pääpalkinnon ansainneesta elokuvastaan Shoplifters (2018).
Vaikka myös Shoplifters kertoi itse valitusta perheestä, The Makanai tuo mieleen Kore-edan varhaisemman elokuvan Siskokset (2015). Sekin sijoittuu kodin sfääriin, tosin biologisten siskosten välille.
The Makanain ”siskokset” vaalivat yhtä lailla perhettään mutta myös perinteitä, joista keskeisimmäksi nousee ruoka. Kiyon tekemien tomaatticurryn, hillottujen luumujen, riisipallojen ja leipävanukkaan äärellä jaetaan muistoja ja salaisuuksia.
The Makanain ”siskokset” vaalivat yhtä lailla perhettään mutta myös perinteitä, joista keskeisimmäksi nousee ruoka.
Nuoren kokin annoksia kuvataan ”tavalliseksi kotiruoaksi”, vaikka useimmille katsojille ne edustavat varmasti jotain ihan muuta. Kaikessa eksoottisuudessaan annokset tunnistaa kuitenkin lohturuoaksi.
Sama pätee kokonaisuuteen: The Makanai on television vastine lohturuoalle murhien, maailmanloppujen ja päättömän hötön keskellä. Siinäkin on sekä ”tavallisuutta” että eksoottisuutta: juonen tasolla ei tapahdu suuria, mutta pelkkä välittämisen ilmapiiri tuntuu tuoreudessaan ilahduttavalta.
The Makanai: Cooking for the Maiko House. Netflix. (K13)
Lue lisää: Syyhypulveria sivilisaation yllä eli miksi en enää katso elokuvia
Oikaisu 28.2.2023 klo 14:57: Geishan muistelmat -elokuva tuli ensi-iltaan vuonna 2005, ei vuonna 2015.