Jazz
Savoy JazzFest. Gerald Clayton White Cities ja Dave Holland Trio Savoy-teatterissa lauantaina 4.3.
Basisti, säveltäjä ja yhtyeenjohtaja Dave Holland ei kaipaa enää perusteluja edes jazztapahtuman parhaan päivän pääesiintyjänä. Hänellä on takanaan katkeamatonta kansainvälistä uraa nyt jo seitsemällä eri vuosikymmenellä.
Silti Suomessakin yli kaksikymmentä kertaa esiintyneen Hollandin aikomuksista ei tiedä vieläkään ennakolta täydellä varmuudella. Ei edes 76-vuotiaana, satojen erilaisten levytysten uteliaana ja uskaliaana veteraanina, joka on saavuttanut jo elävän jazzlegendan statuksen.
Vaikuttaakin vahvasti, että trumpetisti Miles Davisin maailmanmaineeseen vuonna 1968 sysäämä Holland on edennyt ennen kaikkea omien mielihalujensa mukaan – tiukkaan määritellyistä tyylilajeista piittaamatta.
Kuten nyt Savoy JazzFestissa, jonka lauantai-illan pääkonsertti todennäköisesti yllätti ainakin ne, jotka eivät olleet onnistuneet kuulemaan Hollandin uusinta, noin kolmattakymmenettä, omaa albumia.
Toukokuussa 2021 julkaistu Another Land (Edition Records) ei kuitenkaan pohjustanut kokonaan sitä, mitä hänen trionsa soitti melkein puolentoista tunnin ajan, ilman taukoja. Tai pikemminkin paahtoi, sillä musiikki oli alusta loppuun sitä, mitä Hollandin varhaisina ammattilaisvuosina kutsuttiin ensin jazzrockiksi ja sitten fuusioksi. Vaikka toki yhdellä miellyttävällä, oleellisella erolla: nyt musiikki suurimmaksi osaksi myös groovasi, oli jopa funkya.
Yhtyeen ydin olikin Hollandin sekä vähäeleisesti ja säästeliäästi soittaneen rumpali Eric Harlandin saumattomassa yhteistyössä. Tosin ehdottomasti eniten äänessä oli sähkökitaristi Kevin Eubanks, joka todella soitti koko palkkionsa edestä, ja enemmänkin.
Kevin Eubanks oli yksi 1980-luvun lupaavimmista jazzkitaristeista, mutta televisiotyö söi aikaa musiikin tekemiseltä.
Eubanks oli yksi 1980-luvun nousujohteisimmista nuorista yhdysvaltalaisista jazzkitaristeista, mutta myöhemmin televisiotyö ei antanut mahdollisuuksia soolouran edistämiseen. Toki työ oli näkyvää ja myös ilmeisen palkitsevaa: Eubanks johti viisitoista vuotta studioyhtyettä, joka soitti viisi kertaa viikossa Jay Lenon juontamassa suositussa keskusteluohjelmassa The Tonight Show.
Eubanks ei ollut nyt ensi kertaa Hollandin matkassa. Hän soittaa yhdellä Hollandin varhaisella albumilla ja oli rumpali Harlandin kanssa mukana myös Hollandin Prism-kvartetin albumilla Prism (2013), jolta Savoyssa esitettiin ainakin yksi pitkäksi venytetty kappale.
Trion harjoittamassa voimailussa olikin samanlaisia elementtejä kuin Suomessa kaksi kertaa esiintyneessä Prism-kvartetissa. Mutta ilman neljättä muusikkoa, pianistia, puolentoista tunnin rupeama alkoi kääntyä variaatioiden puutteessa puoliväkisin vähän puuduttavaksi.
Tai ehkä tavoite oli luoda tila, jossa kappaleet sulautuisivat yhdeksi kokonaisuudeksi, yhdeksi matkaksi?
Kuusi kertaa Grammy-ehdokkaana ollut Gerald Clayton soitti säveltämässään teoksessa sekä sähköpianoa, flyygeliä että Hammond-urkuja.
Lauantai-illan toisen yhdysvaltalaisen yhtyeen, pianisti ja säveltäjä Gerald Claytonin johtaman kvintetin pyrkimyksiä ei tarvinnut arvailla. Se yritti luoda Savoy-teatteriin oman herkän ja hartaankin tilansa sekä antaa ennen kaikkea aihetta kuvitteluun.
Kyseessä oli kolmeen kaupunkiin – Chicago, New York, Los Angeles – sijoittuva kolmiosainen teos White Cities, jolla Clayton, 38, sävelitti arvostetun afroamerikkalaisen kuvataiteilijan Charles Whiten (1918–1979) elämää ja elämäntyötä.
Whitea ja hänen maineikkaita muraalejaan tunteville tämä läpisävelletty teos antaisi moninkertaisesti enemmän, mutta selvästi erottuvat ja äänitehosteiden erottamat osat eivät vaatineet nytkään suuria selittelyjä.
Claytonin teos oli Savoy JazzFestin paras, sekä yhtye myös. Itse asiassa niin hyvä, että jokainen sen solistinen jäsen – saksofonisti Logan Richardson, trumpetisti Marquis Hill, kitaristi Jeff Parker ja vibrafonisti Joel Ross – olisi voinut esiintyä Savoyssa yhtä hyvin omalla kokoonpanollaan.