Lukas Stasevskij’n kanssa keskustellessa juttu kääntyy vääjäämättä yhteen tiettyyn aiheeseen, vaikka tarkoitus olisi toinen.
”Onhan se selvä että sota määrittää elämääni”, Stasevskij toteaa. ”Elämäni on ihmeellisessä pyörteessä.”
Stasevskij on ottanut asiakseen ukrainalaisten auttamisen. Sellistiksi kouluttautunut Stasevskij muutti Ukrainaan jo vuonna 2021 opiskellakseen elokuvaohjaajaksi ja tutkiakseen samalla sukujuuriaan. Hän oli maassa myös helmikuussa 2022, kun Venäjä aloitti täysimittaisen hyökkäyksen. Se muutti myös Stasevskij’n elämän suunnan.
Välillä hän kuitenkin vierailee myös kotimaassaan Suomessa, ja silloin hän pystyy jatkamaan myös täällä olevia projektejaan. Niistä tärkein on pelimusiikkia soittava Game Music Collective -kokoonpano, joka nimensä mukaisesti esittää videopelien musiikkia konserteissa, Youtube-videoilla ja nyt myös levyllä.
Ja juuri nyt tarkoituksena onkin puhua pelimusiikista.
Stasevskij perusti Game Music Collectiven sen jälkeen, kun hän oli vuonna 2015 valmistunut Sibelius-Akatemiasta sellistiksi.
”Elokuvaihmisenä kuuntelen myös paljon elokuvamusiikkia, ja Youtubea selatessa huomasin että fiidiin tuli paljon pelimusiikkivideoita harrastelijoiden tekemänä. Kun muutaman kerran klikkasin niitä ja siellä oli jotain tuttujakin, huomasin miten valtavan iso juttu pelimusiikki oli Youtubessa.”
Stasevskij oli itsekin pelannut jonkin verran, mutta ei kuvaile itseään himopelaajaksi.
”Enemmänkin lähestyn pelimusiikkia uusien yleisöjen näkökulmasta. Tuntui kiehtovalta, että minun ikäiseni nuoret miehet aika harvoin käyvät konserteissa, ainakaan konserttitaloissa, joissa on akustisia soittimia.”
Stasevskij kuvailee juuri nuoria miehiä kaikkein vaikeimmin tavoitettavaksi yleisöksi klassisen musiikin kannalta. Nuoretkin miehet kuitenkin kuulevat pelimusiikkia sekä pelatessaan että videopalveluissa.
Game Music Collective piti ensikonserttinsa vuonna 2017 Finlandia-talossa. Kapellimestarina oli Eero Lehtimäki.
Pelimusiikissa käytetään usein perinteisiä klassisen musiikin kokoonpanoja, samoin kuin elokuvamusiikissakin.
”Silti klassisen musiikin instituutioiden lähestymistapa pelimusiikkiin on ollut vieläkin huomattavasti marginaalisempaa kuin elokuvamusiikkiin”, Stasevskij sanoo.
Joka tapauksessa klassisen musiikin toimijoiden kuten orkesterien lähtökohta on tyypillisesti korkeakulttuurinen ja orkesteri-instituution perinteestä ponnistava, kun taas pelimusiikin olemus on selvästi populaarikulttuuria, mahdollisista klassisen musiikin kokoonpanoista riippumatta.
”On ollut kiehtovaa huomata, että pelimusiikkigenressä on omat lainalaisuudet. Siinä ei ole raja-aitoja, vaan pelimusiikissa voidaan hypätä maailmasta toiseen. Se voi olla heviä niin kuin Doomissa, tai klassista kuten Final Fantasyssa.”
Näihin pelimusiikin lainalaisuuksiin vastatakseen Stasevskij ja hänen ystävänsä päättivät tehdä Game Music Collectivesta hybridikokoonpanon, jossa on sekä akustisia että sähköisiä soittimia.
Vuonna 2017 oli ensimmäisen konsertin aika, ja sitä varten Game Music Collective vuokrasi Finlandia-talon konserttisalin. Yleisömenestys oli heti hyvä, sali myytiin melkein täyteen.
”Yleisö oli niin erilainen kuin mihin olimme tottuneet. He kuuntelivat hiljaa, mutta kappaleiden välissä oli villi ja tunteellinen meininki. Se oli ikimuistoinen kokemus, koska siellä oli tosi erilainen vastavuoroisuus. Pelaajillekin se oli kollektiivinen kokemus, eikä sillä ole mitään merkitystä onko pelannut juuri niitä pelejä, koska musiikkihan kertoo tarinoita itsessään”, Stasevskij sanoo.
Game Music Collective esiintyi tammikuun 2023 lopussa Helsingin Kulttuuritalossa. Kapellimestarina oli Saku Mattila.
”Eihän klassisessakaan musiikissa ole pakollista tuntea Beethovenin kontekstia pystyäkseen nauttimaan hänen teoksistaan.”
Esityksiä varten pelimusiikistakin tarvitaan teosten oikeudenomistajien lupa, ja pelimaailmassa se ei aina ole helppoa.
”Se on aina pitkä prosessi”, Stasevskij sanoo.
”Ensinnäkin pystymme soittamaan vain kappaleita jotka ovat Teoston alaisia. Pelimusiikissa kaikki eivät suinkaan ole, koska peliyhtiöt pitävät niitä omana omaisuutenaan. Juuri tämän takia meidän ohjelmistomme on myös hyvin valikoivaa. Esimerkiksi Nintendon musiikkia ei yleensä saa soittaa kukaan.”
Pelimusiikkisäveltäjien asema on parantunut huomattavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana, kertoo Ilmari Hakkola, joka on säveltänyt musiikkia esimerkiksi Angry Birds -peleihin. Aiempina vuosina säveltäjiltä saattoi puuttua neuvotteluvoimaa suurten peliyhtiöiden kanssa sopimuksia tehtäessä, mutta viime vuosina säveltäjien ja peliyhtiöiden keskinäinen ymmärrys on lisääntynyt, Hakkola sanoo.
Hänen mukaansa sopimustyyppien yhtenä ääripäänä on niin sanottu full buyout, jossa pelifirma ostaa tekijältä kaikki oikeudet kertakorvauksella. Toisena ääripäänä on lisensointisopimus, jossa tekijänoikeudet säilyvät tekijällä itsellään. Tyypillisesti sopimukset asettuvat näiden ääripäiden väliin.
”Saatetaan tehdä esimerkiksi full buyout, mutta jätetään säveltäjälle myös mahdollisuus kerätä esityskorvauksia pelikontekstin ulkopuolella, esimerkiksi musiikin suoratoistopalveluista, Youtubesta tai radiosoitosta”, Hakkola sanoo.
Peliteollisuus on suuri kansainvälinen teollisuudenala, noin kaksi kertaa niin suuri kuin esimerkiksi elokuvateollisuus. Monet suomalaisetkin yhtiöt ovat menestyneet pelialalla hyvin – esimerkiksi Supercell ja Rovio. Ne ovat käyttäneet peleissään usein suomalaisten säveltäjien musiikkia, ja sen tiimoilta Game Music Collective on tehnyt nyt ensimmäisen levynsä.
Alfred Kordelinin säätiöltä saadun rahoituksen avulla Game Music Collective on levyttänyt suomalaisesta pelimusiikista tehtyjä sovituksia Restart – Finnish Game Music Revised -albumille.
Lukas Stasevskij’n mukaan suomalaiset peliyhtiöt ovat olleet innokkaasti projektissa mukana.
”Tämä meidän projektimme on selvästi kulttuurihanke”, Lukas Stasevskij sanoo. ”Emme tee nyt levyllistä Final Fantasya, vaan suomalaisten peliyhtiöiden julkaisemaa, suomalaisten pelisäveltäjien säveltämää ja suomalaisten huippumuusikoiden äänittämää musiikkia.”
Projektin aikataulu on viivästynyt ensin koronapandemian ja sitten Venäjän hyökkäyksen myötä. Hyökkäyksen alettua Stasevskij päätti jäädä Ukrainaan, jossa hän oli aloittanut elokuvaopinnot ja jättänyt toisaalta sellonsoittoa tauolle. Hän alkoi kuvata dokumenttielokuvaa ukrainalaisten identiteetin muutoksesta sodan aikana.
Lukas Stasevskij’n isän puolen suku on kotoisin Ukrainasta ja äiti on Suomesta, mutta hän itse on syntynyt vuonna 1987 Tallinnassa ja kasvanut Suomessa, kuten sisaruksensa Dalia Stasevska (s. 1984 Kiovassa) ja Justas Stasevskij (s. 1989). Kaikki ovat muusikoita, Dalia kapellimestari ja alttoviulisti, Justas pianisti.
Suomessakin on nähty kuvia ja videoita Lukas Stasevskij’sta soittamassa selloaan sodan raunioittamissa rakennuksissa.
”Soittopyyntö tuli Yleisradiolta heidän Sodan kylmät kasvot -dokumenttiinsa – minusta se oli aluksi hyvin omituinen ajatus, että sodan aikana soittaisi jossakin raunioilla, mutta siitä on tullut aika iso osa sekä elokuvaani että toimintaani siellä. Heti viime keväänä aloimme Dalian ja Justaksen kanssa kuskata humanitaarista apua, ja minulla yleensä kulkee samalla autokuormalla sello, kamerat ja humanitaarinen apu”, Stasevskij sanoo.
Ennen soittopyyntöä Stasevskij oli alkanut kyseenalaistaa klassisen musiikin roolia ja merkitystä elämässään ja myös nyky-yhteiskunnassa – ja oli siksi jättänyt sellon taka-alalle elokuvaopinnot aloitettuaan. Mutta hyökkäyksen alettua hän näki uudestaan musiikin voiman.
”Aloin soittaa raunioilla sotilaille ja talonsa menettäneille. Soitin Butšan pääkadulla. Viimeksi olin kuvaamassa viikon Hersonissa, jossa oli todella paha tilanne. Siellä kävin soittamassa sotilaille korsussa. Siellä vanhempi sotilas sanoi, että monet asiat unohtuvat sodassa, mutta ei se, kun joku tulee varta vasten soittamaan heille. Se antoi ihan uudenlaista merkitystä omalle soitolle.”
Avustuskuljetusten, soittamisen ja kuvaamisen lisäksi Stasevskij kokee omaksi tehtäväkseen myös Ukrainan tilanteesta puhumisen Suomessa. Game Music Collectiven konserteissakin on yleensä Ukraina-osuus.
Lukas Stasevskij juonsi Game Music Collectiven konsertin tammikuussa Helsingissä.
”Yritän parhaani mukaan sanoa ihmisille, että tämä ei ole vain ukrainalaisten sota, vaan myös suomalaisten ja eurooppalaisten sota. Tämä vaikuttaa meihin aivan suoraan. Putinin tavoitteena on paitsi koko Ukrainan valloittaminen, myös länsimaisen yhteiskuntamallin hegemonian lopettaminen. Tämä sota on pakko voittaa hinnalla millä hyvänsä.”
Musiikki – oli kyseessä sitten Bachin soolosellosarjat tai vaikka Last of Us -pelin tunnusmusiikki – saattaa sodan pyörteessä vaikuttaa toissijaiselta asialta, mutta kuten Stasevskij on huomannut, sotilaat ja siviilit saavat niistä helpotusta vaikeaan arkeen.
Stasevskij itse kokee, ettei hänellä ole oikeutta rentoutumiseen Ukrainassa ollessaan, sillä hän pääsee aina pois eikä hänen ole mikään pakko taistella etulinjassa toisin kuin ukrainalaisten sotilaiden. Sotilaille hän soisi kaiken mahdollisen rentoutumisen, oli siinä kyse vaikka videopeleistä tai musiikin kuuntelusta.
”Monet pelaajathan ovat nyt drone-operaattoreita. Monet elokuvaajat ja kovan tason gamerit ovat Ukrainassa tosi kovassa huudossa.”
Lukas Stasevskij soitti Irpinin pommitetussa kulttuuritalossa huhtikuussa 2022.