Dokumenttielokuva
Hassisen kone 40 vuotta myöhemmin. Ohjaus Mika Kaurismäki. 80 min. S. ★★★
Tuleehan tästä myös konserttitallenne?
Se oli ensimmäinen kysymykseni Mika Kaurismäen Hassisen Kone 40 vuotta myöhemmin -elokuvan lehdistönäytöksen jälkeen.
Ratinan stadionin juhlakonsertti kesältä 2022 on kuvattu vaikuttavasti. Värit, valot, Tampereen kesäiltanäkymät ja ennen kaikkea soitto ja soundit toimivat.
Hienosti toimii myös stadionkonsertin otteiden kontrasti 1980-alun keikkavälähdysten pienimuotoisempiin puitteisiin.
Mutta liian harvoja lauluja stadionilta tai 40 vuoden takaa kuullaan ihan kokonaan, ilman väliin leikattuja haastattelupätkiä.
Se kieltämättä harmittaa ja vie mielestäni elokuvalta sen neljännen tähden.
Samalla ratkaisu tuo ehkä jo hymyilyttävänkin etiäisen harmituksista 40 vuotta sitten.
Silloin ärsytti musiikin päälle puhuminen radio-ohjelmissa, kun sukupolveni äänitti Hassisen konetta c-kaseteille Yleisradion harvoista rock-ohjelmista, kunnes viikkorahat ja myöhemmin kesätyörahat riittivät itse vinyylien ostoon.
Niinpä musiikki edellä menevälle fanille jää tämän elokuvan jälkeenkin musiikin nälkä.
Onneksi sekä Ismo Alanko että ohjaaja Mika Kaurismäki kertoivat heti näytöksen päättyessä, että Ratinan konsertista tulee myös tunnin konserttikooste.
Televisiossa nämä kaksi ohjelmaa aiotaan esittää peräkkäin, kun Ratinan keikasta tulee kuluneeksi vuosi. Elokuvateatterilevitys on konserttikoosteellekin mahdollinen myöhemmässä vaiheessa, Kaurismäki arvioi.
Käyhän se niinkin. Mutta tämä elokuva on vain 80 minuutin pituinen. Saman tien olisin katsonut ainakin kokonaisen tunnin Ratinasta tässä paketissa jo nyt.
Täytyy silti muistaa, että tätä elokuvaa markkinoidaan dokumenttielokuvana, ei konserttielokuvana.
Niinpä alkupuolella vain pistäydytään stadionilla. Sitten näytetään kuinka vanhat herrat käyskentelevät alkukesällä 2022 Joensuussa ja muistelevat Hassisen konetta ja sitä edeltäviä kokoonpanoja. Varhaisen Sight-yhtyeen progressiivisesta Kanttori-eepoksesta kuullaan pieni näytekin.
Samoina alkukesän 2022 päivinä alkuperäiskokoonpano soitti Joensuun Kerubissa hienoja keikkoja ennen Provinssirockin ja Ratinan konsertteja.
Tallennettiinko nekin vain jotain myöhempää julkaisua varten? Tässä elokuvassa noita keikkoja ei hyödynnetä.
Hassisen kone tammikuussa 1981: Harri Kinnunen (vas.), Reijo Heiskanen, Jussi Kinnunen ja Ismo Alanko.
Puhuvien päiden, arkistohaastattelujen ja keikkatallenteiden avulla käydään jälleen kerran läpi myös Hassisen koneen huikea kaari.
Vuonna 1980 julkaistiin rempseä uuden aallon levy Täältä tullaan Venäjä. Se myi Rappiolla-hitin avulla 60 000 kappaletta, eniten Ismo Alangon koko tuotannosta.
Vuosi 1981 oli Tuuliajolla-kiertueen (josta nähdään otteita) ja erinomaisesti soitetun Rumat sävelet -klassikon aikaa.
Lopulta vuonna 1982 laajennetun kokoonpanon Harsoinen teräs -levy vei ilmaisun takaisin progressiivisempaan suuntaan uuden aallon energia säilyttäen. Harmi vain, että yhtye ei ehtinyt päihteidenkäytöltä juuri osallistua miksausvaiheeseen.
Vielä samana vuonna Alanko laittoi yhtyeen ”telakalle”, teki Iskelmätaivas-projektin ja jatkoi pian Sielun Veljissä. Sen jälkeen Hassisen koneen yksittäisiä paluuesityksiä on ollut hyvin harvoin, mutta aina tasokkaasti.
Nämä vaiheet Hassisen koneen alkuperäisjäsenet kertasivat jo 2019 Helsingin Sanomien laajassa haastattelussa. Vielä silloin luultiin, että paluukeikat voitaisiin tehdä vuonna 2020. Turha yritys tehtiin myös kesäksi 2021 ennen kuin pandemiarajoitukset lopulta hellittivät.
Läpi käydään tietysti tässäkin dokumentissa Jussi Kinnusen nuoruuden päihdeongelmat sekä kitaristi Reijo Heiskasen äkillinen eroaminen ja Jukka Orman tulo mukaan. Orma pystyi kameleonttimaisesti toteuttamaan Alangon kahtalaiset uudet visiot, joissa kitara oli monessa täyteen sovitetussa laulussa pienessä sivuosassa (Totuus, Harsoinen teräs), mutta harvakseltaan piti revitellä entistä epäsovinnaisemmin (Hiljaa virtaa veri, osin myös Pelko).
Vähemmän kalutusti ääneen pääsevät myös laajennetun kokoonpanon loistava kosketinsoittaja Eero ”Safka” Pekkonen, perkussionisti Hannu Porkka ja tutkijatohtoriksi päätynyt saksofonisti Antti Seppo.
Nuoruudenystäviäkin haastatellaan, samoin eri sukupolven faneja. Heistä vanhimpaan sukupolveen lukeutuu Jussi Raittinen, joka oli tuomaristossa, kun Hassisen kone voitti Rockin SM-kisat vuonna 1980.
Nyt Hassisen koneen musiikki on jo kulkeutunut alkuperäisfaneilta heidän lapsilleen. Perheitä näkyi myös Ratinan yleisössä.
Erityisen koskettavasti fanit ja Alanko itsekin kertovat Tällä tiellä -klassikosta.
Sen esitys on jälleen mykistävän hieno ja herättää suuria odotuksia myöhemmin julkaistavan ja musiikkiin keskittyvän konserttitallenteen annista.
Hassisen koneen jäsenet Ratinan stadionkeikan jälkeen. Vasemmalta Hannu Porkka, Harri Kinnunen, Jukka Orma, Jussi Kinnunen, Ismo Alanko, Antti Seppo, Eero ”Safka” Pekkonen ja Reijo Heiskanen.
Oikaisu 16. maaliskuuta klo 13.35. Korjattu kuvatekstissä Eero ”Safka” Pekkosen etunimi virheellisestä Antti-muodosta. Lisäksi elokuvan nimi Hassisen kone 40 vuotta myöhemmin oli ingressissä virheellisesti muodossa Hassisen kone 40 vuoden jälkeen.
Lue lisää: Tarjolla taas: Hassisen kone (alkuperäiskokoonpanon laaja haastattelu loppuvuodelta 2019)
Lue lisää: Hassisen Koneen tarjoama suomirockin suuri sukupolvijuhla Ratinassa oli musiikillisesti timantinkova