Elokuva
The Whistlers – Viheltäjät ★★★
La Gomera, Romania 2019.
Teema klo 23.05 ja Yle Areena. (K16)
Parhaat päivänsä nähnyt bukarestilainen rikosetsivä Cristi (Vlad Ivanov) matkustaa Kanariansaariin kuuluvalle La Gomeralle. Hän ei ole liikkeellä virkatehtävissä vaan oppiakseen paikallisilta rikollisilta vihellyskielen, jota poliisi ei ymmärrä. Cristi on siis liukunut lain toiselle puolen.
Yksi vastaanottajista saarella on Gilda (Catrinel Marlon), jonka kanssa Cristi on Bukarestin-asunnossaan joutunut teeskentelemään asiakas-prostituoitu-suhdetta, jotta asuntoon kameroita asentaneet eivät arvaisi, että Gilda on tosiasiassa Cristin yhteyshenkilö rikolliseen maailmaan. Logiikka ei tässä ole aivan vedenpitävä, eikä siksi tule yllätyksenä, että takaumaseksikohtauksessa alastomuus tuntuu itsetarkoitukselliselta.
Gilda on esittänyt toiveen, että Cristi hoitaisi vankilasta vapauteen hänen rikoskumppaninsa Zsoltin (Sabin Tambrea). Kuvioon kuuluu myös miljoonien eurojen raha-aarre ja julma rikollispomo (Agusti Villaronga).
Rita Hayworthin näyttelemän kuuluisan femme fatalen mukaan nimetty Gilda (Catrinel Marlon) on kohtalokas hänkin.
Ohjaaja-käsikirjoittaja Corneliu Porumboiun Bukarest-noirin juonenrakentelu kehittyy hämmentäväksi, koska hänellä tuntuu olevan tarve tehdä kaikista sivuhenkilöistäkin tarinan liikuttajia. Heidän tai Cristin ratkaisuja ei erityisemmin perustella.
Huolimatta vielä toisesta itsetarkoituksellisesta kohtauksesta, jossa kurkun viiltäminen halutaan näyttää läheltä, elokuvaan kehittyy hupsuhkoa vähän kotikutoista lempeyttä. Sitä tarttuu esimerkiksi elokuvan musiikista, jossa kuunnellaan pitkät pätkät vaikkapa Bertolt Brechtin ja Kurt Weillin Puukko-Mackie-kappaletta tai Iggy Poppin The Passengeria. Tunnelmaa tukee myös tapaaminen elokuvateatterissa, jossa esitetään Etsijät-westerniä (1956).
Vihellyskieli on elokuvassa kohtalaisen ontto täky, jonka opettamisen hyödyt rikollisen toiminnan näkökulmasta eivät oikein hahmotu. Loppupuolella viheltäminen kuitenkin saadaan sidotuksi osaksi tarinaa, tuon hupsuhkon lempeyden saattelemana.
Porumboiun töistä on Ylellä nähty aiemmin yhteiskuntasatiiri Bukarestista itään (2006).