”Kuinka homolta mä sun mielestä näytän?”
Straight Acting -sooloesityksen läpimeno Teatteri Viiruksessa, Anssi Niemi katsoo suoraan kohti.
Apua, pitikö mennä eturiviin. Mitä tällaiseen kysymykseen ylipäänsä voi vastata? Ensimmäinen kysymykseen vastannut taaempana katsomossa sanoi 78 prosenttia.
Niemi katsoo kohti, odottaa vastausta.
Ööö, lähtisin alhaalta: Nolla? Viisi?
Neljä päivää myöhemmin Anssi Niemi katsoo taas silmiin, nyt toiselta puolelta pöytää. Teemme haastattelua Taideyliopiston Teatterikorkeakoululla viidennen kerroksen jumppasalissa. Teakilta valmistuneet saavat käyttää koulun harjoitussaleja kaksi vuotta valmistumisen jälkeen. On ihana aamupäivä, kevätaurinko paistaa salin parkettiin ja molempien päätyseinien puolapuurivistöihin.
Mitä esityksen kysymykseen olisi pitänyt vastata?
Niemeä vähän hymyilyttää.
”Ei siihen kyllä ole mitään oikeata vastausta. Se on enemmän aktivoiva kysymys. Niin että siinä hetkessä tai myöhemmin voi miettiä suhdettaan siihen asiaan.”
Asiaan, joka siis päällisin puolin on se, miten homolta näyttelijä Anssi Niemi näyttää – mutta jossa syvemmin on kyse paljon laajemmasta asiasta. Siitä mitä piirteitä meistä itse kukin mahdollisesti liittää homoseksuaalisuuteen.
Voiko homouden nähdä päällepäin?
Anssi Niemi pääsi Teatterikorkeakouluun vuonna 2016, kahdeksannella yrityksellä. Monet pääsykokeista pidettiin juuri tässä jumppasalissa.
Straight Acting on omakohtainen – ”kyllä, muna maistuu”, Niemi sanoo esityksen alkuvaiheissa – ja Niemi on sekä kirjoittanut että ohjannut sen.
Nimen esitys on saanut termiltä, joka on hyvin kyseenalainen. Yleisimmässä käytössään ”straight actingillä” tarkoitetaan homoseksuaalia miestä, jonka käyttäytyminen ja habitus vastaavat perinteistä heteromiehen stereotyyppiä. Termiä voidaan käyttää myös homomiehestä, joka muuttaa käytöstään mahtuakseen paremmin heteromiehen normiin.
Termi on kyseenalainen, koska sen käyttövoima on niissä negatiivisissa stereotypioissa, joita homomiehiin liitetään. Ranteiden roikottaminen, ”naisellinen” puhetapa, teatraalisuus, kiinnostus muotiin: kaikki nuo ”homomaiset” piirteet, jotka läpäisevät kulttuurimme edelleen siinä määrin, että me kaikki tunnemme ne.
Yhdessä kohtauksessa Niemi – tai tarkalleen ottaen hänen näyttelemänsä hahmo Aatu Kynnäs, kolmekymppinen helsinkiläinen näyttelijä ja homo – kertoo miltä hänestä tuntuu, kun joku tuttava sanoo et vaikuta homolta. Ensin hämmennys: millaisiksi tuttava oikein mieltää homot? Sitten kiitollisuus: hän kelpaa heteroksi. Lopulta: kuvotus, itseinho.
”Heterosta käyminen on kuin joku pieni palkinto, siitä tulee se kiitollisuus. Mutta vapauttavaa se ei ole, ja sitten hävettää se, että olen itse yhtä lailla sisällä tässä systeemissä ja samoissa keloissa mitä vastaan yritän taistella.”
Taistelusta puhumisen ei saa antaa häiritä. Niemen esitys on ennen kaikkea hauska ja liikuttava, katsojan ajatuksia ja asenteita moneen suuntaan liikutteleva, ei pienimmässäkään määrin opetusnäytelmä. Sen Niemi myös sanoo, niin esityksessä kuin nyt haastattelussa.
”Toivon, että esitys ehkä aktivoisi, niin että katsoja voi sitten muodostaa oman suhteen aiheeseen. En halua mitään opettaa, eikä mulla ole mitään sellaista ’näin asioiden pitäisi olla’.”
Esitys on Niemen mukaan ennen kaikkea ”omaa sisäistä usein aika absurdiakin kelaa”.
”Häpeästä ja kaikesta siitä.”
Straight Actingissa Anssi Niemen näyttelemä hahmo Aatu Kynnäs on kolmekymppinen helsinkiläinen näyttelijä ja homo.
Häpeän Anssi Niemi oppi tuntemaan omakohtaisesti viimeistään yläkoulussa. Helsingin Laajasalossa koulunsa käynyt Niemi kertoo olleensa kirjoittamisesta kiinnostunut äikkähikke – sekä todella koulukiusattu.
Esityksessä Niemi kertoo, miten hänen äitinsä oli viimeisillä rahoillaan ostanut pojalleen Spice Girls -paidan. Aivan ihanan. Niemi pani sen kouluun päälleen. Ja toivoi sitten koko päivän, että häpeän voima olisi sytyttänyt hänet tuleen ja paidan hänen mukanaan. Kotiin päästyään Niemi pani paidan kaappiin eikä koskaan enää käyttänyt sitä.
”Lapsena ei oikein hahmota noita asioita, tai hahmottaa palautteen kautta. Kaikki tykkäsivät Spaissareista, tai siis kaikki tytöt. Mutta sitten tajusin, että ai niin, tämä ei ole nyt ok, koska olen poika. Mä en saa tykätä niistä.”
Homottelun kautta esiin piirtyivät rajat, joiden sisälle olisi pitänyt mahtua.
”Jos asia ei ole normin piirissä, katsotaan, että paljastat ikään kuin enemmän”, Anssi Niemi pohtii.
Jumppasali, jossa istumme puhumassa, on sama, jossa Anssi Niemi on useasti osallistunut Teatterikorkean pääsykokeisiin. Hän pääsi kouluun vuonna 2016, kahdeksannella yrityksellä.
Todella tiesit mitä halusit?
”Joo, joo. Kyllä mä tiesin.”
Teatteri tuli kirjoittamisesta innostuneen Niemen elämään Kallion lukiossa. Sinne hän oli hakenut äidinkielenopettajan kehotuksesta, ja siksi, koska tutustumiskäynnillä koulun tunnelma oli tuntunut hyvältä. Sieltä löytyikin oma porukka, sellaisia ystäviä, joita Niemellä ei Laajasalossa ollut juuri ollut.
”Kun näytteleminen tuntui kauhean vaikealta, se oli kiehtovaa – että on joku asia, jota ei voinut päntätä.”
Ylioppilaskirjoitusten ja Teatterikorkeaan pääsemisen välisistä vuosista yksi meni Lahden kansanopistossa, muiden aikana Niemi näytteli jatkuvasti, Kellariteatterissa ja Ylioppilasteatterissa.
Se, että hänet hyväksyttiin Teakiin vasta kahdeksannella kerralla, oli ”jälkikäteen ajateltuna tosi hyvä”.
”Ei ollut enää mitään teini-iän prosesseja käynnissä. Pystyi keskittymään kouluun ihan täysillä.”
Anssi Niemi teki kehutut Tytön (kuvassa) ja Povipommin roolit Saara Turusen kirjoittamassa ja ohjaamassa esityksessä Järjen hedelmät. Se sai ensi-iltansa Q-teatterissa syksyllä 2022.
Kun Anssi Niemi alkoi tehdä Straight Acting -esitystä ja kertoi siitä muille, olivat reaktiot kaksijakoisia. Toiset iloitsivat, että vihdoinkin saadaan autenttista teatteria seksuaalivähemmistöistä – asia, jota tekijän homous ei muuten mitenkään varmenna, Niemi huomauttaa. Toiset taas olivat suorastaan kauhistuneita. Että tervemenoa vain identiteettipolitiikan roviolle, jonka jälkeen on luvassa korkeintaan podcastien tekoa ja kädentaito-ohjelmien juontamista.
”Siitä on sekä Suomessa että kansainvälisesti perinteisesti varoiteltu, että älä nyt vaan tätä sitten. Että omia mahdollisuuksiasi kavennat, kun näyttelijän pitää pystyä täyttämään kaikkien fantasiat ja kuvitelmat.”
Ja heteronormatiivisessa maailmassa tämä on mahdollista tietenkin vain… heteroudesta käsin.
Esityksessä Niemi kuvailee, miten näyttelijän on ok kertoa koirastaan. Lapsistaan. Vaimostaan. Alkoholismistaan.
Mutta siitä, että on homo? Ei ok.
Vaikka näyttelijäntyön ytimessä on näytteleminen. Toisen esittäminen.
”Jos asia ei ole normin piirissä, katsotaan, että paljastat ikään kuin enemmän.”
Rikot fantasian.
Näyttelijän erottaminen roolistaan ei tietenkään ole täysin mahdollista, leimoja syntyy. Talonmiestä näyttelevää luullaan talonmieheksi, vaimoaan tv-sarjassa pahoinpitelevää mulkoillaan kauppajonossa.
Mutta, Anssi Niemi kysyy, onko homous sellainen asia, jonka kuuluu leimata näyttelijä?
Entäpä sitten toisin päin? Straight Actingin alussa Anssi Niemi tiputtelee näyttämölle laminoituja kuvia homorooleista, joista suurinta osaa on näytellyt oletettavasti heteroseksuaalinen näyttelijä.
Häiritseekö se homoseksuaalin katsojan kokemusta?
”Ei välttämättä, mutta se rakenteellinen epäsuhta häiritsee. Se, että gay-tarinat ovat olleet ja ovat yhä pääasiassa heteroiden kertomia. Monet niistä ovat toki valtavan hienoja roolitöitä. Mutta aina hetero homoroolissa ei näyttäydy uskottavana.”
Kysymys on paitsi monimutkainen myös kiinnostava.
Jos näyttelijä – on hän sitten hetero tai homo – epäonnistuu homoroolin tekemisessä, ei kyse välttämättä ole huonosta näyttelemisestä, Niemi sanoo. Vikaa voi olla castingissa eli siinä kuka rooliin on valittu, tarkkuuden puutteessa – tai vaikkapa siinä, että stereotyyppejä varottaessa homoerityiset piirteet latistuvat joksikin yleiseksi tai laajemmalle yleisölle miellyttäväksi.
Ja taas olemme stereotypioissa ja alun kysymyksessä: Kuinka homolta Anssi Niemi näyttää?
Käykö hän näyttämöllä tai tv-ruudulla heterosta? Entä homosta?
Anssi Niemi sanoo olevansa hyvässä asemassa: vaikka hän huomasi jo valmistuttuaan kandiksi 2019 saavansa huomattavan paljon työtarjouksia homorooleista, on hän näytellyt myös heteroa.
Heteron näytteleminen, siinäpä muuten yksi kulma lisää. Miten näytellään heteroa?
Straight Actingissa nähdään yksi mahdollinen, hulvaton, versio, kun Niemi pelmahtaa näyttämölle eväsreppu selässä, savonmurretta lunkisti huastellen – ja työntää välillä kädet housunkauluksesta sisään.
Näettekö sen mielessänne? Savolaisen heteronäyttelijän.
Straight Acting sai kantaesityksensä Viiruksessa viime perjantaina, 10. maaliskuuta.
23. maaliskuuta Anssi Niemi nousee yhdessä Teakin vanhojen opiskelijakavereiden kanssa Kansallisteatterin suurelle näyttämölle, kun Kristian Smedsin ohjaama Karpolla on asiaa saa uusintaensi-iltansa.
Esitys valmistui loppuvuodesta 2020, mutta sai koronapandemian takia kantaesityksensä Kotkan kaupunginteatterissa vasta syksyllä 2021.
Esityksen pariin palaa mielellään, Anssi Niemi sanoo. On ensinnäkin kiva kerääntyä taas yhteen vanhojen opiskelutovereiden kanssa.
Toisekseen, autenttisesta materiaalista koostettu esitys on kauhean hauska – ja kauhean traaginen.
Se on yhdistelmä, joka sekä näyttämöllä että elämässä vetää Niemeä erityisesti puoleensa.
Valmistumisensa jälkeen Anssi Niemi on nähty muun muassa Q-teatterissa Saara Turusen Järjen hedelmät -esityksessä, jonka Tytön ja Povipommin – jotka ovat juurikin muuten sekä hauskoja että traagisia – näyttelemisestä hän sai kovasti kehuja.
Miten vastikään valmistunut näyttelijä sen tekee, hyppää eri rooleihin?
”Varmaan ihan ekat asiat on intuitio ja rytmi. Esimerkiksi Karpossa repliikit on suoraan litteroitu, jolloin sen alkuperäisen henkilön puherytmistä syntyy se tyyppi ja hänen ajatuksensa.”
Kaikkinensa roolityöt ovat Niemen mukaan ”sekametelisoppa”, joka on riippuvainen aina kunkin esityksen ominaispiirteistä. Esimerkiksi Järjen hedelmät oli vahvasti omailmeisen trilogian kolmas osa, jossa Niemi jäi aluksi ”kiikkiin siitä, että sudin menemään aivan liian nopeasti”.
”Rytmin lisäksi vaikuttaa tyylilaji ja tekstimateriaali ja vaatteet. Ei mulla ole mitään sellaista konkreettista Anssi Niemi Methodia, jonka mukaan menisin.”
Straight Acting Viiruksessa 1. huhtikuuta asti.
Karpolla on asiaa Kansallisteatterissa 23.3.–21.4.
Kuka?
Anssi Niemi
Syntynyt Helsingissä 1990.
Ylioppilaaksi Kallion lukiosta 2009.
Valmistui näyttelijäksi Teatterikorkeakoulusta 2021.
Näytellyt 2022 muun muassa Q-teatterin Järjen hedelmät -esityksessä ja Helsingin kaupunginteatterin Bollassa.
Rooleja muun muassa elokuvissa Tuntematon sotilas (2017) ja Hevi reissu (2018) sekä tv-sarjoissa Sekasin (2016–2021) ja Pohjolan laki (2020).