Musica nova -nykymusiikkifestivaalin avajaiskonsertti Sibelius-Akatemian konserttisalissa 1.3. Klangforum Wien, Elena Schwarz, johtaja. - Iannotta, Glojnarić, Neuwirth.
Vuonna 1981 perustetu Musica nova -festivaali on saanut taiteelliseksi johtajakseen sopraano Tuuli Lindebergin. Hän on vasta toinen nainen tässä tehtävässä: vuonna 1989 festivaalin suunnitteli Kaija Saariaho.
Ei ollut yllätys, että avajaiskonsertin kaikki säveltäjät olivat naisia. Siinä ei ole mitään ihmettelemistä, koska oman käsitykseni mukaan suuri osa mielenkiintoisimmista ja persoonallisimmista nykysäveltäjistä sattuu olemaan nimenomaan naisia. Valitsivathan brittikriitikot pari–kolme vuotta sitten Kaija Saariahon aikamme tärkeimmäksi nykysäveltäjäksi.
Sukupuolella ei ole sinänsä merkitystä nykymusiikin kentällä. Pääasia ovat persoonallinen tyyli ja musiikillinen mielikuvitus sekä suhde oman aikamme ja myös menneisyyden ilmiöihin.
Elena Schwarzin johtama Klangforum Wien aloitti konserttinsa italialaisen Clara Iannottan teoksella a stir among the stars, a making way (2020).
Klangforum on aikamme hienoimpia nykymusiikkiorkestereita, joka loihtii vaihtuvin kokoonpanoin mitä erilaisimpia nykyaikaisia, jännittäviä sointimaisemia. Iannottan a stir among the stars, a making way alkoi hyvin hiljaisena, mikroskooppisen tarkasti säädettynä sointipilvenä, joka tuntui häilyvän unen ja valveen rajalla. Pitkässä utuisessa teoksessa on oma dynaaminen jännitekaarensa, joka paisui puolivälin jälkeen painajaismaiseksi sointitulvaksi. Tunnelma oli leijailevan ekstaattinen, autuas.
Kroatialaisen Sara Glojnarićin (s. 1991) teoksessa Pure Bliss (2022) alkoi kuulla erilaisia biorytmejä, sydämen tykytystä, hengityksen ääniä. Samalla alkoi erottaa yhä selvemmin valoa ja seittimäisen sointiverkoston eri sävyjä ja säveliä. Jostain nousi pieniä huudahduksia, jotka kantautuivat ilmeisesti nauhalta. Vangitseva teos oli tämäkin.
Elena Schwarz (edessä) johti Klangforum Wien -orkesteria Sibelius-Akatemian konserttisalissa keskiviikkona.
Konsertin säveltäjistä nimekkäin on itävaltalainen Olga Neuwirth (1968), joka tunnetaan radikaalina rajojen ja konventioiden rikkojana.
Huumoria toi konserttiin Neuwirthin Magic Flu-idity (2018) soolohuilulle ja kirjoituskoneelle. Kirjoituskone on hyvä rytmisoitin, joka pistää ainakin sitä aikoinaan paljon käyttäneen kirjoitustyöläisen aivot liikkeelle.
Lähtökohtana on Bachin neljäs Brandenburgilaiskonsertto. Alkupuolen kolmijakoinen rytmiikka toi Bachin motoriikan elävästi ja vitsikkäästi mieleen. Loppupuolella barokkiretoriikka vääntyi demonisesti, mutta edelleen hauskasti.
Neuwirthin Vampyrotheone -teoksessa (1995) Klangforum Wien kasvoi laajimmilleen ja värikkäimmilleen. Tässä oli taiturillinen, kuhiseva ja kiehuva noidankattilakeitos, täynnä kirpeitä ja pistäviä mausteita.
Oikaisu 2.3. kello 17.03: Jutussa oli virheellisesti sekoitettu keskenään Clara Iannottan ja Sara Glojnarićin teokset. Kuvaukset korjattu vastaamaan oikeita teoksia.
Säveltäjä Clara Ianotta.