Kuvataide
Elina Brotherus: Vierailija 28. toukokuuta saakka Didrichsenin taidemuseossa (Kuusilahdenkuja 1). Ti–su 11–18.
Taiteilija Elina Brotheruksen (s. 1972) Didrichsenin taidemuseoon toteuttaman näyttelyn avainteos on epäilemättä Reclining Figure at -20 °C (2021), valokuvateos, jossa ovat läsnä monet hänen viime vuosien taiteestaan tutut teemat, kuten vuoropuhelu yhtäältä modernistisen arkkitehtuurin ja toisaalta taidehistorian aikakausien ja lajityyppien kanssa.
Suurikokoisen teoksen keskiössä on Brotherukselle valokuville ominaiseen tapaan hänen oma hahmonsa. Hänen asussaan kertautuvat lumen valkoinen ja uima-altaan turkoosi, ja hänen lepäävä asentonsa peilautuu taustalla näkyvään Henry Mooren pronssiveistokseen Reclining Figure on Pedestal (1960), joka kuuluu museon kokoelmiin. Rinnastuksessa voi nähdä hienovaraista vitsailua yhden taiteen historiasta tutun kuvatyypin kustannuksella.
Kaiken kehyksenä ja myös koko näyttelyn lähtökohtana on Viljo Revellin suunnittelema Villa Didrichsen (1957), arkkitehtoninen helmi, joka oli alun perin Didrichsenin perheen koti. Vuonna 1964 valmistuneen laajennuksen myötä siitä tuli heidän laajaa taidekokoelmaansa ja vaihtuvia näyttelyitä esittelevä museo.
Didrichsenin näyttely esittelee myös Brotheruksen vanhempaa tuotantoa. Tässä Baigneuse, orage montant 2003, sarjasta The New Painting.
Näyttely tuo hyvin esiin Brotheruksen työskentelymetodin. Hän on käytännönläheinen taiteilija, joka ei tuskaile inspiraation kanssa, vaan työskentelee sen pohjalta, mitä kulloinenkin paikka ja tilanne hänelle ehdottavat. Monesti paikan tarjoamat puitteet muodostavat myös kokonaisten näyttelyprojektien perustan.
Vierailija-näyttelyn uudet teokset syntyivät, kun Brotherus työskenteli museon kutsusta sen tiloissa ja sen kokoelman parissa vuosina 2021–22. Useista eri pituisista vierailuista näyttely sai myös nimensä.
Brotherus rakentaa teoksensa huolellisesti. Hän esiintyy kuvissaan omana itsenään ja omissa vaatteissaan, tekemättä mitään erityistä. Näin syntyneet kuvat eivät kuitenkaan ole omakuvia.
Hän ei esitä niissä itseään, vaan eräänlaista inhimillistä läsnäoloa. Toisaalta juuri hänen, tekijän, toistuva läsnäolo antaa hänen teoksilleen niiden erityislaatuisen latauksen, joka välillä on tiivis ja hiljainen, välillä taiteen käsitteillä leikkivä. Pohjimmiltaan hänen teoksiaan voisi luonnehtia asetelmiksi.
Elina Brotherus: Piscine (Transat), 2018, sarjasta Les Femmes de la Maison Carré.
Ranskassa ja Suomessa asuva Elina Brotherus debytoi Helsingissä vuonna 1998. Omaleimaisen, sävyiltään rikkaan ja helposti tunnistettavan ilmaisunsa ansiosta hän nousi nopeasti kansainvälisesti menestyvien suomalaistaiteilijoiden kärkijoukkoon.
Vuosien varrella Brotheruksen laajasta ja monipuolisesta tuotannosta on kasvanut eräänlainen toisiinsa kietoutuvien reittien ja polkujen labyrintti, minkä tähän näyttelyyn valitut varhaisemmat teokset nostavat hyvin esiin. Ne näyttävät myös, miten teosten tunnelmat ja merkitykset syntyvät hänen vähäeleisen hahmonsa ja muiden kuvissa näkyvien elementtien kohdatessa.
Elina Brotherus: Piscine (diptyque), 2018, sarjasta Villa Empain.
Brotherusta kiinnostaa modernistisessa arkkitehtuurissa sen selkeys ja inhimillinen mittakaava. Hän on aikaisemmin työskennellyt muun muassa Alvar Aallon suunnittelemassa Maison Carréssa Ranskassa (2018) sekä Michel Polakin suunnittelemassa Villa Empainissa Brysselissä (2018). Uima-altaat ja veden heijastukset ovat näkyvästi läsnä molemmissa kuvasarjoissa, samoin kylpijäteema, joka näyttelyn perusteella juontuu hänen tunnettuun kuvasarjaansa The New Painting (2003).
Yksi temaattisista juonista perustuu väreihin. Reclining Figure at -20 °C -teoksen viileä väriasteikko toistuu lämpimämmässä rekisterissä teoksessa Yellow Still Life (2021), johon Brotherus on poiminut museon kokoelmiin kuuluvia keltasävyisiä maalauksia muun muassa Josef Albersilta ja Rafael Wardilta.
Elina Brotherus: Yellow Still Life, 2021, sarjasta Visitor (Villa Didrichsen).
Lepäävä naishahmo näyttää olevan Brotheruksen kuvalabyrintin keskeisiä polkuja: esillä on puoli tusinaa eri aikoina ja eri maissa kuvattua teosta. Varhaisin on renessanssin maalaustaiteesta ammentava Nu endormi (2003), uusin Didrichsenin huvilan uima-altaalla vuonna 2022 kuvattu diptyykki. Sarjan voi olettaa jatkuvan.
Ikoniset arkkitehtuurikohteet, joissa Brotherus on työskennellyt, ovat yksityiskoteja tai yksityisiä museoita, joihin pääsy ei aina ole yksinkertaista. Vierailija on siinä mielessä poikkeuksellinen kokonaisuus, että Didrichsenin taidemuseossa kuvatut teokset on mahdollista nähdä juuri siinä paikassa ja tilassa, jossa Brotherus on ne toteuttanut. Kuvien kautta pääsee lisäksi kurkistamaan myös rakennuksen tyylikkääseen jalopuiseen keittiöön, joka muuten on yleisöltä suljettu.
Elina Brotherus: Reclining Figure (Body Sign Action), 2019, sarjasta Seabound.