Arvostettu tiibetinbuddhalainen opettaja Tenga Rinpoche oli loppuaikoinaan todella huonossa hapessa, eikä pystynyt pitkään sairastelleena enää edes istumaan kunnolla.
Kuinka sitten kävi hänen kuoltuaan maaliskuussa 2012 Nepalissa?
Kahdeksankymppisen laman ruumis oli viimeisen hengenvedon jälkeen ryhdikkäässä mietiskelyasennossa vielä kolme päivää ilman minkäänlaista tukea, vaikka Rinpochen molemmat jalat oli amputoitu diabeteksen takia. Lisäksi ruumis näytti todistajien mukaan yhtä elävältä kuin Rinpoche viimeisinä aikoinaan, ellei peräti paremmalta.
Oliko hän sittenkään täysin kuollut, ainakaan länsimaisilla lääketieteellisillä kriteereillä mitattuna? Pystyikö hän hallitsemaan jollain tietoisuuden tasolla yhä kehoa, jonka sydän ei lyönyt ja jossa ei ollut enää elonmerkkejä? Ja ennen kaikkea: voisiko kuolema olla pikemminkin vähittäinen prosessi, eikä tietoisuus vain pelkkää aivotoimintaa?
Muun muassa näihin epätavallisiin kysymyksiin etsitään vastauksia suomalaisen Making Moviesin tuottamassa tiededokumentissa Tukdam – elämän ja kuoleman rajoilla (2022), mutta ilman sensaatiomaista, hämmästelevää tai oikeastaan edes kyseenalaistavaa kulmaa.
Sitä paitsi, Tenga Rinpochen ja kymmenien hänen kaltaisensa ”puolikuolema” ei ole enää uusi ilmiö.
Ohjelman nimeksi valittu tukdam on vanha tiibetinkielinen käsite useita päiviä kestävälle tilalle, jonka kaikkein kokeneimmat meditaation harjoittajat voivat saavuttaa kuollessaan: keho ei lyyhisty eikä jäykisty, ei ala haista eikä hajota. Ja ihokin voi pysyä päiväkausia yhtä kimmoisana kuin elävällä, kuten nähdään muutamissa kuvissa.
Yhdysvaltalainen palsamoija Vanessa Lopez kertoo dokumentissa, millaista oli valmistella tukdam-tilassa ollut ruumis, joka näytti ensivilkaisulla elävältä.
Dokumentin on käsikirjoittanut ja ohjannut suomalais-irlantilainen, Yhdysvalloissa nyt väitöskirjaansa valmisteleva Donagh Coleman. Hän tehnyt useita Tiibetiä ja myös buddhalaisuutta sivuavia radiodokumentteja ja dokumenttielokuvia.
Pohjois-Intiassa ja Yhdysvalloissa kuvatussa Tukdamissa Coleman on kuitenkin uuden äärellä, sillä tiededokumentin ytimessä on ensimmäinen ilmiötä selvittävä länsimainen tutkimushanke, ja vielä Tiibetin hengellisen johtajan Dalai-laman kannustamana.
Monivuotisen, monikulttuurisen ja monitieteisen projektin keskeiset toteuttajat ovat yhdysvaltalaisia, jotka työskentelevät Wisconsin-Madisonin yliopiston erikoisyksikössä. Sen perustaja ja johtaja, neurotieteilijä Richard Davidson on yksi Tukdamin keskeisistä kommentaattoreista. Tosin hän ei osallistu ainakaan elokuvassa kenttätyöhön, johon liittyy monenlaista kuolleiden ja myös elävien mittaamista – ja vielä tässä vaiheessa ilman suurta läpimurtoa.
Mutta nyt kysymykset ovatkin vastauksia paljon kiinnostavampia. Eikä kyse ole vain siitä, missä kulkee elämän ja kuoleman raja.
Tukdam on täysimittaisena 90-minuuttinen, mutta Teema esittää siitä 50-minuuttiseksi lyhennetyn, kertojaäänellä täydennetyn televisioversion. Molemmat ovat sisällöiltään ja loppupäätelmin samankaltaisia, mutta jälkimmäinen verkkaisempana teemaan sopivampi – meditatiivisempi.
Tukdam – elämän ja kuoleman rajoilla, Teema klo 21.00 ja Yle Areena.
