Oskar Merikanto: Elinan surma. Libretto Jalmari Finne. Ohjaus sekä lavastuksen ja puvustuksen suunnittelu Markku Pölönen. Rooleissa: Mari Karjalainen, Anu Ontronen, Heikki Kilpeläinen, Eero Lasorla, Samuli Hyvärinen, Laura Heinonen, Riku Palomäki, Maija Rautasuo ja Maria Mentu.
Oskar Merikannon oopperoita ei juuri esitetä, joten Mikkelin Martti Talvela -salissa lauantaina nähty viisinäytöksinen Elinan surma on tärkeä muistutus siitä, millaisista lähtökohdista suomenkielinen ooppera on aikoinaan kehittynyt. Elinan surman tuominen näyttämölle onkin verraton kulttuuriteko Etelä-Savon Musiikkiteatteri- ja Oopperayhdistykseltä Esmolta.
Elinan surma perustuu vanhaan kansanballadiin, joka kertoo katoliseen keskiaikaan sijoittuvan synkän tarinan korskeasta Laukon herrasta, Klaus Kurjesta. Balladissa, kuten myös oopperassa, Laukon herra ottaa vaimokseen nuoren talonpoikaisnaisen Elinan, joka näin ollen syrjäyttää emännän paikalta Kurjen kuolleen vaimon sisaren, Kirsti Flemingin. Mustasukkaisuus ajaa Kurjen tappamaan vaimonsa: balladissa polttamalla ja oopperassa puukottamalla.
Eurooppalaisen romanttisen oopperan perinteeseen kiinnittyvä Elinan surma sai kantaesityksensä Suomen Kansallisteatterissa vuonna 1910, mutta tarina oli yleisölle tuttu jo parinkymmenen vuoden takaa, sillä sen libretto perustui Gustav von Numersin samassa teatterissa vuonna 1891 esitettyyn näytelmään. Libreton oopperaan muokkasi Numersin näytelmän pohjalta suomalaisuusmies Jalmari Finne. Näytelmä ja sen oopperaversio tukivat nuoren kansakunnan rakentamisprojektia konstruoimalla maalle kunniakasta historiaa näyttämötaiteen avulla.
Elinan surma on järjestyksessä kolmas suomenkieliseen alkuperäistekstiin perustuva ooppera. Ensimmäinen, Pohjan neiti, on niin ikään Merikannon käsialaa. Kalevala-aiheinen Pohjan neiti kantaesitettiin Viipurin laulu- ja soittojuhlilla vuonna 1908, ja silläkin oli keskeinen merkitys kansakunnan musiikillis-kansallisessa rakennustyössä. Sama merkitys oli myös toisella suomenkielisellä oopperalla, Erkki Melartinin kalevalalaisella Ainolla vuonna 1909.
Mikkelissä Elinan surman ohjaajaksi on valittu maineikas elokuvantekijä Markku Pölönen, mikä on tuonut produktiolle laajaa näkyvyyttä. Elinan surman ohjaustyö kuitenkin viittaa siihen, että Pölönen ei ole oopperassa omimmalla osaamisalueellaan.
Elinan surma on patologisiin mittoihin kohoava intohimodraama, jossa päähenkilöiden välisen eroottisen latauksen pitäisi olla kaiken keskiössä. Tässä mielessä produktio jäi ohjauksellisesti vaisuksi. Ennen kaikkea toinen näytös, jossa Klaus ja Kirsti ottavat toisistaan mittaa viha-rakkausakselin ääripäissä niinkin intiimissä tilassa kuin kartanon makuuhuoneessa, ei henkilöohjauksen perusteella oikein avautunut. Myöskään näyttämöllä sovellettu tyhjän tilan estetiikka, eli esittävän rekvisiitan hylkääminen ja valaistuksen korostaminen, ei auttanut asiaa.
Musiikillisesti asiat olivat paremmin. Kapellimestari Erkki Lasonpalon taitavissa käsissä Saimaa Sinfonietta soi muhkeasti, mutta samalla niin, etteivät laulajat peittyneet. Tuotannossa, jossa suurin osa solisteista on uransa alkutaipaleella, tämäntyyppinen kapellimestariosaaminen on erityisen tärkeää.
Anu Ontronen teki vaikutuksen Kirstinä.
Ideologisesti Elinan rooli fennomaani-ihanteiden mukaisena, talonpoikaisena Suomi-neitona on oopperan tärkein. Tässä ohjauksessa Elina kuitenkin häivytettiin lähes näkymättömäksi, eikä roolinsa sinänsä mallikkaasti toteuttanut sopraano Mari Karjalainen mahtanut asialle mitään. Mezzosopraano Anu Ontrosen Kirsti sen sijaan piti tilaa hallussaan niin, että Kirstin vastaparina Klaus Kurjen roolissa laulanut, ammatillisesti erittäin kokenut Heikki Kilpeläinen jäi usein altavastaajan asemaan.
Tämäkään ei kuitenkaan ole ensisijaisesti laulajien ongelma. Kokonaisuutena näyttämöltä kuitenkin välittyi tekemisen palo, eikä se ole pieni asia suomalaisen oopperan tulevaisuutta ajatellen.
Valaistus Ville Keinänen, maskeeraus Janika Rikkola, musiikinjohto Erkki Lasonpalo, orkesteri Saimaa Sinfonietta, paikallisten kuorojen laulajia, tuotanto: Etelä-Savon Musiikkiteatteri- ja Oopperayhdistys Esmo.