Viittomakielinen artisti Miguel Peltomaa hurmasi televisiokatsojat ja sosiaalisen median yleisön Uuden musiikin kilpailun (UMK) esityksillään.
Kilpailu selostettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa myös viittomakielellä. Peltomaa käänsi kilpailukappaleet ja loi niistä visuaalisia tarinoita. Nyt hän kertoo, millainen työ näyttävien esitysten taustalla on.
Erityisesti voittajaksi valikoituneen Käärijän kappaleelle tehty Cha cha cha -videoesitys on herättänyt huomiota. Esityksestä julkaistu video on kerännyt Peltomaan Instagram-sivuilla yli 11 000 tykkäystä.
Videolla mustaan nahkatakkiin ja tummiin aurinkolaseihin sonnustautunut Peltomaa elehtii ensin vangitsevan rauhallisesti ja sitten räjähtävän energisesti betoniseinämän edessä. Kamera seuraa hänen käsiensä liikkeitä tarkasti ja ikään kuin viskoo katsojaa sanojen tahdissa. Alkuperäisen esityksen värimaailmasta muistuttaa videon vihertävä valaistus, mutta Peltomaan tulkinta tuo kappaleeseen myös aivan uusia sävyjä.
Pikku kakkosen viittomakielisenä juontajana tunnettu Peltomaa, 25, on syntynyt Kolumbiassa. Yksivuotiaana hän muutti adoptioperheensä luo Jyväskylään.
Kaksivuotiaana Peltomaalla todettiin etenevä kuulovamma. Jokapäiväiset äänet linnunlaulusta paistinpannulla kuumenevan rasvan tirinään alkoivat kadota ja muiden lasten pelisäännöt mennä ohi pihalla leikkiessä.
Peltomaa kertoo, että oli lapsena luonteeltaan arka ja varovainen. Kuulovamman myötä arkuus korostui. Hän alkoi vetäytyä yhä enemmän omiin oloihinsa ja kodin musiikkihuoneeseen.
”Musiikkihuoneesta tuli läheinen ystävä, kun ei halunnut mennä muiden lasten kanssa ulos leikkimään”, Peltomaa sanoo.
Hän soitti rumpuja, ”fiilisteli” peilin edessä musiikin tahtiin ja piti arkuudestaan huolimatta esiintymisestä.
Teini-iässä Peltomaa sai sisäkorvaistutteen, jonka avulla hän nyt kuulee. Viittomakieli on suomen kielen lisäksi hänen toinen äidinkielensä.
Sisäkorvaistutetta on kuvailtu yhdeksi lääketieteen teknologian hienoimmista keksinnöistä. Se on käytännössä ainoa hoitomuoto, jonka myötä ihmiselle voidaan korvata aisti. Pieneen laitteeseen liittyy kuitenkin vastakkainasetteluja.
Viittomakielisen yhteisön näkökulmasta saattaa Peltomaan mukaan tuntua rajulta, että istutteen avulla yritetään korjata kuulovamma, jonka ihminen kokee luonnolliseksi osaksi minuuttaan ja identiteettiään.
”Viittomakieliset kokevat monesti olevansa ensisijaisesti kieli- ja kulttuurivähemmistö”, Peltomaa sanoo.
Sisäkorvaistute on hänen mukaansa saatettu nähdä jatkumona kuulovammaisten tai kuurojen elämän rajoittamiselle ja rajulle historialle.
Suomen kouluissa vallitsi 1800-luvun loppupuolella opetussuuntaus, jonka mukaan henkinen kehitys voi tapahtua vain puhekielen kautta ja viittomakielen käyttö kiellettiin. 1900-luvun alkupuolella kuuroja estettiin menemästä naimisiin keskenään ja vuosien 1935 ja 1970 välillä heitä pakkosteriloitiin.
Peltomaan mukaan istute on synnyttänyt tunteen kahden kulttuurin väliin jäämisestä.
”Samalla se on ollut etuoikeus kuulevassa maailmassa ja samalla synnyttänyt sen, että on jäänyt kahden kulttuurin väliin. Saattaa tulla olo, että ymmärtääkö tällaista kokemusmaailmaa kukaan täysin paitsi muut sisäkorvaistutteen käyttäjät.”
””Olen visuaalinen kuuntelija”
Viime viikkojen aikana viittomakieli on sosiaalisen median kautta noussut yhä enemmän myös valtaväestön näköpiiriin. Esimerkiksi poptähti Rihannan Yhdysvaltain Super Bowlin puoliaikashow’n viittomakielisen esityksen tehnyt Justina Miles nousi hitiksi sosiaalisessa mediassa.
Muutamaa viikkoa myöhemmin myös Peltomaan videot keräsivät sosiaalisessa mediassa valtavasti tykkäyksiä.
Peltomaa korostaa olevansa esiintyjä ja viittomakielinen artisti, ei viittomakielen tulkki. Tulkki eroaa hänen mukaansa esiintyjästä esimerkiksi siten, että artistit tuovat show’hun myös persoonansa, oman näkemyksensä ja tapansa tehdä taidetta.
Ursa minorin taiteellinen johtaja Noora Karjalainen on maininnut, että viittomakieli on oma kielensä, jolla on oma logiikkansa, sanajärjestyksensä, murteet sekä slangit, Peltomaa sanoo.
Viittomakieliset artistit tutustuvat etukäteismateriaaliin ja tekevät musiikista omat tulkintansa, eivätkä välttämättä käännä kappaleiden sanoituksia sanasta sanaan. Tulkki sen sijaan on ammattinimike, jota käyttää yleensä koulutuksen saanut henkilö.
Peltomaalle kappalekäännösesityksiin valmistava työ on kolmivaiheinen.
”Olen visuaalinen kuuntelija”, Peltomaa sanoo.
Kun biisi lähtee soimaan, ajatuksiin piirtyy ensin jonkinlainen mielikuva ja kappaleeseen sopiva miljöö. Sen perusteella valikoituvat videon kuvauspaikka tai lavasteet, kappaleeseen sopivat eleet ja asu kengistä kynsilakkaan.
Peltomaan mukaan esimerkiksi Cha cha cha -kappaleen industrial metal -tyyliset vaikutteet ja biisin alun latautuneisuus innostivat karuun, kovaan ja betoniseen maisemaan hänen tulkinnassaan.
”Halusin lisätä videolle hiukan maanista, jokerimaista tunnelmaa. Ajatuksena on tavallaan, että minun videossani nähtävä hahmo on lähes maanisessa tilassa, jossa kykenee kerrankin sivuuttamaan pelkonsa siitä, mitä muut hänestä ajattelee”, Peltomaa kertoo ajatuksista videonsa taustalla.
””Mietin kaiken katseiden suunnasta eleisiin”
Videolla nähtävän asun Peltomaa valitsi yhdessä stylistinsä Johanna Pöyryn kanssa.
Kuuntelemisen jälkeen alkaa kääntäminen. Sitä Peltomaa tekee tablettitietokoneellaan kirjoittaen. Tarkoituksena on hänen mukaansa tehdä mahdollisimman puhdasta viittomakieltä, vaikka sanoituksia ei kääntäisikään sanasta sanaan.
Sitten alkaa harjoittelu.
”Uskon, että iso osa esitysten räjähtävyydestä tulee siitä, että harjoittelen tosi paljon peilin edessä. Mietin kaiken katseiden suunnasta eleisiin”, Peltomaa sanoo.
Viittomakieli on hyvin ilmeikästä ja pienilläkin eleillä, silmillä, poskilla, pään ja ylävartalon asennoilla on merkitystä.
Peltomaan mukaan on hienoa, että viittomakielinen kulttuuri on esimerkiksi hänen esitystensä myötä saanut yhä enemmän näkyvyyttä myös valtaväestön keskuudessa. Saavutettavuuden kannalta mediasisällöissä on kuitenkin vielä paljon tehtävää.
”Yksi viittoja on liian vähän. Huomasin itsekin, etten pysty tulkkaamaan ihan kaikkea, mitä siellä lavalla ja lähetyksessä tapahtuu. Se käy raskaaksi”, Peltomaa sanoo.
Esimerkiksi tämänvuotista UMK-kilpailua voisi hänen mukaansa verrata siihen, että ohjelmaa juontanut muusikko Samu Haber olisi välispiikkien lisäksi laulanut kaikki kappaleet, tanssinut kaikki tanssit, kertonut esitysten saamat pisteet ja niin edelleen. Katsojan näkökulmasta se käy pidemmän päälle pitkästyttäväksi ja viittomakieliselle esiintyjälle melko työlääksi.
”Toivoisin, että mediassa näkyisi mahdollisimman erilaisia viittomankielisiä, että erilaiset äänet pääsisivät ääneen ihan niin kuin mistä tahansa vähemmistöryhmistä”, Peltomaa sanoo.
Hän toivoo, että viittomakielisyys, käännökset ja esitykset tulisivat tulevaisuudessa yhä arkisemmaksi osaksi mediasisältöjä. Että inklusiivisuus huomioitaisiin itsestäänselvänä.
”Haaveilen siitä, että pystyisin omalla työlläni tuomaan esiin yhä enemmän viittomakielistä sisältöä. Olen kaksikielinen ja haluaisin olla esimerkki siitä, että molemmissa ympyröissä pystyy navigoimaan.”
Oikaisu 7.3. klo 12.25: Stylisti Johanna Pöyryn nimi oli kirjoitettu virheellisesti muotoon Johanna Pöyrö.
