Romaani
Petja Lähde: Yksi neljästä. Gummerus. 303 s.
Petja Lähde (s. 1976) ei ole kirjailijana aloittelija. Myös näyttelijänä ja käsikirjoittajana toiminut Lähde on kirjoittanut aiemmin jo useita romaaneja, mutta Yksi neljästä on hänen ensimmäinen dekkarinsa, uuden Terhi Nuora -sarjan aloitus.
Juoneltaan Helsinkiin ja muualle Uudellemaalle sijoittuva Yksi neljästä on aika perinteinen. On neljä keski-ikäistä ihmistä, kolme miestä ja nainen, jotka ovat teini-ikäisinä luokkaretkellä tehneet jotain kauheaa. Nyt suurin osa heistä on yhteiskunnan menestyjiä, eivätkä he voi sallia menneisyyden salaisuuden tulevan julki ja pilaavan heidän elämäänsä.
Porukasta alkaa kuitenkin kuolla jäseniä. Onko kyse itsemurhista vai tappaako joku nelikosta toisia, joiden pelkää menevän 20 vuoden jälkeen poliisin puheille? Vai onko kyse kostajasta, jonka ei missään nimessä pitäisi olla elossa?
Sivujuonena kulkee tapaus 16-vuotiaasta tytöstä, joka on Itä-Pasilassa puukottanut hengiltä keski-ikäisen naisen. Tyttö väittää naisen hyökänneen hänen kimppuunsa, mutta jutussa on epäselvyyksiä. Niiden selvittämiseen tarvitaan vanhemman rikoskonstaapelin Terhi Nuoran empaattisia kuulustelijan taitoja.
Molemmat jutut tuovat kosolti päänvaivaa Terhi Nuoralle ja hänen työparilleen Panu Tammelle. Lisää kitkaa syntyy väkivaltarikosyksikön sisäisistä jännitteistä.
Tarinaa kerrotaan usean eri henkilön näkökulmista, mutta eniten Terhi Nuoran. Nuoran mainiosti luonnosteltu, sekä särmikäs että pehmeä hahmo on se, joka erottaa Lähteen dekkarin monista kaltaisistaan.
Terhi Nuora on 47-vuotias poliisi, jolla on 20-vuotias, kotiin tietokoneen eteen linnoittautunut Taneli-poika. Terhi on kertonut pojalleen tämän olevan keinohedelmöityksen tulosta, mutta se ei ole totuus. Ja kunnioitettavat tietokonetaidot omaava Taneli on jo selvittänytkin, kuka hänen isänsä todella on.
Ristiriita äidin ja pojan välillä on vain yksi Terhin murheista. Pätevä poliisi kärsii omista lapsuuden traumoista sekä alituisesta miellyttämisen halusta, josta on poliisin työssä sekä hyötyä että haittaa. Hän myös kiinnittyy tutkimiinsa rikostapauksiin usein liian suurella tunteella.
Terhi Nuoran tunnot, sisäinen kamppailu ja salattu ihastus työkumppani Panuun tuovat Yksi neljästä -romaaniin vahvan inhimillisen ulottuvuuden – jopa niin, että romaanista muodostuu enemmän laaja-alainen henkilökuva Terhi Nuorasta poliisina ja ihmisenä kuin murhamysteeri.
Se ei ole lainkaan huono asia, etenkään kun itse juoni ja sen ratkaisu eivät loista omaperäisyydellä tai yllättävyydellä.
Romaanin loppu pohjustaa sarjan jatkoa. Rikosjutut selviävät, Terhi Nuoran elämä ei. Eikä liioin Tanelin, joka on löytänyt oman elämänsä kaltevan pinnan.