Taas yksi eeppinen sotaelokuva suoraan liukuhihnalta.
Se oli lähtöajatukseni, kun kotisohvalla ehdotettiin tuoreen Länsirintamalta ei mitään uutta -filmatisoinnin katsomista. Lokakuun lopussa Netflixiin tullut elokuva on kuitenkin saanut osakseen niin paljon palkintoja ja hypetystä, että myönnyin. Sentään yhdeksän Oscar-ehdokkuutta ja seitsemän Bafta-palkintoa!
Ennakko-oletukseni piti paikkansa, tavallaan. Edward Bergerin ohjauksessa länsirintamalla kamppaillaan hyvin tutunoloisissa juoksuhaudoissa. Yksinkertaisessa tarinassa lukiolaispoika Paul Bäumer (Felix Kammerer) värväytyy innolla sotajoukkoihin vain havaitakseen taisteluiden järjettömyyden ja sodan kauhun. On dramaattinen säröisä musiikki, näyttäviä räjähdyksiä, kuolemaa, mutaa, verta, laajoja, maalauksellisia kuvia usvaisista maisemista ja taistelukentistä täynnä ruumiita. Vähän puhetta, paljon tuskaisia katseita. Ei tosiaan kovin uutta.
Suuri osa vaikuttavista sotaelokuvista kertoo toisesta maailmansodasta. Niitä on niin paljon, että niistä koota esimerkiksi viidenkymmenen vaikuttavimman listan.
Länsirintamalta ei mitään uutta kertoo sen sijaan ensimmäisestä maailmansodasta.
Ja se on saksalainen.
Erich Maria Remarquen suosittua romaania vuodelta 1929 ei ole koskaan ennen filmattu Saksassa, saksan kielellä. Osittain kirjailijan omiin kokemuksiin perustuvaa teosta on pidetty sodanvastaisena, ja natsi-Saksassa teos kiellettiin. Maailmalla siitä tuli kuitenkin hitti.
Tätä kirjan filmatisointia suunniteltaessa ja kuvattaessa Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan ei ollut tietoa. USA:ssa ja Britanniassa ollaan oltu haltioissaan elokuvan yllättävästä ajankohtaisuudesta.
Saksassa elokuvan vastaanotto on sen sijaan ollut ristiriitainen ja arviot ovat olleet jopa nihkeitä. Sitä on moitittu kliseiseksi ja liian kauas kirjan maailmasta etääntyneeksi.
Myös elokuvaan ihastuneessa Britanniassa on pohdittu sitä, että saksalaiset sotilaat esitetään turhankin sympaattisessa valossa, kun taas ranskalaiset vyöryvät päälle hirviömäisten tankkien ja liekinheittimien kanssa. Pitääkö viholliskuvan olla todella tällainen?
Elokuva näyttää, että ehdot sodan päättymisestä olivat Saksalle liian kovat, ja tilanne johti lopulta toiseen maailmansotaan. Se tuntuu Venäjää ajatellen erityisen kylmäävältä.
Oscarit jaetaan viikon päästä, ja Länsirintamalta ei mitään uutta on vahva ennakkosuosikki. Sen voisi hyvin kuvitella voittavan esimerkiksi parhaan vieraskielisen elokuvan tai parhaan kuvauksen palkinnon.
Nimittäin vaikka elokuva olisi muuten vain upeasti kuvattua keskikastia, uusia ajatuksia se herättää juuri nyt poikkeuksellisen paljon.
Edward Bergerin ohjaus Länsirintamalta ei mitään uutta (Im Westen nichts Neues) Netflixissä.
Tanssiteatteri Hurjaruuthin Herra Hakkarainen harrastaa -esitys saa ensi-iltansa 11. maaliskuuta.
Herra Hakkarainen tanssijana
Tanssiteatteri Hurjaruuthin Talvisirkus on monelle perheelle jouluperinne, myös meille. Toinen rakas asia meidän perheellemme on Mauri Kunnaksen luoma unissakävelevä vuohi Herra Hakkarainen, joka ei ikinä muista huvittavista yöllisistä seikkailuistaan aamulla mitään. Nyt odotan innolla ensi viikolla ohjelmistoon tulevaa Hurjaruuthin Herra Hakkarainen harrastaa -tanssiteosta, joka kuulostaa mahtavalta: katutanssia ja unissaan toikkarointia!
Herra Hakkarainen harrastaa ensi-illassa 11.3.