”Joku oli valmis kaatamaan oman pääministerin” – Arkistojen kaivelu sai Anneli Jäättenmäen näkemään painajaisia

Kun Anneli Jäätteenmäki nousi pääministeriksi, Suomi vastusti Natoa. Jäätteenmäen elämäkerrassa palataan vuoden 2003 vaaleihin ja Irak-gateen.

Anneli Jäätteenmäki saapui keskustapuolueen EU-vaalivalvojaisiin 13. kesäkuuta 2004. Vieressä vasemmalla Keskustan nuorten varapuheenjohtaja Saija Mustonen. Jäätteenmäki valittiin Euroopan parlamenttiin.

8.3. 0:01 | Päivitetty 8.3. 10:10

Tietokirja

Lauri Kontro: Anneli Jäättenmäki – taipumaton. Otava. 352 s.

Jos harmittaa eduskunta­vaali­keskustelun laimeus tai suomalaisten liiallinen Nato-mielisyys, kannattaa tarttua toimittaja Lauri Kontron kirjaan Anneli Jäätteenmäki – taipumaton.

Kirja on Jäätteenmäen (s. 1955) elämäkerta, jonka pihvi on kuvaus vuoden 2003 kiihkeistä eduskuntavaaleista, Jäätteenmäen noususta pääministeriksi ja syrjäyttämisestä sen jälkeen, kun oli paljastunut, että hän oli vaalitaistelun aikana saanut salaa ulkopoliittista aineistoa presidentti Tarja Halosen avustajalta Martti Manniselta.

Oppositiojohtaja Jäätteenmäki käytti Manniselta saamaansa aineistoa ahdistelemalla pääministeri Paavo Lipposta (sd), joka pyrki kolmannelle kaudelle.

Poliittisessa historiassa tapahtumasarja tunnetaan nimellä Irak-gate siitä johtuen, että Jäätteenmäen ja Lipposen kiistan ydin oli suhtautuminen Yhdysvaltain aikomuksiin hyökätä Irakiin ja syrjäyttää diktaattori Saddam Hussein vallasta.

Jäätteenmäki moitti Lipposta liiasta myöntyväisyydestä Yhdysvaltain politiikkaa kohtaan. Lipponen oli joulukuussa 2002 tavannut Valkoisessa talossa presidentti George W. Bushin ja keskustellut myös Irakista.

Lipposen ja Bushin tapaamisesta laaditut salaiset raportit vuotivat juuri vaalien alla lehtiin ja kiihdyttivät tunteita.

Kontron kirja palauttaa oivallisesti mieleen vuosituhannen alun Yhdysvaltain ja Naton vastaisen hengen. Suomen ja Ruotsin valtiojohtajat hylkäsivät Yhdysvaltain tarjoukset liittyä Naton jäseniksi yhtä aikaa Baltian maiden kanssa.

Myös molemmat kansat olivat tiukasti Natoa vastaan ja Pohjolassa yhteinen inhokki oli presidentti Bush. Ei ollut ihme, että Jäätteenmäen sanoma puri.

Tasavallan presidentti Tarja Halonen ja uusi pääministeri Anneli Jäätteenmäki 17. huhtikuuta 2003.

Maaliskuussa 2003 pidetyissä eduskuntavaaleissa keskusta voitti demarit niukasti ja nousi suurimmaksi puolueeksi.

Pari päivää vaalien jälkeen Halonen kutsui Mannisen lounaskeskusteluun, josta Manninen laati Jäätteenmäelle raportin. Samana aamuna Yhdysvallat oli hyökännyt Irakiin.

Kontron kirjassa julkaistusta raportista käy ilmi, miten tyytyväinen presidentti oli Jäätteenmäkeen ja tyytymätön Lipposeen. Halonen olisi ollut valmis tuomitsemaan suorasanaisesti Yhdysvaltain hyökkäyksen Irakiin, mutta Lipponen ja kokoomus vesittivät tuomion.

Kontron keräämästä aineistosta voi päätellä, että Manninen oli vähintäänkin toiminut ”Linnan hengen” mukaisesti, kun hän oli avustanut Jäätteenmäkeä kukistamaan Lipposen.

Mutta, mutta – toimiko Manninen peräti presidentin ohjeesta ja tieten? Siihen Kontro ei pysty antamaan kyllä tai ei-vastausta.

Kun Jäätteenmäestä tuli punamultahallituksen pääministeri, yhteistyö presidentin kanssa sujui hyvin, kunnes kesäkuussa 2003 Jäätteenmäki joutui tunnustamaan Haloselle, että oli saanut Mannisen kautta materiaalia Linnasta.

”Voi kauheata, mitä Lipponen nyt sanoo”, kerrotaan Halosen parahtaneen.

Jäätteenmäen ja Mannisen yhteispelin tultua Sdp:n johdon tietoon Lipponen meni tapaamaan Halosta ja kertoi kohtaamisesta demarien sisäpiirille:

”Presidentti oli erittäin järkyttynyt ja aivan melkein poissa tolaltaan niin pitkälle kuin juristi ja niin kokenut ihminen voi olla.”

Paljastuminen johti hallituskumppanien Sdp:n ja keskustan välien kiristymiseen. Keskustan rivit hajosivat, ja puolueen sisältä vuodettiin papereita, jotka heikensivät Jäätteenmäen asemaa.

”Joku oli valmis kaatamaan oman pääministerin, joka oli juuri voittanut vaalit ja tuonut keskustan kahdeksan oppositiovuoden jälkeen hallitukseen”, Kontro kirjoittaa ja kiinnittää huomiota siihen, miten hyvin demarit rivit pitivät.

Tahtojen taistelussa Sdp voitti: Jäätteenmäen oli erottava, jotta keskusta sai jatkaa hallituksessa.

Vielä huonommin kävi viestinviejä Manniselle, joka sai potkut virastaan ja sakkotuomion virkavelvollisuuden laiminlyönnistä. Kohun jälkeen Manninen onkin pari kymmentä vuotta pitänyt suunsa kiinni.

Kirjassa on julkaistu raportti Martti Mannisen ja Tarja Halosen keskustelusta.

Jäätteenmäki jatkoi poliittista uraansa Euroopan parlamentissa vuoteen 2019 asti. Häneltä on odotettu muistelmia, mutta hän katsoi paremmaksi tukeutua ammattikirjoittajan apuun.

”Olin ajatellut kirjoittaa kirjani itse, mutta uinuvien muistojen, itse syvälle koteloimieni tapahtumien ajattelu ei ole ollut helppoa. Arkistojen kaivelu sai näkemään painajaisia”, hän kuvaa esipuheessa elämäkertansa tekemisen vaikeutta.

Jäätteenmäen perhepotretti: lapset Seppo, Anneli ja Sinikka isä-Oivan ja äiti-Annin kanssa. – Kirjan kuvitusta.

Hannu Takkula (vas.) ja Teuvo Niemelä (oik.) kannattelivat Anneli Jäätteenmäkeä tämän tultua valituksi keskustan uudeksi puheenjohtajaksi keskustapuolueen puoluekokouksessa Hämeenlinnassa 15. kesäkuuta 2002.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat