Mikko Viljakaisen voi saada pois Merihaasta, ainakin välillä, mutta Merihakaa ei saa pois Viljakaisesta. Hän on tatuoinut asuinpaikkansa nimen sormiinsa, toiseen käteen MERI ja toiseen HAKA.
Viljakainen ihastui Merihaan betonikolosseihin jo nuoruutensa Kouvolassa, kun näki ne Mika Kaurismäen elokuvassa Rosso (1985). Pitkäaikainen haave toteutui, kun hän muutti sinne perheineen kymmenkunta vuotta sitten.
”Merihaan arkkitehtoninen kokonaisuus on fantastinen. Se on saari tien päässä, meren rannalla. Liikenne on kannen alla, joten lapsen voi päästää huoletta ulos leikkimään. Kouvolassa kasvoin omakotitalossa mutta betonibrutalismin varjossa. Se tuntuu sekä kotoisalta että etäännyttävältä.”
Jokseenkin samoilla perusteilla aikoinaan väheksyttyä kaupunginosaa on puolustanut sen vielä pitkäaikaisempi asukas, Mämmilä-sarjakuvasta tunnettu Tarmo Koivisto.
Viljakainen tunnetaan paremmin taiteilijanimellä Vilunki 3000. Päätyökseen hän tekee graafista suunnittelua varsinkin bändeille: julisteita, paitoja, levynkansia, lennäkkejä...
Asiakkaita ovat olleet muun muassa Vesa-Matti Loiri ja J. Karjalainen. Enimmäkseen Vilunki on kuitenkin työskennellyt alakulttuuribändeille, jotka eivät keiku listojen kärjessä. Hän arvelee, että viime aikojen tunnetuin asiakas on räppäri Tippa.
”Teen kyllä kenelle vain, jos tullaan pyytämään, mutta olen ajautunut alalle alakulttuurien kautta, ja se näkyy. Tyyliini kuuluu, että piirrän kaiken tukkoon. Tyhjää tilaa ei jää.”
”Merihaan arkkitehtoninen kokonaisuus on fantastinen”, Vilunki 3000 sanoo kotikaupunginosastaan, jonka nimi lukee myös hänen sormissaan. ”Tein tatuoinnit 2014, kun tajusin, kauanko asuntolainan maksamiseen menee. Vasemmalla oli hankala tatskata, mutta hyvä tuli.”
Kuvaamataidonopettajat ovat perinteisesti patistaneet peittämään kaiken valkoisen pinnan. Silti voisi kuvitella. ettei Vilunki ehkä ollut heidän unelmaoppilaansa, mutta hän kävi lasten ja nuorten kuvataidekoulua koko lapsuutensa.
Ammattilaisena Vilunki on itseoppinut. Ovet Kuvataideakatemiaan ja Taideteolliseen korkeakouluun eivät aikoinaan auenneet.
Grafia-yhdistykseltä Vilungin valitseminen vuoden graafikoksi virtaviivaisempien tekijöiden rinnalle vuonna 2017 oli raikas veto. Perusteluissa häntä kehuttiin renessanssineroksi.
Vilungin villi viiva sopii monen alakulttuurin henkeen. Siinä näkyy monenlaisen popkulttuurin vaikutus, Robert Crumbin ja Gilbert Sheltonin underground-sarjakuvat, kauhuelokuvat, punk. Hengenheimolaisiin kuuluu muun muassa sarjakuvataiteilija Ville Pirinen.
Lapsuuden jälkeen Vilunki on piirtänyt sarjakuvia vain vähän. Riku Rantalan ja Tuomas Milonoffin toimittaman Docventuresin ensimmäiselle kaudelle 2015 hän piirsi sarjakuvaesittelyt dokumenttielokuvista.
50-vuotissynttärin kunniaksi Vilungin julisteista ja muusta tuotannosta tulee Ubu Records Shock -näyttely Kalasataman seripajaan. Ubu Records on hänen keksimänsä kuvitteellinen levy-yhtiö. Näyttelyssä on myös sitä varten tehtyjä uusia serigrafioita.
Samalla ilmestyy Vilunki 3000:n toinen soololevy, Life of Mike.
”Teen koko ajan aika paljonkin musiikkia, mutta en mieti sen julkaisemista. Istun usein biisien päällä vuoden. Nämäkin olivat valmiita jo pitkään, mutta koronaevakossa maalla oli aikaa paneutua niihin. Sitten päätin, että levyn pitää olla valmis 50-vuotispäiväksi.”
Se uhkasi jäädä toteutumatta, koska vinyyliprässäämöissä on pitkät jonot. Lopulta sadan kappaleen erä levyjä kuitenkin saapui tällä viikolla.
Life of Mike sisältää elektronista instrumentaalimusiikkia. Vilunki on tehnyt sen enimmäkseen yksin. Tuomo Prättälä ja Pekka Toivonen vierailevat parilla biisillä. Vilunki alkoi tehdä elektroa kitaravetoisen rockin rinnalla jo 1990-luvulla Op:l Bastardsissa Timo Kaukolammen kanssa.
”Olen musiikin suhteen kaikkiruokainen. Jo lapsena 80-luvun alussa kuuntelin synapoppia ja italodiskoa. Sieltä juontuu kiinnostus elektroon, varsinkin sellaiseen, jota ei ole ohjelmoitu.”
Myös Mike-nimi juontuu kaukaa nuoruudesta. Se oli Vilungin graffititägi 1980-luvulla,
Ensimmäisen bändinsä Vilunki muistelee perustaneensa jo ala-asteella, kun sai kitaran. Kaveri soitti nokkahuilua.
”Eihän siinä ollut mitään järkeä, mutta tehtiin monta kasettia lähinnä punkin hengessä.”
Vuonna 1988 Vilunki pääsi mukaan The Barefoot Brothers -bändiin, jossa on soittanut kitaraa siitä lähtien. Uusin levy The Collector ilmestyi äskettäin.
”Bändihommia onkin sitten ollut hirveästi. Jo lukioaikoina enimmillään tehtiin 28 keikkaa kuukaudessa. Myös graafikon hommat alkoivat Barefoot Brothersista, kun sain tehdä sille keikkajulisteita.”
Vilunki on soittanut myös muun muassa bändeissä Larry and the Lefthanded, The Flaming Sideburns, Op:l Bastards ja Uusi Fantasia. Tällä hetkellä Vilunki soittaa Barefoot Brothersin ja Uuden Fantasian ohella Suadin yhtyeessä.
Helsinkiin Vilunki muutti 1990-luvun alussa. Siitä pitäen hän on kuulunut kaupungin alakulttuuripiireihin. Välillä se on johtanut kahnauksiin. Stop töhryille -kampanjan aikaan hän joutui muutaman kerran putkaan julisteiden liimaamisesta.
”Aina niitä ei edes liimattu vaan teipattiin. Viime aikojen keskustelu vartiointiliikkeiden väkivaltaisuudesta on huvittanut. Ainahan vartijat ovat olleet väkivaltaisia. He nostivat kurkusta kuristamalla seinälle roikkumaan, jos löysivät julisteiden kanssa. Poliiseja touhumme näytti lähinnä pitkästyttävän.”
Vilunki arvelee, että vartiointiliikkeet nousivat nyt esiin, koska niitä on paljon enemmän kuin vuosisadan vaihteen Stop töhryille -kampanjan aikoihin. Hän arvelee, että ala on kasvanut vartioimaan pääkaupunkiseudulla rajusti lisääntyneitä ostoskeskuksia.
”Samaan aikaan Helsingin alakulttuurimaisema on parantunut. Uusi musiikkityylejä ja julkaisukanavia on yhä enemmän. Jokaiselle löytyy omansa.”
Kuka?
Vilunki 3000 eli Mikko Viljakainen
Rio Gandara / HS
Syntyi 1973 Saarijärvellä.
Tehnyt julisteita, paitoja ja muuta grafiikkaa bändeille, klubeille ja baareille. Muun muassa Pepe Deluxélle, Vesa-Matti Loirille, J. Karjalaiselle, Ismo Alangolle, Valkyriansille ja Tähtiportille.
Soittanut muun muassa bändeissä The Barefoot Brothers, Larry and the Lefthanded, The Flaming Sideburns, Op:l Bastards, Uusi Fantasia ja Suad.
Julkaissut soololevyt The Life Of Elsa Liimanainen (2018) ja Life of Mike (2023).
Grafia ry:n vuoden graafikko 2017.
Näyttely Ubu Records Shock Kalasataman seripajassa maaliskuun loppuun.
Asuu Merihaassa vaimon ja lapsen kanssa.
Täyttää 50 vuotta perjantaina 10. maaliskuuta.