Aika harvoin kääntäjä pääsee parantelemaan omaa työtään 50 vuoden jälkeen.
Näin kuitenkin kävi suomentaja Kersti Juvalle, joka on juuri lähettänyt kustantajalleen korjatun käännöksen Taru Sormusten herrasta -kulttiteoksesta. J. R. R. Tolkienin vuosina 1973–75 ilmestynyt fantasiatrilogian suomennos oli Juvan ensimmäinen työ kääntäjänä. Hän opiskeli tuolloin suomentamista Eila Pennasen johdolla ja sai käännöstyön tehtäväkseen, kun Pennanen ei omilta töiltään ehtinyt.
Tolkien-fanien ei kuitenkaan tarvitse olla huolissaan korjaillusta suomennoksesta.
”Kaikki ihmisten mieleen iskostunut on pidetty samana. Esimerkiksi nimiin ei ole koskettu”, Juva kertoo puhelimessa.
Enemmän kyse on epätäsmällisyyksien korjaamisesta. Juvan mukaan muutokset ovat niin hienovaraisia, ettei niitä välttämättä edes huomaa – paitsi siitä, että tarina on nyt parempi ja kivempi lukea. Uuteen suomennokseen on myös korjattu joitakin ajallisia epäloogisuuksia, jotka Tolkienin poika Christopher Tolkien oli muuttanut isänsä teosten uudempiin laitoksiin.
”Olen 50 vuoden aikana kehittynyt kääntäjänä. Uusi suomennos on lähempänä alkutekstin merkitystä ja myös suomen kieli on hiotumpaa”, Juva sanoo.
”Veteraani on käynyt käsiksi aloittelijan käännökseen ja päässyt korjaamaan hänen virheitään”, hän tiivistää.
Juva työskenteli uuden suomennoksen kanssa tiiviisti vuoden ajan. Hän kertoo käyneensä teoksen läpi tiheällä kammalla kahteen kertaan. Muutoksia tuli joka sivulle.
”Oli hauska löytää töppäyksiä. Ja nyt minun ei tarvinnut pelätä, että loukkaisin haurasta egoa, niin kuin oppilaiden kanssa joskus pitää. Ymmärsin oikein hyvin, että tähän tai tähän nuorella Kerstillä ei vaan ole ollut edellytyksiä”, Juva sanoo.
Toisaalta hän kertoo olleensa yllättynyt siitä, miten onnistunut suomennos oli tyylillisesti. Myöskään dialogi – esimerkiksi hobittien maalaispuhe ja haltioiden juhlava puhe – ei kaivannut parantelua.
Eniten uudessa suomennoksessa ovat muuttuneet luonnon ja arkkitehtuurin kuvaukset.
”Niissä minulla ei ole aikoinaan riittänyt mielikuvitus. En meinannut esimerkiksi millään saada tolkkua, miltä Rohanin pääkaupunki Edoras näyttää, kun sitä lähestyy. Nyt keksin, että sitä ympäröi paaluaita”, Juva kertoo.
Jos kääntäjä 50 vuotta sitten oli yksin ja ainoastaan alkuperäisen tekstin varassa, nyt Juvalla oli apunaan kaikki Taru sormusten herrasta -kirjasta tehdyt tulkinnat. Juva kertoo esimerkiksi käyttäneensä hyväkseen Googlen kuvahakua ja katsoneensa kirjasta tehtyjä elokuvia.
”Silti kääntäjän on aina pidettävä teksti ykkösenä eikä antaa muiden tulkintojen ja kuvien viedä harhaan”, hän sanoo.
”Kaikki pitää pystyä kuvittelemaan ja näkemään mielessään ennen kuin sen voi kuvata sanoin.”
