”Savoy JazzFestin huippu”, kirjoitti Helsingin Sanomien kriitikko Harri Uusitorppa Gerald Claytonin teoksesta White Cities, joka esitettiin lauantaina Savoy-teatterissa.
White Cities on noin tunnin mittainen teos, joka on saanut inspiraationsa vuonna 1939 valmistuneesta seinämaalauksesta Five Great American Negroes. Se on kunnianosoitus viidelle merkittävälle afroamerikkalaiselle, joista suurin osa oli syntyessään orjia.
Teoksessa on siis useita kerroksia ja useita kertojia.
Ja totta tosiaan: kun viisi muusikkoa soitti teosta Savoy-teatterissa lauantaina, läsnä tuntui olevan koko Amerikan mustien historia orjuuden synkkyydestä tämän päivän jännitteisiin ja ristiriitoihin, mutta myös saavutuksiin.
Ihmeellisintä oli istua katsomossa ja tehdä teos eläväksi: kokea kaikki ne tunteet, joita musiikki kantoi sisällään.
Gerald Claytonin teos oli saanut inspiraationsa Charles Whiten maalauksesta Five Great African Negroes. Ikävä kyllä maalausta ei nähty Savoy-teatterissa.
Olisiko teos toiminut, vaikka sen taustoista ei olisi tiennyt yhtikäs mitään?
Aivan varmasti.
Claytonin musiikki ei oikeastaan ollut perinteistä jazzgroovea. Pikemminkin se muistutti musiikillista maalausta – jonkinlaista värien ja sävyjen sinfoniaa. Juuri sellaista, kuin Charles Whiten taulu: ekspressionistista maalausta, joka oli yhtä aikaa herkkä ja julistava.
Spirituaaliteemoineen ja käsin taputettuine rytmikuvioineen se kertoi myös vahvaa tarinaa afroamerikkalaisesta kulttuurista ja historiasta.
Yhtye koostui viidestä huippumuusikoista, mutta ainakin tällä kertaa heidän esiintymisessään oli jotakin hyvin nöyrää ja harrasta. Tässä ei oltu esittelemässä omia taitoja, vaan suuremmalla asialla.
Siksi tuli tarve ottaa selvää sävellyksen taustoista.
Esittelyteksteissä Clayton kertoo kuvaavansa kolmea kaupunkia, joissa taidemaalari Charles White on asunut ja vaikuttanut: Chicagossa, New Yorkissa ja Los Angelesissa. Clayton on myös koonnut soittajia nimenomaan näistä kolmesta kaupungista.
He kaikki ovat kiinnostavia ja kiitettyjä uuden polven amerikkalaismuusikoita, joita on kuultu Suomessakin.
Vibrafonisti ja rumpali Joel Ross, joka on syntynyt Chicagossa, teki suuren vaikutuksen viime kesän keikallaan Pori Jazzissa.
Clayton itse on syntynyt Alankomaissa, mutta opiskellut sekä Los Angelesissa että New Yorkissa. Suomessa häntä on kuultu ainakin vuonna 2016 Tampere Jazz Happeningissä.
Logan Richardsonin ja Marquis Hillin duetointi oli upeaa kuultavaa.
Missourissa syntynyt saksofonisti Logan Richardson vieraili vuonna 2018 We Jazz -tapahtumassa ja Chicagossa syntynyt trumpetisti Marquis Hill sekä Joel Ross ovat soittaneet vuonna 2020 Ääniwallissa rumpali Makaya McCravenin kanssa.
Kitaraa kokoonpanossa soitti Los Angelesissa syntynyt Jeff Parker.
Erikoista Claytonin kokoonpanossa oli se, että siinä ei ollut basistia lainkaan. Ja koska Ross soitti sekä rumpuja että vibrafonia, bändissä ei ajoittain ollut myöskään rumpalia. Ja juuri se antoi teokselle omaperäisen soundin.
Musiikissa vuorottelivat yhtyeosuudet ja hienot soolot – erityisen upeita olivat Rossin vibrafonisoolojen nyanssit. Teoksessa oli myös useita upeita duettoja.
Claytonin teoksessa oli viittauksia spirituaaleihin.
Teos koostui kolmesta osasta, jotka oli erotettu toisistaan tallenteilla: Chicago alkoi lentokoneen äänellä, New York liikenteen metelillä ja Los Angeles aaltojen kohinalla.
Näiden osien sisälle Clayton on säveltänyt omat osionsa jokaiselle Whiten maalauksessa esiintyvälle henkilölle.
Mutta miksi sävellyksen lähtökohtana ollutta maalausta ei nähty konsertissa sen sijaan, että lavan taustalla loisti Savoy JazzFestin mainos?
Kun uteliaisuus heräsi, maalauksesta oli pakko ottaa selvää. Se tuntui jopa velvollisuudelta.
Charles Whiten Five Great American Negroes oli esillä New Yorkin moderniin taiteen museossa Momassa vuonna 2018.
Kävi ilmi, että Charles White (1918–1979) maalasi laajan seinämaalauksensa Five Great American Negroes vain 21-vuotiaana Chicagossa vuonna 1939. Nykyisin teos on esillä Howardin yliopistossa Washingtonissa.
Whiten teos on liitetty niin sanottuun Harlemin renessanssiin, joka alkoi kasvaa New Yorkin afroamerikkalaisten keskuudessa 1920-luvulla. Liikkeelle oli tyypillistä, että kuvataiteilijat, kirjailijat, kustantajat, teatteriväki ja muusikot muodostivat yhteisön, jossa he tekivät yhteistyötä ja viittasivat taiteessaan toistensa teoksiin.
Gerald Clayton näyttää siis omalta osaltaan jatkavan tätä perinnettä.
Hänen sävellyksensä seuraa Whiten maalausta vasemmalta oikealle ja omistaa oman melodian jokaiselle maalauksen henkilölle.
Joten katsotaanpa tarkemmin:
Vasemmalla mustien protestimarssia johtaa 183-senttinen Sojourner Truth (1797– 1883), orjuutta vastustava aktivisti ja naisasianainen. Hän oli ensimmäinen musta nainen, joka haastoi valkoisen miehen oikeuteen – ja voitti. Syynä oli se, että mies oli myynyt hänen lapsensa orjaksi.
Siinä on Booker T. Washington (1856–1915), orjuudessa syntynyt mies, josta tuli pedagogi ja presidentin neuvonantaja. Hänen takanaan itkevää miestä halaa tunnettu orjuuden vastustaja Frederick Douglass (1817 tai 1818–1895). Tuossa maataloustieteilijä ja keksijä George Washington Carver (1864–1943) katsoo mikroskooppiinsa. Ja hänen takanaan, äärimmäisenä oikealla on Marian Anderson (1897–1993), laulaja, jonka ääniala ulottui matalasta altosta korkeaan sopraanoon ja ohjelmisto spirituaaleista klassisiin liedeihin.
Charles White maalasi taulunsa samana vuonna 1939, jolloin Andersonilta evättiin ihonvärinsä vuoksi esiintyminen suuressa konsertissa. Tämä teko herätti valtavan vastaliikkeen, joka osaltaan teki Andersonia tunnetuksi.
Clayton on käyttänyt White Cities -sävellyksessään muun muassa Andersonin tunnetuksi tekemää spirituaalia Hear De Lams A-Cryin.
Kuulostaako kaukaiselta?
Ei niinkään. Jo Andersonin aikana Suomikin oli mukana maailmanlaajuisessa taiteilijoiden verkostossa. Andersonin säestäjä oli suomalaissyntyinen pianisti Kosti Vehanen, joka toi Andersonin Suomeen.
Anderson lauloi muun muassa Jean Sibeliuksen kotona Ainolassa, jolloin Sibelius lausui hänelle ikimuistettavat sanansa: ”Kattoni on teille liian matala.”
Tykkää Jazzkeittiöstä Facebookissa.
Lue kaikki blogipostaukset täältä.