Ruotsalaiset ovat tunnetusti taitavia brändääjiä, ja nyt esiin on kaivettu ekstaasi. Ei sentään se huume, vaan hurmostila, haltioituminen. (Sienet ja psykedeeliset kasvit ovat kyllä kuvassa mukana.)
Brysselissä on avattu näyttely, joka keskittyy insinööreistään, keksinnöistään ja brändeistään — Celsius-asteikko, tulitikut, dynamiitti, kuulalaakeri, tetra pak -pakkaukset, sydämentahdistin, Ikea, H&M, Spotify jne. jne. — tunnetun ruotsalaisuuden vähemmän rationaaliseen ja vähemmän rummutettuun puoleen, nimittäin yliluonnolliseen, mystiseen.
Swedish Ecstasy -näyttely nostaa esiin muun muassa Emanuel Swedenborgin, August Strindbergin, Ernst Josephsonin ja C.F. Hillin ynnä saamelaiset joiut, jotka ovat olleet linkkinä ylisen ja alisen maailman välillä iät ajat.
August Strindbergiltä on näyttelyssä muun muassa teos Underlandet, öljy pahville, 1894. Maalaus piti 1980-luvulta lähtien vuoteen 2010 asti hallussa ennätystä kalleimmasta Ruotsissa huutokaupatusta ruotsalaisesta teoksesta. Brysselin näyttelyyn maalaus on lainattu Nationalmuseumin kokoelmista Tukholmasta.
Swedenborg (1688–1772) oli kuulu tiedemies, mystikko, filosofi ja teologi; Strindberg (1849–1912) tunnetaan ennen muuta kirjailijana, mutta hän oli myös kuvataiteilija ja harrasti alkemiaa.
Ernst Josephson (1851–1906) taas oli voimallisina Pariisin-vuosinaan hyvä tuttu suomalaiskollegoiden, kuten Albert Edelfeltin ja Ville Vallgrenin, kanssa ja tunnettu halustaan nousta maailmankuuluksi, Rembrandtin veroiseksi. Myöhemmin sekä Josephsonin että loistavan maisemamaalarin Hillin (1849–1911) elämää varjosti skitsofrenia. Josephson keskittyi kanavoimaan tunnettuja edeltäjiään espanjalaismaalari Velázquezista alkaen luoden eräänlaisia henkimuotokuvia heidän nimissään.
Kukkivaa omenapuuta esittävä Carl Fredrik Hillin öljyvärimaalaus Det blommande fruktträdet on vuodelta 1877, jolloin taiteilija työskenteli Ranskassa. Samana vuonna Hillin mielenterveys alkoi järkkyä, ja seuraavana vuonna häntä hoidettiin mielisairaalassa. – Teos kuuluu Nationalmuseumin kokoelmiin.
Carl Fredrik Hillin mustaliituversio kukkivasta hedelmäpuusta on tehty vuoden 1878 jälkeen ja kuvaa puuta luolassa. Teoksen nimi on Det blommande fruktträdet i grottan.
Itseoikeutettuna Swedish Ecstasy -näyttelyssä on mukana kansainvälisen taiteen tähdeksi 2000-luvulla noussut Hilma af Klint (1862–1944) sekä hänen ystävänsä ja kollegansa Anna Cassel (1860–1937).
Casselin maalauksia nähdään nyt ensi kertaa laajasti julkisuudessa, tuoreen kirjan ja muistikirjalöydön saattelemana.
Anna Cassel: Nimeämätön öljyväriteos kankaalle, sarja II, maaliskuu 1915. – Anna Cassel -kirjan kuvitusta.
Muistikirjat ovat löytyneet vastikään Ruotsin Antroposofisen seuran arkistosta, mutta on outo yhteensattuma, että Casselin maalaukset tulevat julki vasta nyt.
Af Klintin tuotannon erinomaisesti tunteva taiteilija Ulf Wagner kertoo puhelimessa, että hän näki nämä maalaukset jo 1990-luvulla. Tuolloin häntä pyydettiin katsomaan eräälle vintille säilöttyjä teoksia. Päällekkäin kasaksi pinotut maalaukset osoittautuivat Anna Casselin tekemiksi.
Anna Cassel: Nimeämätön öljyväriteos kankaalle, 10. maaliskuuta 1913. – Anna Cassel -kirjan kuvitusta.
”Osa akvarelleista oli saanut hiukan kosteusvaurioita, mutta öljymaalaukset olivat kunnossa”, Wagner kertoo.
Wagner tiesi, että Cassel kuului af Klintin lähipiiriin, De Fem -kollektiiviin ja siirsi Casselin työt sittemmin ”bunkkeriin”, joka oli rakennettu Hilma af Klintin teoksia varten Antroposofisen seuran kulttuurikeskukseen Järnassa, Södertäljessa.
Sinne ne unohtuivat vuosikausiksi. Samasta paikasta löytyivät puolisen vuotta sitten muistikirjat vuosilta 1896–1921.
Casselin maalauksia on nyt konservoitu ja julkaistu kirjassa Anna Cassel, The Saga of the Rose. Wagnerin mukaan Casselin teoksissa on vahvaa symboliikkaa, pitkälti samaa kuin teosofeilla.
Anna Casselin tuotantoa esittelevän kirjan on julkaissut Bokförlaget Stolpe. Kirjan ulkoasu on samanlainen kuin Stolpen julkaiseman 7-osaisen Hilma af Klintin taiteen kokonaisjulkaisun, catalogue raisonnén.
Samalla jatkuu keskustelu siitä, oliko Anna Casselilla tiedettyä suurempi rooli Hilma af Klintin teosten synnyssä.
Tutkija Hedvig Martin kirjoittaa Cassel-kirjassa Hilma af Klintin ensimmäisestä abstraktina pidetystä 26 öljyvärimaalauksen sarjasta ja ounastelee maalaustyylejä vertailtuaan, että af Klint maalasi sarjan teoksista kaksitoista, Cassel neljätoista.
Hilma af Klint: Urkaos-sarjan teos numero 14, öljy kankaalle. Sarja on maalattu vuosina 1906– 07. Tuoreessa tutkimuksessa ounastellaan, että yli puolet 26-osaisen sarjan maalauksista on Anna Casselin tekemiä. – Sarja kuuluu Stiftelsen Hilma af Klints Verkin kokoelmiin.
Anna Cassel opiskeli Ruotsin taideakatemiassa samaan aikaan kun Hilma af Klint. Kumpikin valmistui ammattitaiteilijaksi. Kuvassa päiväämätön akvarelli. Kasvien maailma oli vahvasti osa af Klintin ja tämän kollegoiden maailmaa, ensin realistisina, sitten antroposofisina akvarelleina. – Anna Cassel -teoksen kuvitusta.
”Nykyään puhutaan paljon verkostoista. Nämä naiset olivat oma verkostonsa”, Ulf Wagner sanoo. ”Uskon, että Hilma af Klintin teokset eivät olisi syntyneet ilman tuota verkostoa. Naiset elivät hyvin luovasti — ja uskoivat vankasti, että heidän taiteellaan oli merkitystä, sanoma koko ihmiskunnalle.”
Wagner on sitä mieltä, että oli hyvä, että af Klintin ja ryhmän taide ei tullut esiin aiemmin, taiteilijoiden elinaikana. Sitä ymmärretään paremmin juuri nyt.
”Jos tiivistetään hyvin, hyvin yksinkertaisesti, Hilma af Klintin taiteen sanoma on se, että on tärkeää, että ihmiset tekevät työtä tullakseen paremmiksi ihmisiksi. Näen sen koko elämän tarkoitukseksi: että työskentelemme yhdessä muuttaaksemme maailman paremmaksi paikaksi.”
Keskeinen brysseliläinen kulttuuri-instituutio Bozar halusi alun perin tiloihinsa juuri Hilma af Klintin soolonäyttelyn, sopivasti meneillään olevan Ruotsin EU-puheenjohtajakauden yhteydessä. Näyttelyä on myös rahoitettu osin EU-rahalla.
Suuri osa Klint-säätiön omistamista teoksista on kuitenkin varattu muihin näyttelyihin pitkälle tulevaisuuteen. Joukko tärkeimpiä teoksia on lainattu Lontooseen, jossa Tate Modernissa avautuu 20. huhtikuuta af Klintin ja hollantilaissyntyisen abstraktin taiteen uranuurtajan Piet Mondrianin (1872–1944) taidetta rinnastava näyttely, ja huomattavia museoita on jonossa sen jälkeenkin.
Klintin soolonäyttelyn sijasta kuraattori Daniel Birnbaum päätyi ehdottamaan Brysseliin laajempaa näyttelyä, jossa af Klintin taide laitetaan laajempaan kontekstiin.
1800–1900-lukujen taitteen suuri kiinnostus spirituaalisuuteen ja esimerkiksi teosofiaan on kymmenen viime vuoden aikana nostettu tutkimusten ja näyttelyiden myötä yhä merkittävämmäksi osaksi taide- ja kulttuurihistoriaa, myös Suomessa.
Lue lisää: Tuore tutkimus paljastaa taiteilijoiden salatut aatteet
Lukemattomin kansainvälisinkin esimerkein on osoitettu, että modernin taiteen juuret ovat syvällä henkisyydessä, eritoten teosofiassa, toisin kuin pitkään esitettiin.
Henkisen ulottuvuuden korostaminen on nyt jopa yleistä nykytaiteessa. ”1970-luvulla sellainen oli täysin tabu”, Ulf Wagner toteaa.
Näyttelyn nykytaiteilijoiden joukkoon kuuluu myös tunnettu ruotsalaistaiteilija Cecilia Edefalk (s. 1954). Hän on teoksissaan hyödyntänyt myös esoteerisia elementtejä, esimerkiksi keskustelujaan August Strindbergin ja Hilma af Klintin kanssa. – Kuvassa Edefalkin öljymaalaus The Bee Girl (1988).
Pohjavireen näyttelyyn tarjoaa suuri eurooppalaisen mystiikan hahmo, Emanuel Swedenborg.
Swedenborg oli tiedemies, joka myöhempinä vuosinaan sai henkisen herätyksen ja alkoi seurustella enkeleiden kanssa.
Swedenborg näyttää, että sama henkilö voi kantaa kahta sielua rinnassaan samanaikaisesti, taiteilijan ja insinöörin, Birnbaum pohti vastikään Dagens Nyheterissä — ja veti yhtäläisyyksiä toiseen, paljon tunnetumpaan yleisneroon, Leonardo da Vinciin (1452–1519).
1700-luvun käsikirjoitusten lisäksi Brysselin näyttelyssä on mukana piirros vuodelta 1714: Descriptio machinae volatilis et Daedalea eli lentävän esineen luonnos. Siinä on helppo nähdä da Vincin kaikuja.
Emanuel Swedenborgin piirros vuodelta 1714 on luonnos lentäväksi esineeksi: Descriptio machinae volatilis et Daedalea. Piirros kuuluu Lontoossa sijaitsevan Swedenborg Housen kokoelmiin. Emanuel Swedenborg kuoli Lontoossa, mutta hänet haudattiin uudelleen 1900-luvun alussa Ruotsissa, Uppsalan tuomiokirkkoon.
entä ne sienet ja psykedeeliset kasvit? Ruotsissa asuva, Brysselissä syntynyt taiteilija Carsten Höller (s. 1961) on luonut pitkään taidetta kärpässienimotiivin pohjalta. Hänen punavalkoisten luomustensa välistä ja alta saattoi puikkelehtia runsas vuosi sitten esimerkiksi Milanossa, Fondazione Pradan näyttelyssä, jonka kokoelmiin Upside Down Mushroom Room (2000) kuuluu.
Carsten Höllerin sienimaailmaa Fondazione Pradassa Milanossa joulukuussa 2021.
Swedish Ecstasy -julkaisussa Höller taustoittaa kiinnostavasti sienten kulttuurihistoriaa ja kertoo esimerkiksi hypoteesista, jonka mukaan viikingit valmistautuivat henkisesti taisteluihin punakärpässienten (Amanita muscaris) avulla. Myytti vai ei, mielipiteet vaihtelevat. Vankkaa todellisuutta sen sijaan on se, että sittemmin pelkoja on torjuttu ja mieltä nostatettu Ruotsissakin vodkalla. Ja toki brändätty maailmalle taitavasti sekin: Absolut.
Vodkaan liittyy vanhempaakin ruotsalaista kulttuurihistoriaa. Kansainvälisesti tunnettu taiteilija Christine Ödlund (s. 1963) nostaa näyttelykatalogin kiinnostavassa tekstissään esiin perunapioneeriksi tituleeratun Eva Ekebladin (1724—1786). Hän keksi miten perunasta saatiin uutettua alkoholia. Vilja säästyi ruoaksi ja rehuksi. Perunasta saatiin myös jauhoa, jolla voitiin muun ohessa näppärästi korvata arsenikkipitoiset peruukkia kuohkeuttavat jauheet, konsti, jonka Ranskan kuningatar Marie Antoinettekin (1755–1793) tunsi.
Keksinnöistään Ekeblad nimettiin ensimmäisenä naisena Ruotsin Kuninkaalliseen akatemiaan.
Christine Ödlund: Psychedelic Botanist IV (Emanuel Swedenborg), 2022. Öljy, akryyli, kasvipigmentit ja kynä kankaalle.
Ödlundin taiteen keskiössä ei kuitenkaan varsinaisesti ole peruna vaan panteistinen maailmankatsomus. Ödlund näkee kokonaisvaltaisesti kasvikunnan merkityksen. ”Todellisia alkemisteja ovat kasvit”, hän toteaa: Kun ihmiset vielä opettelivat kävelemään kahdella jalalla, kasvit olivat jo kehittäneet fotosynteesin, sen maagisen tempun jolla valo, vesi, hiilidioksidi ja mineraalit muutetaan hapeksi ja energiaksi, Ödlund kirjoittaa.
Panteismi on sukua Hilma af Klintin ja hänen kollektiivinsa näkemyksille ja yhteydessä teosofisen liikkeen myöhemmälle johtajan Annie Besantin (1847–1933) perintöön, esimerkiksi Thought Forms -kirjaan (1905).
Ödlundia kiehtoo ajan ja avaruuden neljäs ulottuvuus, ja hän näkee roolikseen taiteilijana ”olla linkki kasvialkemian ja ihmisten rikkinäisten yhteyksien maailman välillä”.
Rikkinäisiä yhteyksiä maailmassa riittää, mikro- ja makrotasolla. Ehkä juuri siksi yli sadan vuoden takaa kumpuavat henkiset aatteet resonoivat niin vahvasti, myös moderniin teknologiaan siirrettynä.
Räppäri Pharrell Williamsin firma on esimerkiksi mukana hankkeessa, jossa af Klintin teoksista on tehty nft-muotoisia. Af Klintin suvun edustajat vastustivat myyntejä ankarasti, taiteilijan tarkoitusperille täysin vastakkaisina. Klintin töiden vr-ulottuvuus on läsnä myös Brysselin näyttelyssä.
Vuoden suurimpien taidenäyttelyiden kärkeen nousseen Amsterdamin Rijksmuseumin Vermeer-näyttelyn liput on aikoja sitten myyty loppuun. Bryssel ei ehkä kuulosta yhtä hohdokkaalta taidekohteelta kuin Amsterdam, mutta jos sinne päin on matka, Bozarin ekstaasit kannattanee pitää mielessä.
Näyttelyn nosti äskettäin jo esiin arvostettu yhdysvaltalainen Apollo-taidejulkaisu.
Svensk spiritism på resande fot, otsikoi Svenska Dagbladetin viikonloppuliite äskettäin juttunsa Bozarin näyttelystä.
Hollywood-tähtien ja -ohjaajien, hitintekijöiden, teknologisten sovellusten, dekkareiden ja maailman suurimpien kulttuuripalkintojen maana tunnettu Ruotsi lieneekin pian yhä useamman silmissä myös mystiikan kehto.
Lähteitä: Kurt Almqvist & Daniel Birnbaum (toim): Anna Cassel, The Saga of the Rose (Bokförlaget Stolpe, 2023); Daniel Birnbaum (toim.): Swedish Ecstasy (Mercatorfonds, Bozar Books, 2023.
Swedish Ecstasy, Bozar Bryssel,21.5.saakka.
