Denis & Katya -oopperan Suomen ensiesitys Musica nova -festivaalilla Kansallisoopperassa 8. maaliskuuta.
”Näytä tissis ennenku kuolet!”
”Hypätkää katolta!”
Tutkjat kertoivat viime kuussa, että sosiaalisen median alustat näyttäisivät syöksevän nuoria käyttäjiä mielenterveysongelmiin.
Tyhmyys niissä ainakin tiivistyy, ja saattoi vaikuttaa 15-vuotiaiden venäläisteinien Denis Murasjovin ja Katja Vlasovan kuolemaan Pskovin lähistöllä vuonna 2016.
He olivat pakomatkalla mökissä, ryypiskelivät, ammuskelivat naapuritalon ikkunaa ja poliisiautoja sekä kuvasivat viimeiset vaiheensa suorana sosiaaliseen mediaan.
Se tuotti nopeasti kasvaneen someyleisön, jolta irtosi alatyylisiä ja itsetuhoonkin yllyttäviä kommentteja.
Poliisin mukaan he kuolivat oman käden kautta. Jotkut epäilevät heidän kuolleen poliisin luoteihin.
Tästä kaikesta kertoo Musica nova -festivaalilla Suomen ensiesityksen saanut Denis & Katya. Kyseessä on vuonna 2019 Philadelphiassa kantaesitetty tasan tunnin kestävä teos, joka on saanut useita produktioita ympäri maailmaa.
Esityskoneisto on kätevä. Tarvitaan vain kaksi solistia, neljä sellistiä, elektroninen osuus ja videot.
Säveltäjä Philip Venables ja libretisti Ted Huffman ovat kovassa seurassa. Hieman vastaavaan tositapaukseen perustui myös myös Nico Muhlyn Two Boys -ooppera. Mieleen nousee myös kouluampumisen aiheuttamista traumoista kertova Kaija Saariahon ja Sofi Oksasen mestariteos Innocence.
Venables ja Huffman eivät yllä näiden oopperoiden tasoon. He ovat kuitenkin todella taitavia järjestellessään veitsenteräviä siirtymiä, joissa kahden solistin roolit vaihtelevat.
Nimihenkilöitä ei lavalla näy. Solistien rooleihin kuuluvat pääparin ”bestis” (kun baritoni Ville Rusanen vetää hupun päähän), ”toimittaja” (kun sopraano Mari Palo polttaa tupakkaa), naapurin nainen (Palo), nuorison edustaja (Rusanen), opettaja (kun molemmat laulavat yhdessä) ja lääkäri.
Johanna Freundlichin ohjauksessa he pystyvät salamannopeisiin siirtymiin erinomaisesti.
Teos esitetään Freundlichin suomennoksena. Ratkaisu toimii. Äidinkieli on tunnekieli ja tuo lisätehoja näin tekstivetoisessa oopperassa.
Tapahtumatiheys on vähintäänkin riittävä. Lavatapahtumien ohella taustavideo näyttää, kuinka säveltäjä ja libretisti pohtivat tekstiviestein ratkaisujaan.
Tekstiviestien jokaisen kirjaimen kohdalla kuuluu plop-ääni, ja musiikki mukautuu näihin rytmeihin.
Kovempi piip-ääni kertoi roolien vaihdoshetkestä. Uuden roolin nimi näkyy samalla tekstinä, mikä auttaa yleisöä.
Mutta kun piip-äänet ratkaisuvaiheissa tihentyivät ja volyymi väännettiin kovemmalle, korvani tuskastuivat piinallisiin piippauksiin aika tavalla.
Musiikki ei ole kokonaistaideteoksen kiinnostavin osuus, mutta kyllä se draaman ylläpitää.
Neljä selloa tuottavat paljon rytmipainotteisia efektejä ja pari kaukaista Apocalyptica-muistumaa.
Solistien musiikki ei kauheasti vaihtele roolien vaihtuessa. Poikkeuksena on naapurin hysteerinen nainen, jonka roolissa Palo irrottelee komeasti.
Sinänsä metkasti toinen usein laulaa ja toinen selittää puhumalla sen, mitä laululla yritetään kertoa. Eivätkö säveltäjä ja libretisti luottaneet pelkän oopperalaulun selkeyteen?
Seestymisen hetkellä sävelkieli muuttuu perinteisemmäksi. Hieno solistipari sekä neljä sellistiä saivat rakentaa pidempiäkin linjoja.
Lopussa videotekstit korvaa takaa kuvatun kahden ihmisen kävely talvisessa maisemassa.
Ovatko siinä Denys ja Katja matkalla mökkiin, jossa he kuolivat? Vai jo symboliseen tuonpuoleiseen?
Omanlaisensa kuolemattomuuden he virheillään takasivat.
Siitä ovat osoituksena somessa yhä pyörivä materiaali viimeisistä hetkistä sekä kirjoitukset, joissa heitä verrataan jopa Romeoon ja Juliaan.
Ja tämä on ooppera, joka väistää ilmeisimmät ratkaisut tragediasta kertoessaan.
Loppukohtauksessa taustavideo näyttää kahden ihmisen taivallusta talvimaisemassa. Edessä Ville Rusanen ja Mari Palo.
Sävellys Philip Venables, libretto Ted Huffmann, suomennos ja ohjaus Johanna Freundlich, valaistus ja videosuunnittelu Janne Teivainen. Rooleissa Mari Palo ja Ville Rusanen. Sellisteinä Johan Carlsson, Jaakko Paarvala, Jussi Viitala ja Laura Bucht. Osatuottaja Taite ry. Esityksiä Kansallisoopperan Alminsalissa vielä 10. ja 11. maaliskuuta.
