Seikkailu
Asterix ja Obelix lohikäärmeen valtakunnassa, ohjaus Guillaume Canet. 112 min. K7. ★★
Asterixilla on pitkään tavoiteltu pehmeää valtaa. Sarjakuvaelokuva on kuin Kiinan-vientiseminaari, jossa henkeä vahvistetaan kaksikielisillä lauluesityksillä.
Asterix ja Obelix lohikäärmeen valtakunnassa -elokuvan kiinalaiset rakastavat ranskalaisia kenkiä ja hajuvesiä. Ne ovat aitoja, korostetaan. Se on hyvä myyntipointti idän markkinoille.
Ohjaaja-pääosanäyttelijä-käsikirjoittaja Guillaume Canet lähti presidentti Emmanuel Macronin kanssa hankkimaan elokuvalle kuvausoikeudet Kiinan muurille vuonna 2019.
Suunnitelmat menivät pieleen pandemian takia, eikä ranskalaiselokuvalle ole avautumassa tietä kaikkialle Kiinaan.
Siksi elokuvan synnyinmaassa pelätään, että jos uusi sarjakuvafilmatisointi floppaa Euroopassa, ei ranskalaiselokuviin kohta saada enää kymmenien miljoonien eurojen rahoituksia.
Prinsessa Fu Yi (Julie Chen) johdattaa joukkoja, Asterix (Guillaume Canet) ja Obelix (Gilles Lellouche) seuraavat.
Elokuva alkaa kuin selattaisiin sarjakuvaa, vaikka se on ensimmäinen Asterix, joka ei suoraan perustu René Goscinnyn ja Albert Uderzon mihinkään albumiin.
Asterix ja Obelix lähtevät reissuun pelastamaan kiinalaistuttavia. Juoni hyppii läpi koko reissun. Kaikki persoonavapaat kiinalaiset naishahmot ovat lopulta kohteita, joihin Asterix ja hänen kaverinsa rakastuvat.
Iloa pitäisi saada tyylilajista, jossa yhdistyy molièremäinen farssi ja slapstick-komiikka. Sarjakuvassa sitä sietää, koska sivuilla ei kuule ranskalaisten karjuntaa ja kiljumista.
Sarjakuvaväkivalta näyttää jälleen häiritsevältä näyteltynä, kun muusikko Trubadurix (Philippe Katerine) hakataan toistuvasti hiljaiseksi.
Jatkuvasti esitetään kikkelivitsejä, mutta niin varovaisesti etteivät lapset ymmärtäisi. Yleisöä nuoleskellaan myös kliseisillä popbiiseillä: Kung Fu Fighting soi, kun kung fu -tapellaan.
Ohjaajan vaimolla, Marion Cotillardilla on kaksi väkinäistä roolia rasittavana Kleopatrana ja ylimaskeerattuna baarinpitäjänä. Vincent Cassel ei löydä Julius Caesarista kuin hermoilua.
Neljä ensimmäistä Asterix-elokuvaa on myynyt 35 miljoonaa lippua kotimaassaan ja lähes saman päälle Euroopassa.
Aloitusosa Asterix ja Obelix vastaan Caesar osoitti ranskalaisen elokuvan ammattitaidon lavastuksessa ja puvustuksessa vuonna 1999. Antiikkispektaakkeli Asterix olympialaisissa (2008) on edelleen kaikkien aikojen neljänneksi kallein ei-englanninkielinen elokuva.
Väsymys näkyi lastenelokuvamaisessa Asterix ja Obelix Britanniassa (2012). Jäljellä vanhasta kaartista oli lähinnä Venäjä-mielisyydellä uransa sotkenut Gérard Depardieu Obelixina.
Elokuvan tärkein cameo-rooli on jalkapalloilija Zlatan Ibrahimovićilla.
Viides elokuva yrittää palauttaa kunniaa. Budjetti on 66 miljoonaa euroa, kahdeksanneksi suurin eurooppalaistuotannolle. Teemapuistolta näyttävän gallialaiskylän lavasteita pystyy esittelemään laajoissakin kuvissa.
Ei sanaakaan -trilleristä tunnettu Canet hoitaa pääroolin sen velvoittamalla tarmolla. Monissa hänen elokuvissaan esiintynyt Gilles Lellouche hoitaa Obelixin depardieumaisesti, mutta mitään klassista komediaparia elokuva ei synnytä.
Ranskan kulttuurin tuntijoille sivurooleissa vilahtaa bongattavia julkkiksia. Tärkein cameo-rooli on silti ruotsalaisella jalkapalloilija Zlatan Ibrahimovićilla palvottuna soturina. Hänellä yritetään osoittaa, että Ranskassa rakastetaan jalkapalloa.
Elokuvasta ei näytä tulevan ranskalaiselokuvan pelastajaa. Eniten valoa se on tuonut ivallisille kriitikoille ja nettikommentoijille.
Käsikirjoitus Guillaume Canet, Julien Hervé, Philippe Mechelen, pääosissa Guillaume Canet, Gilles Lellouche, Vincent Cassel, Marion Cotillard, Zlatan Ibrahimović.
