Television tekijät ovat selvästi huomanneet 1980- ja 1990-lukujen vedon. Noihin vuosikymmeniin osuu useampikin draamaa tihkuva taitekohta. Pelkästään viime vuonna julkaistiin ainakin kolme aikakautta kuvaavaa kotimaista sarjaa.
Oli Jani Volasen kasarille sijoittuva Munkkivuori, Maarit Lallin Made in Finland Nokian menestysvuosista sekä Hannu Kontturin käsikirjoittama, Ilpo Larhasta kertova rikosdraama Piiritys. Ja miksei rikossarja Helsinki-syndroomakin ole tavallaan luettavissa tuohon joukkoon.
Kelpaahan kolmen-neljänkymmenen vuoden takainen Suomi tv-sarjan aiheeksi tietysti epookkimielessäkin, aikakauden tunnusmerkkeihin puettuna.
Jonkin verran aikakaudella tyylitellään myös Elisa Viihde Viaplayn alkuperäissarjassa Rosvopankki. Pääpaino on kuitenkin historiallisten tapahtumien kuvauksessa.
Kahdeksanosainen sarja sijoittuu 80–90-lukujen taitteeseen, alla ovat niin sanotut kasinotalousvuodet. Taloudessa menee lujaa. Ja kun taloudessa menee lujaa, silloin menee myös osalla ihmisistä. Niin on myös Rosvopankissa.
Päähenkilöitä on kaksi, ja heidät on heitetty alussa eri puolille pelilautaa. Nuori ja vasta väitellyt taloustieteen tohtori Sanna Nurminen (Amanda Pilke) aloittaa työuraansa Pankkitarkastusvirastossa, jonka tehtävänä on valvoa, ohjata ja tarpeen tullen tarkastaa pankkien toimintaa.
Sattumalta matkalla työhaastatteluun hän kohtaa puistonpenkillä istuvan miehen. Myöhemmin he tapaavat uudelleen. Mies on Christopher Wegelius (Pekka Strang), SKOP-pankin itsevarma toimitusjohtaja.
Wegeliuksella kavereineen ovat meneillään omat kuviot, joiden kehityskulku muistuttaa kovasti Suomen 1980- ja 1990-luvun taitteen pankkikriisiä. Porukalla on kova hinku rahan tekemiseen ja riskinottoon: on surullisenkuuluisa Tampellan osto ja salamyhkäiset hotellibisnekset Neitsytsaarilla.
Nurminen haistaa palaneen käryn ja ryhtyy penkomaan asioita. Wegeliuksen SKOP on se tarinan ilmeisin rosvo, mutta ei ainoa. Myös Nurminen vajoaa syvemmälle sotkuihin.
Amanda Pilke esittää Pankkitarkastusvirastossa juuri aloittanutta Sanna Nurmista, joka ryhtyy penkomaan pankkimiesten puuhia.
Pääkäsikirjoitusvastuun sarjassa kantaa Matti Kinnunen (Pieniä suuria valheita), joka on myös ohjannut sarjan. Rosvopankki on taloustrilleri, muttei kuitenkaan niin kylmä ja kova kuin rahamaailman kuvaukset armottomimmillaan ja puhuttelevimmillaan.
Käänteiden dramaattisuus ei aina välity katsojalle, eikä toisiaan muistuttavien pukumiesten massasta nouse valovoimaisia tyyppejä. Pekka Strangin esittämä Wegelius ja tämän aisapari, kovilla kierroksilla käyvä Jussi Riikonen (Ville Tiihonen), vievät huomion. Pidättyväinen Pilke on sopiva vastapaino heidän keulimiselleen.
Lajia ja sarjan otetta rikkoo kuitenkin erityisesti tarinan toinen juonne, Sanna Nurmisen taustan rakentaminen. Ratkaisulla pyritään ymmärrettävästi syventämään Nurmisen hahmoa, mutta samalla sarja etääntyy turhan paljon rahajännäristä.
Kieltämättä mielenkiintoinen on silti kohtaus, jossa tämä lapsena varastaa sammuneen alkkisisän lompakosta karkkirahat ja äiti joutuu sijaiskärsijäksi. Tilaisuusko tekee varkaan?
Rosvopankki, Elisa Viihde Viaplay.
