Naisen emansipaatiotarina 1800-luvulta kohtaa seksploitaatio-elokuvan

Uusi saksalaisnäytelmä saapui tuoreena Suomeen ensi-iltaan.

Enis Macin vuonna 2021 kantaesitetty Kesytön sai Koko-teatterissa ensi-iltansa Saksan ulkopuolella. Esityksen näyttävä puvustus on Kai Salon suunnittelema.

18.3. 15:32 | Päivitetty 20.3. 12:27

Kesytön eli O:n markiisitar – Faster Pussycat! Kill! Kill!, ensi-ilta Koko-teatterissa 17.3. Käsikirjoitus Enis Maci, ohjaus Anna Veijalainen. ★★★

Harvoin teatterissa saa nauttia näin tuoretta tuontiherkkua, kuin nyt Koko-teatterissa, kiitos Maailma näyttämölle -käännösnäytelmähankkeen.

Myös paikalle perjantaiseen ensi-iltaan saapuneen saksalaisen nuoren polven näytelmäkirjailija Enis Macin näytelmä Kesytön (Wüst) on hankkeen tukema ensimmäinen ensi-ilta, samalla se oli näytelmän ensi-ilta Saksan ulkopuolella. Kesytön sai ensi-iltansa Theater Bremenissä vuonna 2021.

Vuonna 1993 syntynyt Maci on palkittu näytelmäkirjailija ja esseisti, jonka saksalaiset teatterikriitikot ovat nimenneet kahdesti vuoden nuoreksi näytelmäkirjailijaksi. Hänen näytelmistään on aiemmin suomennettu saksalaisnäytelmien antologiassa Ja nyt maailma! (2021) kostoa, väkivaltaa, syyllisyyttä ja moraalia käsittelevä Sivustakatsojat (Mitwisser, 2018).

Macin teoksia kuvaillaan kollaasimaisiksi, ne ammentavat materiaalinsa niin klassikoista, populaarikulttuurista kuin internetistäkin.

Samaa ainesten törmäyttämistä on Kesytön-näytelmässä. Se perustuu Saksassa koulujen lukemistoon kuuluvaan Heinrich von Kleistin (1777–1811) novelliin O:n markiisitar sekä Russ Mayerin kulttielokuvaan Faster, Pussycat! Kill! Kill! (1965).

Lähtökohta on Kleistin novellin päällekirjoitus, jossa sodan keskellä raiskatun markiisitar O:n tarinan pumpuliin paketoitu väkivaltaisuus avataan karmaisevan hulvattomalla tavalla.

Markiisittaren tarinaa kommentoivat Meyerin seksploitaatio-elokuvan kolme stripparia, Macin harpyijoiksi eli naispuolisiksi demoneiksi nimeämät hahmot.

Cécile Orblinin markiisitar on mainion ironinen tulkinta itsemääräämisoikeudestaan riistetyn ja korsetteihin kuristetun naisen melodramaattisesta esittämisestä. Sara Ritalan kreivi taas on korskean ryhdikäs ilmestys.

Paratiisilintuja muistuttavina, kammotavan kauniina harpyijoina leijailevat kimmeltävissä siivissään Cristal Snow, Petriikka Pohjanheimo ja Jani Toivola.

Ensimmäisessä näytöksessä groteskia huumoria syntyy, kun Kleistin sievistelevä tarinankerronta törmää tämän kolmikon kommentointiin.

1800-luvulla eläneen naisen ainoa keino pelastaa kunniansa kun on pyörtyä tukalissa tilanteissa. Harpyijat toimivat ikään kuin katsojan tekstianalyysina, etäännytetty ratkaisu on nerokas. Anna Veijalaisen ilmavan ohjauksen ratkaisut tukevat tulkintaa hyvin, esityksen liikkeellisyys on nautittavaa.

Toisessa näytöksessä Kleistin novelli saa uudenlaisen lopun, kun tarina siirtyy 1800-luvun Italiasta Meyerin elokuvan 1960-luvun Kalifornian autiomaahan ja kohtalokkaaseen autokilpailuun. Siinä todellisuudessa valta ja väkivalta otetaan omiin käsiin ja teksti hahmottelee useilla kulttuurisilla viittauksilla tarinoiden sankarittaren syntymän mekanismeja.

Vauhdikas esitys on hotkaissut sisäänsä niin välähdyksiä Joutsenlammesta, Gloria Gaynorin ikiklassikosta I Will Survive kuin Viulunsoittajasta katolla.

Musikaalinomaisiksi numeroiksi (muun muassa Madonnan Papa don’t preach) purkautuva tulkinta olisi kuitenkin vaatinut vielä pari kierrosta lauluharjoittelua. Sen sijaan Petriikka Pohjanheimo tekee selkäpiitä hivelevän kauniin tulkinnan Mozartin Taikahuilun aariasta Ach, Ich fühl's.

Runsaan kahden ja puolen tunnin ajan Kesytön tarjoaa hurjaa menoa, patriarkaatin paiskontaa ja omien rajojen asettamisen opettelua.

Meno on viihdyttävää, mutta kiihdytystä vielä pari piirua ylemmäs olisi ollut varaa tehdä.

Suomennos Ville Koskivaara. Äänisuunnittelu Anssi Vättö, valosuunnittelu Pietari Salmi, pukusuunnittelu Kai Salo, videoprojisoinnit Heidi Bergström. Esiintyjät Wilma-Emilia Kuosa, Cécile Orblin, Anu Palevaara, Petriikka Pohjanheimo, Sara Ritala, Cristal Snow, Jani Toivola.

Oikaisu 20.3.2023 klo 12.26: Toisin kuin tekstissä kuvailtiin, Britney Spearsin Toxic ei ollut yksi isommista, musikaalimaisista numeroista.

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat