Klassinen
Radion sinfoniaorkesteri Musiikkitalossa, kapellimestarina Nicholas Collon. Nicholas Daniel, englannintorvi. – Berlioz, Tarkiainen, Brahms.
Yht’äkkiä korviin aukeaa fyysisesti jokin aivan uusi taajuus. Säveltäjä Outi Tarkiainen on saanut Radion sinfoniaorkesterin humisemaan ja suhisemaan tavalla, joka paljastaa maan päällä elävälle ihmiselle väläyksen luomisen ihmeestä ja kuoleman jälkeisestä tilasta. At the Fountainhead of God on päätösosa kantaesityksensä saaneesta Milky Ways -englannintorvikonsertosta.
Radion sinfoniaorkesterin, BBC:n ja San Franciscon sinfoniaorkesterin yhteistilaus tulee herättämään huomiota tulevissa kansainvälisissä ensiesityksissään jo pelkän aiheensa takia. 38-vuotias, kolmen pienen lapsen äiti on valinnut Milky Ways -teoksensa aiheeksi äitiyden; vastasyntyneen katseen, imetyksen, äidin ja lapsen ainutlaatuisen yhteyden.
Osien syntyajatusten ei kannata antaa hämätä: maidontuoksuinen söpöstely on näistä ydinvoimaisista tunnelmista kaukana.
Englannintorvikonserton solistin Nicholas Danielin soitto on kauttaaltaan vahvaa, voimakasta. Solistin ilmaisussa on enemmän äitiä kuin vastasyntynyttä, mutta roolit myös sekoittuvat: lapsen ja äidin yhteys on toisiinsa sulautuva.
The Infant Gaze, vastasyntyneen katse aukeaa ja harhailee monilukuisten lyömäsoitinten väreilyssä. Interplays tarjoaa tunnistettavaa imetyslutkutusta, mutta myös leikkiä, jota äiti suojelee ja ihastelee. Celestan muutamat sävelet johdattavat aina uuteen osaan, tipauttaen viimeisessä osassa ihmisen ajattomuuteen, pyhyyden ytimeen, ennen kokemattomaan tilaan.
Tarkiainen omisti teoksensa nuorena äitinsä menettäneelle solistille. Nicholas Daniel soittaa julki äidin intensiivisen katseen, mutta myös sen lapsen, joka sitä odottaa. Viimeisessä osassa Daniel rikkoo englannintorven äänen raukeaksi, orkesterin suhina ja humina kasvaa, solisti kävelee taustalle soittamaan, muutama viulu täydentää parvelta.
Ollaan selittämättömän keskellä, vapaina, ikuisuutta koskettaen. Niin lähellä taivasta kuin sen maan päälle voi säveltää.
Nicholas Collon johti myös Johannes Brahmsin ensimmäisen sinfonian taidokkaasti sen muodot hahmottaen. Hector Berliozin Le corsaise -alkusoitossa ilottelivat harvinaisen hyväntuuliset merirosvot. Tarkiaisen tähän väliin avaama taajuus jää auki.