Maanantaina päättyi ensimmäinen kausi alkaneen vuoden kenties isoimmasta tv-hitistä, suosittuun videopeliin perustuvasta The Last of Us -sarjasta. Tarinassa mies ja teinityttö matkaavat tuhon jälkeisen, vaarojen täyttämän Amerikan halki.
Tapahtumat saavat alkunsa, kun ympäri maailmaa alkaa levitä sieni-infektio, joka tekee tartunnan saaneista zombimaisia ihmishirviöitä.
Post-apokalyptiseen maailmaan sijoittuva sarja on kiinnostanut ihmisiä sen ensimmäisestä jaksosta alkaen. Jakso keräsi HBO:n alustoilla avauspäivänään noin 4,7 miljoonaa katselua, mikä tekee siitä televisioyhtiön toiseksi suurimman debyyttijakson vuosikymmeneen. Päätösjaksoa puolestaan katsoi avauspäivänä 8,2 miljoonaa, mikä oli sekin uusi ennätys.
Muun muassa The Guardian on seurannut sarjaa jakso jaksolta.
HBO ilmoitti vain muutaman jakson julkaisun jälkeen, että sarja saa myös toisen tuotantokauden. Ensimmäisellä kaudella tartunnan saaneita on näkynyt verrattain vähän, mutta toisella kaudelle tekijät ovat jo ehtineet luvata enemmän zombitäyteistä toimintaa.
Tästä eteenpäin juttu sisältää juonipaljastuksia sekä Last of Us -pelistä että sarjasta.
Nick Offerman nähdään Billin roolissa sarjan koskettavassa 3. jaksossa, jota moni katsoja on pitänyt The Last of Usin parhaana.
Siirtyykö peli sarjaksi
The Last of us on taas yksi sarja, joka on saanut aikaan mediahypen, ja sitä kehutaan kilpaa erilaisissa jaksoarvioissa.
Pelitausta aiheuttaa kuitenkin monissa ennakkoluuloja. Itsekin ajattelin, että sarja on varmaan lähinnä järkyttävän väkivaltaista räiskintää, jossa zombinpalaset vain sinkoilevat. En nimittäin ole pelannut peliä, mutta olen nähnyt kun sitä pelataan.
Pelitaustan takia sarjaan ovat suhtautuneet ennakkoluuloisesti myös pelaajat. The Last of Us on yksi kaikkien aikojen palkituimmista ja myydyimmistä peleistä, monien rakastama, ja perinteisesti pelien filmatisoinnit eivät onnistu. Intohimoisimmat fanit ovat moittineet tätäkin – tietysti! Jokainen, jonka suosikkikirja on filmattu vähän eri tavalla kuin on itse kuvitellut, tietää, miltä heistä tuntuu.
Myös peliä pelannut HS:n Juho Typpö suhtautui sarjan aloitukseen varauksella. ”Itse rakastan The Last of Us -peliä, ja sarjan katselu sai tunteet heittelemään laidasta toiseen”, Typpö kirjoitti tammikuussa kahden ensimmäisen jakson perusteella.
Lue lisää: Palkittuun peliin perustuva HBO:n uutuussarja alkaa tänään: Rikkooko se vihdoin kirouksen?
The Last of Us on kuitenkin ollut alkuvuoden parasta katsottavaa. Itse olen ollut häkeltynyt siitä, millaisen intensiteetin sarja on saanut rakennettua jokaiseen jaksoonsa, ja kuinka keskenään erilaisia, hienoja kokonaisuuksia jaksot ovat olleet. Sarjan kerronta on jopa verkkaista, zombeja, eli cordyceps-sienen valtaamia ihmiskehoja, nähdään lopulta harvoin. Mutta kauhu on läsnä koko ajan.
Hahmot ovat kokonaisia ja näyttelijäsuoritukset erinomaisia. Suosikkini on nohevaa ja näsäviisasta 13-vuotiasta Ellietä esittävä Bella Ramsay, joka on jotain aivan muuta kuin sarjojen sankarittaret yleensä, karmivasta asetelmasta huolimatta hauska ja lämmin, ja silti - valitettavasti – väkivaltaan kykenevä.
Aino Miikkulainen
Pedro Pascal esittää sarjassa toista päähenkilöä Joelia.
Matka oman mielen sienirihmastoon
The Last of Us säilyttää jännitteensä ainakin ensimmäisellä tuotantokaudella hienosti. Se taas johtuu siitä, että päähenkilöiden, Joelin ja Ellien, välinen suhde on kuvattu poikkeuksellisen onnistuneesti.
Sarjan keskiössä ovat vetäytyvä viisikymppinen mies Joel ja nenäkäs teini-ikäinen Ellie, jotka kulkevat raunioituneen Amerikan halki. Ensi kertaa kohdatessaan he ovat traumatisoituneita, kyynisiä ja täysin kyvyttömiä avautumaan tunteistaan.
Joelilla kehitys on pidemmällä. Hän on menettänyt tyttärensä Sarahin (Nico Parker), minkä jälkeen on selviytynyt elämästä tappamalla. Nyt seuraan tunkeva nuori tyttö muistuttaa häntä menetyksestään, ja saa juron miehen yhä tiukempaan siilipuolustukseen. Silti vain haavojen auki repiminen mahdollistaa paranemisen.
Nokkela kuittailu kuuluu Ellien hahmoon alusta alkaen.
Siinä kun Joel vaikenee, verbaalisesti etevä Ellie torjuu pelkojaan passiivis-aggressiivisella kuittailulla. Samaan aikaan hän joutuu kohtaamaan yhä uusia traumaattisia kokemuksia. Vähitellen katsoja ymmärtääkin, että vaikka kaksikko selviäisikin hengissä, he saattavat rikkoutua lopullisesti kokemiinsa kauhuihin.
Sitä kiinnostavampaa on seurata, miten parivaljakon tunnelukot vähitellen aukeavat.
Sarjan miljöö tukee traumateemaa loistavasti. Rappeutuvat kaupungit ovat kuin painajaismaisia näkyjä alitajunnasta, ja kaikkialle ulottuvat sienirihmastot muistuttavat kaikella ikävällä töhnällä aivoissamme täyttyviä synapseja.
The Last of Us muistuttaa Cormac McCarthyn romaaniin perustuvaa Tie-elokuvaa, jossa isä ja poika (Viggo Mortensen ja Kodi Smit-McPhee) kulkevat läpi romahtaneen siviilisaation. Se ei kuitenkaan ole yhtä läpitunkevan ahdistava.
Kiitos siitäkin!
Jussi Lehmusvesi
Hirvittävin hirviö on ihminen
Jo Game of Thronesissa ihastuttanut Bella Ramsay on monin tavoin kantava voima The Last of Usissa. Rooli muuttuu ja muovaantuu sarjan edetessä vangista kauppatavaraksi ja edelleen rakkaaksi ystäväksi, josta on pidettävä huolta – ja joka on myös sekä kyllin hurja että tarpeeksi lempeä huolehtiakseen toisista. Myös menneisyyttä soturialokkaana vilautetaan.
Ellien sukupuoli astuu kuitenkin oikeastaan esiin vasta 8. jaksossa, joka on sarjan pysäyttävimpiä. Jaksossa Ellie kohtaa ensimmäistä kertaa ihmisen, joka yrittää kohdella häntä kuten nuoria naisia on kohdeltu kautta historian: alistamalla, käyttämällä seksuaalista väkivaltaa.
Kannibaalikultin johtaja David (Scott Shepherd) hyödyntää kristinuskoa manipuloidessaan maailmanlopusta selvinneitä ihmisiä.
Katsojalle käy nopeasti selväksi, että Silver Laken kulttimaista selviytyjien joukkoa johtavalla Davidilla (Scott Shepherd) ei ole puhtaat jauhot pussissa. Kannibalismin ja raiskausyrityksen mahduttaminen yhteen ja samaan kohtaukseen voisi olla turhankin paljon, mutta jakso on toteutettu mielestäni todella tyylikkäästi.
Se on kuitenkin herättänyt myös paljon keskustelua. Kohtaus, jossa Ellie raivon vallassa tappaa kannibaalikultin johtajan on pelin avainhetkiä, ja sarjassa sitä on uskallettu muuttaa: pelissä Joel löytää hänet palavasta rakennuksesta Davidin ruumiin äärestä ja vetää hänet pois, mutta sarjassa Ellie itse kohtaa ”väkivaltaisen sydämensä” ja lähtee.
Ellie kasvaa sarjassa yhä itsenäisemmäksi ja monitahoisemmaksi hahmoksi, joka joutuu toistuvasti kohtaamaan sekä oman että toisten pimeyden.
Kaikkiaan toiseksi viimeinen jakso on sarjan ensimmäisen kauden väkivaltaisin, sekä Ellien että Joelin osalta. Davidin rakentama systemaattisen väkivallan yhdyskunta toimii monin tavoin puistattavana kehyksenä kysymykselle: kuka oikeastaan onkaan hirvittävin hirviö, sinne tänne leviävä sieni vai suunnitelmallisesti julma ihminen?
Arla Kanerva
Jotain jonka vuoksi elää, vaikka maailma loppuu
Jos maailmanloppu tulisi huomenna – ei mikään pamaus, vaan hidas kituva, kauhuja täynnä oleva maailmanloppu, haluaisitko elää sen läpi? Onko jotain, minkä vuoksi jaksaisit taistella? En odottanut zombie-sarjalta näin syvällistä eksistentialistista otetta, mutta The Last of Us -sarjassa ja etenkin sen viimeisessä osassa kaikki kulminoituu tähän kysymykseen.
Toki sitä sivutaan koko kauden ajan. Survivalistit elävät elämäänsä valmistautumalla maailmanloppuun, mutta mitä on eläminen vain hengittämisen takia? Se voisi olla kysymys sarjan kolmannen jakson taustalla, jakson, joka on kuin kaunis lyhytelokuva. Frankista tulee Billille koko maailma, ja kun se loppuu, ei tarvitse enää taistella.
Joel menettää tyttärensä Sarahin (Nico Parker) sarjan alkumetreillä.
Joel on menettänyt tyttärensä Sarahin. Hän on ottanut elämäntehtäväkseen pelastaa veljensä Tommyn (Gabriel Luna). Käy ilmi, että Tommy on löytänyt oman elämänsä merkityksellisyyden muualta. Se on Joelille käännekohta. Lopulta hän valitsee viedä Ellien perille itse.
Ellien ja Joelin suhde on sarjan sydän. Alussa Ellie tarvitsee Joelin kaltaista ammattitappajaa säilyäkseen hengissä. Vähitellen sulkeutunut ja torjuva Joel alkaa edustaa orpotytön elämässä jotain merkityksellisempää, ainakin toivoa pysyvämmästä ihmissuhteesta. Viimeisissä jaksoissa kuvio on kääntynyt päälaelleen, eikä vain siksi, että Ellie on konkreettisesti pelastanut Joelin hengen.
Lopulta Joel joutuu tekemään moraalisen valinnan maailman pelastamisen ja oman maailmansa pelastamisen välillä. Mutta se ei edes näytä tietoiselta valinnalta vaan reaktiiviselta pakolta suojella rakkaintaan. Hän toimii täsmälleen kuin cordyceps-sieni.
Eleonoora Riihinen
Ellie ja Joel suojelevat toisiaan.
Lue lisää: Tässä ovat suoratoistopalvelujen alkuvuoden 18 kiinnostavinta sarjaa
Lue lisää: The Last of Us on alkuvuoden puhutuin tv-sarja, joten mekin haluamme nyt puhua siitä
Lue lisää: The Last of Us rikkoo post-apokalyptisten sarjojen lasikattoja