Onhan siinä aina jotain erityisen hyytävää, kun huumoriveikko osoittautuu kylmäveriseksi rikolliseksi.
Todelliseen tapaukseen perustuvassa brittisarjassa Neljä elämää loistokomedioista tunnettu Stephen Merchant esittää Stephen Portia, vuonna 2015 kiinni jäänyttä sarjamurhaajaa.
Elokuun 2014 ja syyskuun 2015 välillä Lontoon Barkingin kaupunginosasta löytyi neljä ruumista. Kalmoja yhdisti useampikin tekijä: parikymppisiä miehiä, joiden elimistöstä löytyi raiskaushuumeeksi kutsuttua gammaa sekä muita aineita. Myöhemmin selvisi, että kaikki neljä olivat olleet homo- ja bi-seksuaalien deittisovellusten kautta yhteydessä Barkingissa asuneeseen Portiin.
Kolmeosainen brittisarja pureutuu tapaukseen tarkkaan harkitusta näkökulmasta. Nyt ei seurata rikostutkimusta eikä murhaajaa, vaan fokus on uhrien lähipiirissä. Valinta on ymmärrettävä, sillä syyllinenhän valkenee katsojalle varsin pian.
Sen sijaan poliiseilla kestää päästä murhaajan jäljille turhauttavan kauan, ja juuri se on Neil McKayn kirjoittaman ja David Blairin sarjan pointti. Tapausten tutkintaa kritisoitiin hitaudesta, suurpiirteisyydestä ja asenteellisuudesta. Homomiesten huumekuolemat tulkittiin enemmän tai vähemmän homomiesten elämäntapaan kuuluvana valitettavana riskinä ”näitä nyt sattuu”-hengessä.
Kuolemantapauksia ei vaivauduttu tutkimaan riittävän tarkasti, jotta yhdistävät tekijät olisi huomattu ja pisteet saatu yhdistettyä. Alusta alkaen syylliseltä vaikuttanut Port onnistui jopa vedättämään poliisia sepittämillään tarinoilla.
Lapsenomainen ja peruukkia käyttävä Port on Merchantin esittämänä kylmäävä hahmo muttei oikeastaan sen enempää. Hän on lopulta myös enemmän sivuhenkilö sarjassa. Pääosaan nousee erityisesti ensimmäisen uhrin, muotisuunnittelijaopiskelija Anthony Walgaten äiti, jota esittää vereslihalla Sheridan Smith.
Omaisten tuskaa ja poliisien kädettömyyttä sarja kuvaakin osuvasti, mutta rikosdraamalta odotettua jännitystä se ei ihan lunasta.
Neljä elämää, Yle Areena.
Koomikkona tunnettu Stephen Merchant on kylmäävä Stephen Port.