Oscarit olivat kokeneiden naisnäyttelijöiden juhlaa, mutta pääsevätkö he esille Suomessa? Hannele Lauri korostaa käsikirjoittajien vastuuta

”Näyttelijän ikää tuijotetaan Suomessa aivan liikaa”, sanoo pitkän uran tehnyt Hannele Lauri.

Näyttelijä Hannele Lauri (vas) ja Miitta Sorvali ovat sitä mieltä, että vanhemmille naisille kirjoitetaan myös hyviä rooleja.

14.3. 14:29

Maanantain vastaisena yönä Oscar-gaalassa parhaan naispääosan palkinnon sai näyttelijä Michelle Yeoh, 60, roolistaan elokuvassa Everything Everywhere All at Once. Palkintopuheessaan Yeoh kritisoi Hollywoodin naisiin kohdistamaa ikäsyrjintää.

”Naiset, älkää ikinä antako kenenkään uskotella teille, että parhaat päivänne ovat menneet”, hän päätti puheensa.

Elokuva- ja viihdemaailman erityisesti naisiin kohdistama ikäsyrjintä on tiedostettu jo pitkään. On puhuttu siitä, miten keski-iän ylittäneille näyttelijöille ei kirjoiteta kunnon rooleja eikä heille tarjota kuin sivuosia. Naisissa arvostetuimpia ominaisuuksia ovat edelleen nuoruus ja kauneus.

Mutta millaiselta tilanne näyttää Suomessa? Riittääkö meillä kiinnostavia töitä myös kokeneille näyttelijöille?

Näyttelijä Hannele Laurin, 70, mukaan myös Suomessa harjoitetaan ikäsyrjintää.

”Näyttelijän ikää tuijotetaan Suomessa aivan liikaa ja se ärsyttää. Meillä vanhemmilla naisilla riittäisi sekä ammattitaitoa että kokemusta ja pystyisimme tekemään niin draamaa kuin komediaa”, Lauri sanoo.

Seksismi ja ikärasismi näkyvät myös siinä, että televisiosarjoissa ja elokuvissa ”kuusikymppisellä äijällä” on aina kolmikymppinen vaimo, Lauri sanoo.

Kun Suomea vertaa muihin maihin, tilanne ei ole mairitteleva. Lauri on huomannut, että esimerkiksi brittisarjoissa vanhemmille naisnäyttelijöille kirjoitetaan isoja rooleja.

”Kun meillä näyttelijä tulee tiettyyn ikään, niin hänelle annetaan äidin rooli, jos sitäkään.”

Tosin äidin roolinkin voi olla mielenkiintoinen, kuten Laurin näyttelemä rooli Syke-televisiosarjassa.

”Esitän Sebastian Rejmanin äitiä, joka on manipuloiva ja esimerkiksi haluaa väkisin pojalleen tietyn naisen. Sitä on hauska tehdä.”

Seija (Hannele Lauri) ja Mirre (Marja Packalén) joraavat Johanna Vuoksenmaan elokuvassa 70 on vain numero.

Lauri toivoisikin rooleihin monipuolisuutta, sillä silloin näyttelijäkin pääsee ja avaamaan ihmisyyden monia ulottuvuuksia.

Viime aikoina hän on nauttinut erityisesti Koskinen-poliisisarjassa tekemästään murhaajan roolista – tosin sekin henkilöhahmo oli käsikirjoituksessa aluksi hahmoteltu parikymmentä vuotta nuoremmaksi.

”Naistappajapsykopaattirooli oli riemastuttava tehdä. Henkilöhahmoni tappoi miehiä eri tavoin: ampui, tukehdutti ja poltti elävältä”, Lauri kertoo.

Muita innostavia töitä ovat olleet esimerkiksi suoratoistopalvelu Elisan sarja Ei haukku haavaa tee. Siinä Lauri esitti kuollutta anoppia, joka näyttäytyi ainoastaan poikansa vaimolle, jota inhosi. Myös Ruudussa nähty Keihäsmatkat-sarjan paikallisopas Sirkan rooli oli hänelle mieleinen.

”Sirkka oli aivan kamala tyyppi, joka teki töitä ainoastaan, jos sattui olemaan sillä tuulella. Sain roolista paljon palautetta, jossa katsojat kertoivat, että haluaisivat uskaltaa sanoa samalla tavalla suoraan takaisin muille kuin hän.”

Ajattelumaailman muuttaminen on hidasta, mutta palvelisi myös katsojia. Keski-ikäiset ja sitä vanhemmat naiset katsovat paljon televisiota ja käyvät elokuvissa, mutta kertovatko vaikkapa sarjat elämästä ja arjesta ja ihmisistä, joihin he voivat samastua?

”Tuntuu, että valkokankaalla ja televisiossa halutaan näyttää vain nuoruutta ja kauneutta. Käsikirjoittajilla, ohjaajilla ja kanavilla on iso rooli, jotta asetelma muuttuisi.”

Rakkaat lapset -sarjassa Miitta Sorvali tekee upean roolin kirjailijadiiva Regina Vallaksena, joka dominoi aikuisten lastensa elämää.

Näyttelijä Miitta Sorvali, 67, kyllä tunnistaa puheen siitä, ettei naisille ole tarjolla hyviä roolia, mutta ei ole kokenut, että asia olisi ikinä koskettanut häntä suoraan. Siihen on auttanut ennen kaikkea oma asenne.

”Päätin jo nuorena, etten murehdi ja mieti tätä. Mutta kyllä se on vaatinut vahvuutta ja itsepäisyyttä. Minunkin roolini olisi usein haluttu sievistää, pienentää ja kaventaa, mutta saatoin tehdä ne laveammin kuin joku nuori miesohjaaja olisi halunnut”, Sorvali kertoo.

Perusnäyttelijäntyön lisäksi Sorvali käsikirjoittaa ja laulaa, mikä on saanut hänet tuntemaan olonsa vähän ulkopuoliseksi, mutta myös suojatuksi.

”Myös huumori on aina ollut vahvasti läsnä töissäni. Olen halunnut koetella rajoja, myös komiikan ja tragedian.”

Sorvali teki viimeksi suuren roolin Siskonpeti-tekijöiden uudessa sarjassa Rakkaat lapset, jossa hän esitti viiden sisaruksen suorasukaista ja itsekästä kirjailijaäitiä. Hänet muistetaan myös tänä vuonna 10-vuotisjuhlaa viettävästä hittinäytelmästä Kaikki äitini, kaikki tyttäreni.

Sorvali uskoo, että ikäsyrjintä on vuosien myötä vähentynyt.

”Naiset ohjaavat nykyään paljon ja naisnäyttelijät pääsevät myös keskeisiin rooleihin.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat