Natsien keskitysleirin sihteerinä kaksi vuotta toiminut saksalainen nainen tuomittiin viime joulukuussa osallisuudesta yli 10 500 murhaan. Rangaistus oli vain kaksi vuotta ehdonalaista vankeutta, sillä nainen oli osallisuutensa aikana, 1943–1945, alle 20-vuotias.
Hoitokodissa asuvaa 97-vuotiasta sihteeriä ei mainita dokumentissa Natsi-Saksan naiset (2021), mutta hän täyttää natsismin asiantuntijana haastatellun professori Wendy Lowerin määritelmän. Muuan muassa keskitysleirien kirjeenvaihtoa hoitaneet, nimilistoja puhtaaksi kirjoittaneet ja kuljetuksia järjestäneet naispuoliset sihteerit olivat miesten johtamassa natsi-Saksassa yhtä lailla ”koneiston osia ja siten suoraan syyllisiä”.
Kaksiosaisessa ranskalaisdokumentissa sivutaan myös heitä sekä keskitysleirien tuhansia naisvartijoita mutta enemmän tekijät ovat kiinnostuneita sivusta seuraajien, ”tavallisten” naisten osallisuudesta sekä ylipäätään naisten asemasta natsi-Saksassa. Miksi niin monet tempautuivat mukaan holokaustia toteuttaneisiin tukitehtäviin? Miksi natsien naisjärjestöihin kuului jopa kolmannes saksalaisista naisista?
Vastauksia on tietysti monia – muun muassa taloudellisia, sosiaalisia sekä dokumentin avauksessa taiteellisia, mielikuvallisia. Ensialkuun vaikuttaakin siltä, että kahden natsismiin perehtyneen ranskalaisen historioitsijan kirjoittama Natsi-Saksan naiset on dokumentti 1930-luvun saksalaisen elokuvan manipulatiivisesta naiskuvasta.
Natsijohtaja, Saksan SS-joukkojen ylipäällikkö Heinrich Himmler perusti vuonna 1935 Lebensborn-järjestön, joka muun muassa ylläpiti aviottomille naisille äitiyskoteja. Niihin pääsivät aluksi vain sellaiset, jotka pystyivät osoittamaan ”rodullisen puhtautensa”. – Kuva on otettu vuonna 1940 Steinhöringin äitiyskodissa lähellä Münchenia. Se avattiin elokuussa 1936, jolloin paikkoja oli 30 äidille ja 55 lapselle.
Osuvasti valikoidut runsaat näytteet elokuvista ja uutisfilmeistä havainnollistavat kyllä hyvin asiantuntijoiden – myös professorit Elizabeth Harvey, Elissa Mailänder ja Johann Chapoutot – hahmottelemaa vähittäistä muodonmuutosta. Weimarin tasavallan aikana uudesta vapaudesta vähän kiinni saaneet naiset yritettiin sysätä takaisin synnyttäjiksi, kasvattajiksi ja hoivaajiksi, sillä sotaan valmistautuva Saksa tarvitsi työvoimaa ja sotilaita. Myöhemmin sota avasi naisille myös odottamattomia ”voimaannuttavia” mahdollisuuksia, vaikka kovalla hinnalla.
Dokumentin toinen osa vastaa paremmin sen otsikkoa, mutta jättää moniaineksisena johdatuksena jälkeensä lähes yhtä paljon kysymyksiä kuin vastauksia.
Natsi-Saksan naiset, TV1 klo 19.00 ja Yle Areena.
