Scifi
65, ohjaus Scott Beck ja Bryan Woods. 93 min. K12. ★★
Tämän elokuvan alkuteksteissä kerrotaan, että siinä eletään aikaa, jolloin ihmisiä ei vielä ollut ja muiden planeettojen asukkaat tutkivat avaruutta.
No, sitten tulee kuvaan kovasti ihmisen oloisia otuksia, jotka puhuvat englantia, mittaavat aikaa vuosina ja matkoja kilometreissä. Se pistää naurattamaan jo heti kärkeen.
Mills-niminen mies (Adam Driver) lähtee avaruuteen tutkimusmatkalle tarkoituksenaan löytää parannuskeino tyttärensä Nevinen (Chloe Coleman) kuolemantautiin. Millsin alus joutuu kuitenkin meteorikenttään ja putoaa tuntemattomalle planeetalle. Vain Mills ja yksi matkustajista, tyttö nimeltä Koa (Ariana Greenblatt) jäävät henkiin, eikä tytöllä ja Millsillä ole yhteistä kieltä.
Ja kappas vain, tuntematon planeetta onkin maapallo ja vieläpä 65 miljoonaa vuotta sitten, jolloin Jukatanin niemimaalle iskeytyneen asteroidin uskotaan tuhonneen dinosaurukset.
Millsin ja Koan on taivallettava vihamielisen maaston läpi 15 kilometriä paikkaan, johon pelastusaluksen sisältävä isomman aluksen osa on pudonnut. Ja taivaalla loistaa jo täystuhon tuova asteroidi, Millsin matkan keskeyttäneen meteorirykelmän äitimuori.
Jurassic Park -elokuvasarjan jälkilämmössä leivottu scifi-seikkailu on tarinaltaan suoraviivainen ja suorastaan köyhä. Koko juttu koostuu vain siitä, kuinka Mills ja Koa selviävät joka puskan takaa punkeavista inhoista dinosauruksista. Se käy jo hiukka pitkästyttäväksi, vaikka elokuvalla ei mittaa olekaan kuin puolisentoista tuntia.
Kaikki on lisäksi niin ennalta-arvattavaa, että katsojan tehtäväksi jää vain ihailla komeita digisauruksia ja ihmetellä sitä, miten yleensä paljon paremmissa elokuvissa näyttelevä Adam Driver on löytänyt tiensä tähän tuotokseen.
Rahan perässä, uskoisin.
Käsikirjoitus Scott Beck ja Bryan Woods, tuottajat Sam Raimi, Bryan Woods, Scott Beck, Zainab Azizi, Deborah Liebling, pääosissa Adam Driver, Ariana Greenblatt, Chloe Coleman.