FANTASIa
Shazam! ★★
USA 2019
TV5 klo 21.00
Missä viipyvät riemukkaat supersankarikomediat? Kuka tekisi lystin nykyhupailun elokuvien ja viihdekulttuurin huomiota herättävästi pukeutuvista sankareista, jotka taistelevat pahuuden voimia vastaan ajoissa ja ulottuvuuksissa?
Kysyntää riittäisi. Supersankariseikkailut ovat yhä suositumpi lajityyppi, eikä parodian tarvetta lievitä lainkaan se, että elokuvat itse niin usein nojaavat koomisiin aineksiin.
Ehkä niiden on pakkokin: lapsenmieliset fantasiat kokee helposti lapsellisiksi, jos niissä ollaan liian vakavissaan, ilman vapauttavaa naurua, myös sankarin itsensä kustannuksella.
Juuri totisuus ja tosikkomaisuus mielletään viihdeseikkailujen helmasynniksi, mutta senkin välttelyn nimissä tehdään niin hölmöjä leffoja, että lajitietoista parodiaa suorastaan kaipaa puhdistamaan ilmaa.
Ruotsista Hollywoodiin siirtyneen David F. Sandbergin ohjaama Shazam! on kokoperheen päivitys sarjakuvassa jo vuonna 1940 esitellystä hahmosta. Myös nimellä Kapteeni Marvel tunnettu sankari, siviiliminänään Billy Batson, saa muinaisten tarujumalten voimat taikasanalla Shazam.
Aikojen saatossa hahmo ja termi ovat nähneet monia vaiheita: myös brittibändi The Move piirrettiin supersankareiksi vuoden 1970 Shazam-albuminsa kansikuviin.
Nykyisin hahmo kuuluu DC Comicsin omistukseen, ja elokuva sekä sen juuri ensi-iltansa saanut jatko-osa kuuluvat niihin, joilla yhtiö yrittää – kevennetyin ja komediallisin keinoin – kiriä kiinni kilpailijansa Marvel Comicsin etumatkaa supersankariuniversumien laajentamisessa.
Elokuvan kehystarina nojaa takavuosikymmenten suosittujen kehonvaihtokomedioiden perusratkaisuun. Vaikka 14-vuotias Billy Batson (Asher Angel) muuttuu aikuishahmoiseksi supersankariksi (Zachary Levi), kuuluu mieli yhä keskenkasvuiselle teinipojalle.
Roolileikistä yritetään lypsää irti enemmänkin kuin käsikirjoitus kantaa. Vakavissa jaksoissaan elokuva sortuu hölmöyteen, koskettavissa nolouteen, ja toimintakin tylsistyttää.
Shazam (Zachary Levi) kohtaa arkkivihollisensa Dr. Thaddeus Silvanan (Mark Strong).
Mel Brooks nosti lajityyppiparodian kunniaan 1970-luvun merkkitöillään, ja myöhemmin alan mestareiksi hahmottui ZAZ-kolmikko (David Zucker, Jim Abrahams, Jerry Zucker) eri yhteistyökumppaneineen ja seuraajineen.
Tosin myös David Zuckerin tuottama Superhero Movie (2008) jäi tyypilliseksi puolivillaiseksi hassuttelukomediaksi. Ehkä satiirisinta kyytiään supersankarius sai Matthew Vaughnin tragikoomisessa tykityksessä Kick-Ass (2010), jossa nauru juuttui kurkkuun.
Nyt kaivattaisiin tämän päivän supersankaribuumin täsmäparodiaa.
