Juuri lapsen saanut näyttelijä Eero Ritala viihdyttää itseään lukemalla netistä haukkuja itsestään

Näyttelijä Eero Ritalasta neljäkymmentä tuntuu juuri sopivalta iältä, sillä hänestä on pari kuukautta sitten tullut isä.

Näyttelijä Eero Ritalan elämänohje ”tosissaan, muttei tosikkona” on peräisin jo Masalan nuorisoteatterin ajoilta.

Näyttelijä Eero Ritalan katse hakeutuu vähän väliä ulos lounaskahvilan ikkunasta Eläintarhanlahdelle.

Sen vastarannalla Siltasaaressa sijaitsee Ritalan koti, joka on kaksi ja puoli kuukautta sitten saanut uuden asukkaan.

”Isäksi tuleminen on parasta, mitä tiedän. Aina sanotaan, että lapsen myötä kaikki muuttuu, muttei sitä tajua, ennen kuin se tyyppi ilmestyy maailmaan”, Ritala sanoo.

Esikoislapsen syntymän takia 40 vuoden ikä tuntuu juuri nyt erityisen sopivalta.

”Olen saanut urallani puuhastella ja tehdä kaikenlaista. Lapsen myötä minulla on jatkossa hyvä tekosyy kieltäytyä kaikista epäkiinnostavista töistä. Tai sitten se kääntyy juuri päinvastoin, ja minun on pakko ottaa vastaan kaikki työt, jotta tulemme toimeen”, hän sanoo ja nauraa.

Nelikymppiseksi näyttelijäksi Ritalan cv on kieltämättä pitkä.

Hän pääsi Teatterikorkeakouluun melkein suoraan lukiosta. Uravalinnastaan hän kiittää Masalan nuorisoteatteria, jonne hänet houkuteltiin 10-vuotiaana. Teatteria johdettiin kunnianhimoisesti: tavoitteena ei ollut tehdä esitystä, vaan harrastuksen parissa tehtiin hyvin samantapaisia harjoituksia kuin myöhemmin Teatterikorkeakoulussa.

”Tykkäsin siitä, että teatterissa tapasi uusia ja erilaisia ihmisiä. Teatterin tekemisessä oli siinä mielessä sama ajatus kuin jalkapallossa: iso joukko ihmisiä tekee yhdessä töitä yhteisen tavoitteen eteen.”

Eero Ritala tunnetaan monista rooleistaan niin Q-teatterin ja Kansallisteatterin lavoilla kuin televisiossa ja elokuvissa.

Ammatillisen leikkikenttänsä näyttelijä löysi nopeasti. Heti valmistumisensa jälkeen hänet kiinnitettiin Q-teatteriin, jonka taiteelliseen ensembleen hän on kuulunut vuodesta 2012 lähtien. Kyseessä on luottamustoimi, sillä siitä ei makseta kuukausipalkkaa. Ensemblen jäsenet ovat roolituksissa etusijalla, mutta se ei ole Ritalalle pääasia.

Ajattelen, että tärkeämpää kuin oma rooli on se, millaista teatteria luomme.”

Vuonna 2008 esitetty Macbeth oli ensimmäinen Q-teatterin näytelmä, jossa Ritala oli mukana. Jani Volasen, Elina Knihtilän, Pirjo Longan ja myöhemmin Tommi Korpelan kanssa työskentelyä hän kuvailee toiseksi teatterikoulukseen.

”Oli etuoikeus päästä katsomaan, miten he ratkovat tilanteita näyttämöllä. Erityisesti Janin kanssa työskenteleminen on ollut minulle tärkeää. Jani on nero, ja mielestäni edelleen Suomen aliarvostetuin sellainen.”

”Se oli haastavin roolini Q-teatterissa tähän asti eikä pelkästään naisroolin takia, vaan myös koska päähenkilön luonteen ominaisuudet olivat lähes vastakohtia omiini”, Eero Ritala kertoo Milja Sarkolan Pääomani-näytelmästä.

Tunturikadulla tehdään paljon kantaesityksiä. Niihin liittyvä riskinottaminen viehättää Ritalaa.

”Koska kenelläkään ei ole ennakko-oletuksia kantaesityksien suhteen, niitä saa muokata niin paljon kuin huvittaa.”

Hyvä esimerkki työtavasta on Q:ssa parhaillaan esitettävä The Pimpsons. Ritala kertoo, että Lauri Maijalan alkuperäisessä käsikirjoituksessa oli tekstiä puolet enemmän kuin lopullisessa.

”Rakastan yli kaiken yhdessä tekemistä. Lauri saattoi sanoa harjoitusten jälkeen, että pitäkää huominen vapaata, kirjoitan silloin kohtauksen uusiksi.”

Yhdessä syntyi myös päätös siitä, että Pimpsons-Simpsonsien perheenjäsenet ovat lavalla keltaisia. Muodonmuutos isä Homre Pimpsoniksi vie pari tuntia.

”Ensiksi ajan parran, sitten laitan perusvoiteen ja seuraavaksi levitän naamaani maskeeraaja Riikka Virtasen tuoman tehostemaskeilta suojaavan rasvan. Sitten tulevat peruspohja, keltainen rasvaväri, puuteri ja viimeiseksi fikseri.”

Silmiä näyttelijän ei sentään tarvitse osata tehdä itse. Isä-Pimpson herää henkiin, kun Ritala on vetänyt päähänsä tekokaljun ja raajoihinsa keltaista sukkahousua.

Lavalla hän on lähes tunnistamaton, mikä on ”sairaan siistiä”.

”Meillä on yhteensä 50 esitystä ja olemme jo sopineet, että pidämme loppukaronkan jossain Kämpin Spassa. Juomme samppanjaa ja pesemme keltaisuuden pois.”

Eero Ritala kertoo, että häntä jännitti tuoda lavalle yksi televisiohistorian ikonisimmista hahmoista, Homer Simpson, mutta työtä auttoi se, että näytelmä sijoittuu tulevaisuuteen ja perheenjäsenet ovat vanhentuneet. Kuvassa Lotta Kaihua (Brt, vas.), Eero Ritala (Homre), Riia Kataja (Magre) ja Satu Tuuli Karhu (Ilsa).

Teatterin lisäksi Ritala on tehnyt paljon televisio- ja elokuvatöitä eikä halua profiloitua vain toisen lajin tekijäksi.

”Kameratyö on teknisempää, ja minusta on hauska ratkoa ihan käytännön ongelmia: miten saadaan minut valoon ja voinko pysähtyä tietyssä kohdassa. Se on kuin palapelin ratkomista, ja samaan aikaan pitäisi näytellä.”

Häntä harmittaa, ettei television puolella uskalleta tehdä kuin turvallista castingia.

”Jos minua vertaa Samuli Vauramoon tai Lauri Tilkaseen, olen liian sympaattisen näköinen. Pyöreiden ja lempeiden kasvojeni takia minut roolitetaan usein mukavan perheenisän rooliin.”

Niinpä erityisen mieleisiä Ritalalle ovat olleet roolit, joissa hän on saanut olla jotain ihan muuta: Antti Heikki Pesosen Päin seinää -leffan katkera opettaja tai Marja Pyykön Sihjan naapuri, joka vaikuttaa mukavalta mutta osoittautuu joksikin ihan muuksi.

Eero Ritala ja Max Forsman esittävät lapsuudenystäviä Onnela-sarjassa, jota on nähty jo neljä kautta. ”Onnela on minulle ikuinen kesäleiri ja ihana turvasatama kaikessa tässä freelancerhässäkässä”, Eero Ritala sanoo.

Viime vuosina Ritala on saanut uutta fanikuntaa alle kymmenvuotiaista äänikirjojen kuuntelijoista. Erityisen paljon kiitosta hän on kerännyt Paula Norosen ja Minna Kivelän Hullujen satujen lukijana.

”Lastenkirjoissa saa tehdä hahmoja ja niissä saa revitellä toisin kuin aikuisten kirjoissa”, Ritala sanoo.

Aikuisten äänikirjoista tulee myös herkästi kuulijapalautetta. Tosin Ritala on vuosien varrella tottunut siihen, että palautetta tulee kaikesta. Hän ei ole siitä moksiskaan, vaan päinvastoin viihdyttää itseään netin nimettömiä haukkuja selaillen.

”Elän Vauva.fi:n kommenteista ja käyn säännöllisin väliajoin googlaamassa itseni. En voi olla ihmettelemättä sitä ihmistä, joka on nähnyt sen vaivan, että halunnut kirjoittaa mielipiteensä, joka ei kiinnosta ketään.”

Suosittu äänikirjojen lukija lukee itse perinteisiä kirjoja. Parhaillaan Ritala ahmii Knausgårdin tuoretta käännöstä Ikuisuuden sudet sekä saman kirjailijan Kevättä, jossa päähenkilö kuvailee vastasyntynyttä tytärtään. ”Luin viisi sivua ja itkin sinä aikana yhtä monta kertaa. Ajattelin, että tästä tulee pitkä reissu tästä kirjasta.”

Parhaiten Ritala rentoutuu keittiössä.

”Uskon, että jokainen ihminen tarvitsee jonkun asian, mitä tehdä käsillään. En osaa nikkaroida, joten ruoanlaitto on minulle se.”

Hän tekee päivässä kaksi ruokaa, mieluiten italialaista tai aasialaista.

”Illalla ennen nukahtamista suunnittelen seuraavan päivän ruokalistan. Rakastan kaupassa käyntiä.”

Seitsemän vuotta sitten hän ryhtyi vegaaniksi ja kuvailee hetkeä kuin uskoontuloksi tai heräämiseksi.

”Ajatus oli kytenyt jo pitkään, mutta viimeinen niitti minulle oli hetki, jolloin näin dokumentin Cowspiracy. Sen jälkeen en ole koskenut lihaan.”

Eläinten hyvinvoinnin ja ympäristön lisäksi kasvissyöntiin motivoi oma terveys. Ritala uskoo ruokavalion vaihtumisen myötä voivansa paljon paremmin. Vuosien myötä terveys alkaa tuntua yhä arvokkaammalta.

”Nyt nelikymppisenä nousee kuolemanpelko. Se johtuu ehkä juuri siitä, että olen kaksi ja puoli kuukautta sitten saanut vauvan ja toisaalta omat vanhempani alkavat olla iäkkäitä.”

”Anoppini ilmaisi asian hienosti: tässä kohtaa on keskellä janaa jättämässä toisella kädellä jäähyväisiä elämässä ja toisella vastaanottamassa uutta ihmiselämää.”

Kuka?

Eero Ritala

  • Syntyi 1983 Espoossa, kasvoi Masalassa.

  • Kuuluu Q-teatterin ensembleen. Roolit muun muassa näytelmissä The Pimpsons (2023), Minä, askartelija (2021), Pääomani (2020) ja Kaspar Hauser (2014).

  • Televisiorooleja mm. Onnela, Kolmistaan, Klikkaa mua, Vino show ja Putous.

  • Elokuvarooleja mm. Tottumiskysymys (2019), Supermarsu (2018), Joulumaa (2017), Päin seinää (2014) ja Kulman pojat (2012).

  • Saanut parhaan miespääosan Jussi-palkinnon elokuvasta Kulman pojat (2012) ja parhaan miesnäyttelijän Kultaisen Venlan Onnela-sarjasta (2017).

  • Asuu Helsingissä puolison ja tyttären kanssa.

  • Täyttää 40 vuotta torstaina 30. maaliskuuta.

Lue lisää: Odotettu The Pimpsons on makaaberi versio maailman tunnetuimmasta animaatio­sarjasta

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat