Jahans, kumpaa sitä uskoisi?
”Sarja perustuu neljän oslolaisen finanssihain arkeen – sekä asianosaisten kertomuksiin.”
”Väitetään, että sarja pohjautuu tositapahtumiin, mutta jos Oslon kokoisessa kaupungissa jotkut käyttäytyisivät yhtä törkeästi kuin nämä hahmot, kaikki tietäisivät heidän nimensä.”
Kyse on tietenkin paraikaa Ylellä esitettävästä norjalaisesta Exit-sarjasta. Ensimmäisen väitteen esittää sarjan tuottanut NRK, Norjan julkisen palvelun yleisradioyhtiö.
Toinen sitaatti on poimittu norjalaismiljardööri Petter Stordalenin tuoreesta haastattelusta Kauppalehdestä. Stordalen omistaa Helsingissä esimerkiksi Hotel Kämpin.
Kiusaus uskoa NRK:ta on suuri. Miksipä Norjan rikkaimpiin kuuluva Stordalen kertoisikaan julkisuuteen superrikkaiden elämästä? Ehkäpä heidän elämänsä Norjassa on juuri sellaista kuin Exitissä näytetään: huumeita, prostituoituja, väkivaltaa, järjettömiä juhlia.
Norjalaisissa lehdissä on käytetty kohtalaisesti palstatilaa juurikin tämän asian pohtimiseen. Exit-huhut, kuka on kuka? Endre Tangenes ottaa etäisyyttä Exit-huhuihin – En lyö naisia enkä käytä huumeita. Todellisuus ylittää Exit-sarjan: ”Yksi Norjan rikkaimmista tarjosi minulle miljoonan”.
Keskustelupalstoilla vasta kuhina käykin. Ei mennä sinne.
Exit on ollut Norjassa todellinen tv-hitti. Sen ensimmäisen kauden jaksoja seurasi keskimäärin 1,7 miljoonaa katsojaa. Sarja oli poikkeuksellinen myös katsojien ikäjakauman suhteen: sitä katsoivat jopa nuoret.
Tavoite, jonka kanssa esimerkiksi Yle painii jatkuvasti.
NRK:n draamatuotannon johtaja Ivar Køhn sanoo Nordvisionin, eli pohjoismaiden yleisradioyhtiöiden yhteistyöelimen, vuosiraportissa uskovansa, että tärkeä tekijä menestyksessä on ollut nimenomaan tosipohjaisuus. ”Se on kutkuttava ja äärimmäinen ympäristö, jonka olemassaolosta emme tiedä. Sarja tuntuu aidolta, vaikka se on fiktiota.”
Køhnin mukaan on tärkeää, että yleisradioyhtiö kuvaa ympäristöä, joka on todella olemassa, ja että sarjan markkinoinnissa on käytetty tietoisesti hyväksi sitä, että fiktio kuvastaa todellisuutta.
Kuvastaa todellisuutta. Tuossa kohtaa raporttia alkoi tympiä. Sekä oma iloinen totta vai ei -pohdiskeluni että Køhnin näkemys. Ymmärrän, että yleisradioyhtiöissä riemuitaan huimasta menestyksestä, mutta en osaa olla ajattelematta etiikkaa.
Lähes kaiken voi sanoa kuvastavan todellisuutta. Niin tekee Ryhmä Haukin näyttäessään, että pulaan joutuneita pitää auttaa.
Ymmärrän, että fiktio on fiktio eikä journalismia, mutta saako katsojien houkuttelemiseksi sanoa mitä tahansa?
Kun Adam, Jeppe, Henrik ja William puhkeavat Exitin kolmannen kauden neljännessä jaksossa musikaalimaiseen lauluun uima-altaalla Saint-Tropezissa, nautin vain. Törkeän hyvä sarja, hieno käsikirjoitus, loistelias kuvaus. Sanoiko joku todellisuuspohjainen?
En kuullut.