Puolityhjät näyteikkunat ja levylaarit ovat surullinen, vaikka väistämätön näky. Musiikinrakastajia yli viisikymmentä vuotta palvellut levykauppa Digelius Music sulkee ovensa Viiskulmassa huomenna lauantaina. Muuttomyynti kääntyi matkan varrella loppuunmyynniksi.
Mutta tämän Helsingin ehkä tarunhohtoisimman levykaupan tarina ei lopukaan ihan vielä: helsinkiläinen We Jazz Oy on ostanut käyttöoikeuden ulkomaita myöten tunnettuun liikenimeen ja aikoo avata Digelius Musicin uuteen, pienempään liiketilaan jo ensi keskiviikkona, 5. huhtikuuta.
Koko prosessi saattaa vaikuttaa ensi alkuun tarkkaan harkitulta ja ehkä myös julkisuuden hyödyntämiseltä: aluksi muuttomyynti, sitten loppuunmyynti ja lopuksi vielä uusi Digelius.
Mutta siitä ei ole kyse.
”Aloite oli Digeliuksen, ja ensin vain siihen suuntaan, että haluammeko ostaa osan liikkeen varastosta”, kertoo We Jazzin toimitusjohtaja Matti Nives Helsingin Sanomille.
Neuvottelujen edetessä virisi keskustelu levykaupan kulttuurihistoriallisesta tarinasta ja ennen kaikkea nimestä, joita kukaan ei ollut tarjoutunut pelastamaan. Jazzlevyjä julkaiseva, levykauppaa pitävä ja tapahtumia järjestävä We Jazz tarttui tilaisuuteen.
”Ajoitus oli meille täydellinen, sillä olimme miettineet jo jonkin aikaa omalle kaupalle uutta nimeä ja liikepaikkaa”, tarkentaa Nives, jolla on yhtiökumppaneineen Vallilan Eurantiellä sekä uusia että käytettyjä levyjä myyvä We Jazz Record Shop. Myös se on auki lauantaina viimeistä päivää.
Marraskuussa 2019 avatulla kaupalla on lähes sama nimi kuin omalla levy-yhtiöllä, omalla tapahtumajärjestäjällä ja omalla ohjelmatoimistolla. ”Kaupan nimi on ollut viestinnällisesti vähän hankala, ainakin näin jälkikäteen ajateltuna. Ja meistä alkoi tuntua muutenkin, että sen tarina tarvitsisi uuden alun.”
Digelius-nimen ostaminen ei ollut Nivekselle silti itsestäänselvyys, sillä siihen on kerrostunut vuodesta 1971 paljon historiaa ja se on useamman sukupolven asiakkaille suorastaan pyhä. Nimen ostajalla on velvoitteita, sillä Digelius ei ole ollut koskaan pelkkä kauppa, vaan myös tiedonvälittäjä ja kohtaamispaikka, jonne saattoi poiketa ilman ostoaikeita.
Jyväskylästä Helsinkiin vuonna 2007 muuttanut Nives tietää tämän, sillä hän on Digeliuksen pitkäaikainen asiakas ja jossain määrin myös kasvatti.
”Sehän oli aloittelevalle jazzin harrastajalle paikka, jossa tunsi olevansa tasavertainen. Se oli paikka, joka ruokki uteliaisuutta ja innosti”, kertoo Nives. Hän muutti itse Viiskulmaan vuonna 2008 ja tutustui paremmin Digeliuksen toimitusjohtajaan, levykauppias Emu Lehtiseen (1947–2017).
Kuolemaansa saakka kaupassa työskennellyt Lehtinen ei ollut liikkeen ainoa perustaja eikä ainoa myyjä. Mutta hänestä kehkeytyi sen sielu, joka vaikutti asiantuntevilla sekä ajoittain ovelilla suosituksillaan monen harrastajan elämään. Niin myös Niveksen, joka hankki Digeliuksesta ensimmäiset levynsä heti 2000-luvun alussa.
Digeliuksen oven yläpuolella on ollut vuodesta 1990 Martti Aihan veistos Lähellä/Close, jonka alta kaupan nykyinen myymälänhoitaja Petri Rannikko (oik.) on kulkenut töihin melkein 30 vuotta. Matti Nives ottaisi veistoksen mielellään esille uuteen Digeliukseen.
”Emua ei voi korvata kukaan, emmekä yritä muutenkaan jatkaa Digeliuksen tarinaa yksi yhteen, yhtään uudistamatta. Aika on kuitenkin toinen ja me jo eri sukupolven tekijöitä.”
Uuden kaupan sijainti saattaa nostattaa silti kulmia, sillä Digelius poistuu nyt Viiskulmasta, jossa se on ollut vuodesta 1971: ensin Laivurinrinteen puolella yhden ikkunan pitkulaisessa tilassa, vuodesta 1990 paljon suuremmassa kulmahuoneistossa. We Jazz avaa uuden Digeliuksen Hämeentielle, satakunta metriä Sörkan Kurvista etelään.
”Viiskulman tila oli keskustelujemme alkaessa jo myyty, emmekä olisi muutenkaan halunneet jäädä samoille kulmille”, kertoo Nives. ”Ehkä uusi alku ja uusien merkitysten luominen edellyttää myös fyysistä etäisyyttä.”
Aika näyttää, onko neljä kilometriä liian pitkä matka Viiskulmasta, jossa oli parhaimmillaan viisi levykauppaa: Digelius, Popparienkeli, Lifesaver, A.H. Records ja Eronen. Lauantain jälkeen jäljellä on enää kaksi jälkimmäistä.
”Me mietimme omaa Eurantien putiikkia avatessa, että pyöritämmekö levykauppaa vielä kolmenkymmenen vuoden kuluttua”, nauraa Nives. ”Yhteinen vastauksemme oli: toivottavasti.”