Sirpaleiden talo -dokumentin alussa tyttö soittaa mummolleen ja kysyy, ryyppääkö äiti. Mummo kertoo, että äiti on häipynyt kolme päivää sitten, melko varmasti ryyppyreissulle.
Samanlaisia riipaisevia kohtauksia dokumentissa riittää. Se on kuvattu Lysytšanskin lasten turvakodissa Donbasissa Itä-Ukrainassa. Vanhempien holtiton alkoholin käyttö on useimpien huostaanottojen syy.
Teollisuuden hiipuminen vuodesta 2010 alkaen aiheutti työttömyyttä, joka johti köyhyyteen, viinan virtaamiseen ja rikkonaisiin perheisiin. Sittemmin sota on pahentanut tilannetta.
Tanskalainen Simon Lereng Wilmont (s. 1975) kuvasi elokuvansa vuosina 2019–2020. Alkuteksteissä kerrotaan, että sota on parin kymmenen kilometrin päässä.
Lereng kävi Donbasissa kuuden vuoden aikana monia kertoja tekemässä kahta dokumenttia. Molemmat kertovat lapsista sodan jaloissa.
Oleg ja sodan äänet (2017) kertoi kymmenvuotiaasta pojasta ja hänen mummostaan, jotka yrittivät selviytyä niin lähellä rintamaa, että tulitus kuuluu. Joskus ammuksia lentää pihapiiriin.
Sirpaleiden talossa (2022) sota on etäämpänä eikä näy tai kuulu suoraan. Mutta kun sitä katsoo, muistuvat mieleen uutiset lapsista, joita Venäjä on vienyt Ukrainasta miehittämiltään alueilta.
Pitkien taistelujen jälkeen Venäjä valtasi Lysytšanskin viime vuoden heinäkuussa. Deadline-lehden haastattelussa Lereng on kertonut, että lapset onneksi evakuoitiin kaupungista jo helmikuussa.
Dokumentissa turvakoti tarjoaa lapsille sängyn, ruoan ja koulun. Työntekijät huolehtivat lapsista ja tekevät parhaansa järjestääkseen heidän asiansa. Helppoa se ei ole. Harvat vanhemmat saavat katkaistua alkoholismin kierteen.
Lereng sekä kuvasi että äänitti itse. Ajan kanssa hän pääsi lähelle lapsia ja teki heidän keskellään ihmeen notkeaa elokuvaa.
Sekä Oleg ja sodan äänet että Sirpaleiden talo olivat Oscar-ehdokkaita. Oleg palkittiin Idfa-festivaalilla parhaana esikoisena. Sirpaleiden talo sai ensi-iltansa viime vuonna Sundance-festivaalilla, ja Lereng voitti siellä parhaan ohjaajan palkinnon.
Sirpaleiden talo on kansainvälinen tuotanto, jossa olivat mukaan Tanskan ohella muun muassa Ukraina, Ruotsi ja Suomi.
Kolja huolehtii pikkusiskostaan Kristinasta.
Yle esittää Sirpaleiden talosta tunnin version samoin kuin aikoinaan Olegista. Molemmista on leikattu puolisen tuntia, ja tästä kokonaan pois kolmas lapsipäähenkilö.
Lyhentämisestä huolimatta Sirpaleiden talo etenee rauhallisesti. Sellaisenakin se on kaunis ja tarpeellinen.
Version päähenkilöt ovat Kolja ja Saša. Kolja yrittää olla kova jätkä mutta oireilee traumojaan. Silti hän huolehtii kahdesta pikkusiskostaan.
Sašan keskustelut ystävänsä Alinan kanssa raastavat sydäntä ja luotaavat ongelmien syvyyttä. Tyttöjen äidit ovat antaneet heidän maistaa alkoholia, ja he osaavat jo ennustaa toisilleen tulevaisuuden, jossa sama kierre jatkuu seuraaville sukupolville.
Sirpaleiden talo, TV1 klo 23.00 ja Yle Areena. Dokkarifestivaalin ohjelmistoa. (K12)
