Rottien pyhimys. Kantaesitys Musiikkiteatteri Kapsäkissä 13.4. Ohjaus ja taiteellinen konsepti Reetta Ristimäki. ★★★
Musiikkiteatteri Kapsäkki luo Hämeentien ja Mäkelänkadun kulmaukseen kansainvälistä tunnelmaa, jossa katsoja saa hetken kokea olevansa jännitystä kuhisevalla off-off-Broadwaylla.
New Yorkissa ei ole tuon nimistä paikkaa eikä katua, mutta kuitenkin suuri joukko pieniä teattereita, joiden palkeilta pyritään sitkeästi kohti mittavampaa julkisuutta, suurempia näyttämöitä ja huomattavampaa menestystä.
Monien näytelmien keskeneräiset aihelmat eivät lähde lainkaan lentoon, mutta toisinaan esitykset voi siirtää kirkkaimpiin parrasvaloihin lähes sellaisinaan.
Kapsäkissä tämä kaikki tiivistyy siihen, että katsoja tulee aina yllätetyksi joko hyvässä tai pahassa.
Se on kuitenkin valitettava asia, ettei Suomen teatteripiireissä harjoiteta teosten jatkojalostamista, ja onnistuneetkin näytelmät pääsevät harvoin kierrokselle muihin teattereihin.
Kapsäkin kotimaiselle uutuusmusikaalille Rottien pyhimys nimittäin toivoo koko sydämestään sekä jatkojalostusta että pitkää elinkaarta maan eri näyttämöillä – ja miksei myös ulkomailla.
Kirjailija Anneli Kannon kaksi vuotta sitten ilmestynyt romaani Rottien pyhimys sijoittuu Hattulan keskiaikaiseen Pyhän Ristin kirkkoon, jonka seinät täyttyivät 1510-luvulla Raamatun tapahtumia ja pyhimyslegendoja kuvaavilla kalkkikivimaalauksilla.
Uskon, toivon ja rakkauden lisäksi tarina kertoo maalaukset toteuttaneiden mestareiden sekä heidän avukseen palkatun paikallisen orpotytön maallisista ja taiteellisista intohimoista.
Kapsäkin esitystä on turha lähteä vertaamaan romaaniin, sillä kirjailija Kanto on itse myös musikaalin libreton takana.
Lopputuloksena on viiden henkilöhahmon varaan rakentuva napakka draama, joka pakollisilla historiallisilla faktoilla ja tarkalla ajankuvalla ryyditettynä muodostaa turhankin suoraviivaisen kokonaisuuden.
”Uutuusmusikaalille toivoo koko sydämestään pitkää elinkaarta.
Reetta Ristimäen ohjauksen nopeat leikkaukset tilanteesta toiseen tuovat esitykseen lisäksi tahatonta komiikkaa.
Kantaesitys kestää väliaikoineen ainoastaan tunnin ja kolme varttia, joten tekijöillä on hyvin pelivaraa sekä tilanteiden lihavoittamisen että kokonaisrytmin tarkentamisen suhteen.
Sama koskee Jukka Nykäsen säveltämää musiikkia, jonka riemullisessa rakennelmassa keskiaikainen messu sulautuu barokkioopperaan ja varhainen madrigaali skandinaavisiin kansanlauluihin.
Musiikillinen kokonaisuus on tasapainoinen, mutta sen muhevaan harmoniaan uppoutuisi mielellään syvemmin.
Mestarin ja aputytön rakkaustarinan kohdalla Nykänen tosin intoutuu jopa hieman röyhkeään musikaalipaisutukseen.
Jasper Leppänen rakentaa mestari Martinuksen roolinsa suuren musikaalitähden elkein. Hauska ja sulava suoritus tosin tekee lähes mahdottomaksi ymmärtää miehen uskonnollista kriisiä. Aurora Mannisen Pelliina on asianmukaisen rouhea luovuutensa löytävänä kansanihmisenä.
Esityksen keskushahmoksi nousee kirkkomaalari Andreas Pictor, joka Marja Uusitalon puvustamana puhuttelee vahvasti jo pelkällä ulkoisella olemuksellaan.
Ensi-illassa roolin näytellyt Kai Bäckström (vuorottelee Jyri Lahtisen kanssa) tuo maalauksellisena hahmona mieleen suomalaisen kuvataiteilija Vilho Lammen omakuvat, mutta puhe ja laulu jäävät ilmaisullisesti kovin kauas toisistaan.
Komiikasta vastaavat kaksi vahvaa oopperalaulajaa Petri Bäckström ja Eeva Semerdjiev, jotka kirkollisen ja maallisen vallan edustajina ottavat varmoin ottein haltuunsa aina koko näyttämön.
Esityksen kolmihenkinen muusikkoryhmä käyttää taitavasti perinnesoittimiaan, mitä jo itsessään voisi katsoa kokonaisen illan. Keskiaikaisiin asuihin puetut muusikot olisivat helposti liitettävissä mukaan myös varsinaiseen tarinaan.
Musiikki luo teokseen vahvoja historiallisia kerrostumia, mutta esityksessä ovat mukana tietysti myös ne kuuluisat seinämaalaukset, jotka videoprojisointien avulla vähitellen muotoutuvat yleisön silmien eteen alkuperäistä tavoittelevassa väriloistossaan.
Toivottavasti Rottien pyhimys saa vielä kasvaa musikaalina.
Libretto Anneli Kanto, musiikin sävellys Jukka Nykänen, puvut Marja Uusitalo, lavastus Elle Mikkola, valot Mirkka Saari, projisoinnit Calvin Guillot ja Małgorzata Nowicka, äänet Max Marshall. Rooleissa Aurora Manninen, Jasper Leppänen, Kai Bäckström, Petri Bäckström, Eeva Semerdjiev sekä muusikot Miika Vintturi, Janek Öller ja Ilkka Heinonen.