Kun ihmisiltä kysytään, mitä heille tulee mieleen kriitikoista, he mainitsevat vieläkin, kaikkien vuosikymmenten jälkeen, kaksi nimeä: Jukka Kajava ja Seppo Heikinheimo, Helsingin Sanomien jo edesmenneet legendat.
Niin myös Laura Frimanin toimittamassa ja Lauri Tammisen ohjaamassa kulttuuridokumentissa, jossa on haastateltu sekä nykykriitikoita että heidän kohteitaan eri taiteenaloilta.
Työskentelin Kajavan ja Heikinheimon kanssa aikoinaan, Kajavan kanssa aika pitkäänkin. Mahtikriitikoiden, kuten kirjailija Juha Itkonen heitä kutsuu ohjelmassa. Vaikea uskoa, että heitä vieläkin muistellaan, ehkä jopa kaivataan.
Saahan heiltä riemastuttavia kommentteja. ”Ilman meitä kriitikoita rötösherroja ja -rouvia olisi musiikkielämässä enemmän ja soitettaisiin paljon huonommin ja epäpuhtaammin”, Heikinheimo irvailee vanhassa tv-haastattelussa. Galleristi, itsekin kuvataidearvioita kirjoittanut Veikko Halmetoja kuitenkin sanoo, että hänellä ei ole yhtään ikävä takavuosien toksisia kritiikkejä.
Frimanin ohjelmassa on paljon haastateltavia, mutta Helsingin Sanomat korostuu. Entisiä ja nykyisiä Hesarin kriitikoita ovat Halmetojan ohella muun muassa Suna Vuori, Ilkka Mattila ja Sanna Kangasniemi.
Olisin kaivannut ohjelmaan myös maakunta- ja paikallislehtien ääntä, niin kutsuttua lähikritiikkiä, joka alkaa olla uhanalainen laji, mutta sitä kuitenkin vielä tehdään. Nykyään arvioita monistetaan, kuten tätäkin tv-arviota, joka julkaistaan Hesarin lisäksi Satakunnan Kansassa ja Aamulehdessä. Kritiikit siis keskittyvät ja hupenevat, joten voi sanoa, että niillä menee huonosti. Syynä alasajoon on se, että kritiikkejä ei lueta tarpeeksi. Tai luetaan silloin, kun keskustelu laajenee itse tuotoksen ulkopuolelle kuten vastikään nähtiin Kiira Korven kirjan yhteydessä. Se keissi ei ole mukana Frimanin ohjelmassa.
Friman menee kiinnostavasti kriitikon työn ytimeen. Hän seuraa vierestä, miten Sanna Kangasniemi tekee arviota Saara Turusen Järjen hedelmät -teatteriesityksestä, joka sai ensi-iltansa viime vuoden syyskuussa. Turunen on myös itse mukana, voisi sanoa itseoikeutetusti. Hänhän on käsitellyt kirjailijan suhdetta kritiikkiin romaanissaan Sivuhenkilö.
Tähdistä puhutaan, kun ohjelman nimikin on Kuinka monta tähteä. Elokuvatuottaja Markus Selin saa väittää, että kolmen tähden arvioilla ei ole mitään merkitystä.
Oskari Onninen, kriitikko muun ohessa, korostaa kriitikon rehellisyyden merkitystä. Sanna Kangasniemi taas puhuu kylmäpäisyydestä. Pitää olla pokkaa lausua mielipiteensä, piti kohde siitä tai ei.
Saara Turusen Järjen hedelmät -esitys sai HS:n teatterikriitikolta Sanna Kangasniemeltä neljä tähteä. Kuvassa Ylermi Rajamaa, Anssi Niemi, Kreeta Salminen ja Katja Küttner.
Kritiikki on journalismin perinteinen juttutyyppi, mutta osataanko niitä enää lukea, miten niiden tulisi uudistua vai sittenkin palata johonkin kohtaan menneisyyttä? Tämä pohdinta jää ohjelmassa kesken.
Ja miten Kajava ja Heikinheimo mahtaisivat pärjätä nykyisessä digiajassa? Saisiko hyviä otsikoita, vuodesta toiseen?
Kuinka monta tähteä? Ohjelma taidekritiikistä, Teema klo 21.00 ja Yle Areena.
