”Pelkäsin sitä”, Ville Keynäs (s. 1960) vastaa kysymykseen, onko mahdollisuus suomentaa Georges Perecin romaani La Disparition – 300-sivua ilman e-kirjainta, ranskan yleisintä vokaalia – väijynyt hänen mielessään koko työuran ajan.
Keynäs näet aloitti kääntäjänuransa reilut 30 vuotta sitten Perecin teoksella Tiloja / avaruuksia (1992). Sittemmin hän jatkoi suhdetta ranskalaiseen kokeilijaan romaanilla Elämä käyttöohje (2006).
Niiden välissä hän myös näytti Nuori Voima -lehden numeroon 6/1996 työstämällään katkelmalla, että La Disparition on käännettävissä Häviämiseksi ilman suomen yleisintä vokaalia a.
Ainakin periaatteessa.
Keynäs muistelee, miten Teos-kustantamon Silja Hiidenheimo kerran kysyi, haluaisiko hän tehdä lisää Pereciä.
”Vastasin, että en halua.”
Mieli alkoi muuttua Pariisissa vuonna 2017. Vaikka Keynäs piti itseään jo entisenä Perecin kääntäjänä, hän meni uteliaisuudesta kuuntelemaan, kun Valery Kislov kertoi seikkailuistaan La Disparitionin venäjäntäjänä.
”Huomasin, että hän näytti kaiken kokemansa jälkeen olevan jokseenkin täysissä sielun voimissa.”
Tilaisuuden jälkeen Keynäs uskaltautui juttusille Kislovin kanssa.
”Tuli olo, että eihän se olekaan ihan mahdotonta. Niinpä otin vähän myöhemmin Teokseen yhteyttä. Silja oli siinä vaiheessa jo kuollut, mutta kyllä siellä kumminkin kiinnostuttiin Häviämisestä.”
Kotimaassa kääntämisen arvostetuimmat palkinnot ja Ranskassa Arts et Lettres -ritarikunnan merkin saanut Keynäs punnersi Häviämistä viisi vuotta, muiden töiden ohessa.
”Tätä ei voinut tehdä nopeasti, sen verran iso työ.”
Olitko missään vaiheessa tulla hulluksi?
”En. Laskin Perecin aina sivuun, kun rupesi tikittämään takaraivossa.”
Itsetarkoituksellisen tempun ja kirjallisen nokkeloinnin sijaan romaanissa ilman yleisintä vokaalia on kyse siitä, että Perecin – kokeelliseen kirjallisuuteen keskittyneen OuLiPo-kirjailijaryhmän jäsenen – mukaan vain rajoitettuna kirjailija on täysin vapaa.
”Jokseenkin sama juttu kuin musiikissa tai runoudessa: niissä on säännöt. Ja kun taivut joillekin säännöille, joudut funtsimaan enemmän, mikä taas ruokkii luovuutta”, Keynäs selittää.
Numerosymboliikalla on Perecin teoksessa tärkeä merkitys. E on aakkosten viides kirjain, joten alkuteoksesta puuttuu viides luku, ja suomennoksesta puolestaan ensimmäinen, koska a on aakkosten ensimmäinen kirjain. Ynnä muuta sellaista.
Lisäksi niin kirjailija kuin hänen kääntäjänsäkin harrastavat tekstissä paikoin tahallisia kömpelyyksiä muistuttamassa, että oudon äärellä ollaan. Samasta syystä kumpikaan ei aina käytä ilmeisintä vaihtoehtoa eettömänä ja aattomana sanana.
Koska Häviäminen ulottuu jotakuinkin kaikille elämänaloille, eikä Keynäs tiedä kaikesta kaikkea, hän on kääntynyt lukuisissa yksityiskohdissa monien tietäjien puoleen niin Suomessa kuin Ranskassakin ja kiittää keskeisimpiä avustajiaan teoksen jälkisanassa.
Hyvä tuurikin viiden vuoden taipaleella on käynyt. Esimerkiksi näin:
”Häviämisessä kaikki kuolevat. Alkuteoksessa yksi poimii taskustaan SmithCoronan ja tappaa toisen sillä.”
SmithCorona on kirjoituskone mutta nostaa lukijan mieleen Smith&Wesson-revolverin.
”Olisin voinut laittaa Remingtonin, siis kaikkein ilmeisimmän vaihtoehdon, koska se on sekä aseen että kirjoituskoneen merkki.”
”Koska Perecin teoksessa on paljon kirjapainotermejä, menin Päivälehden museoon selvittelemään niitä. Siellä näin vitriinissä Smith-Premier -merkkisen kirjoituskoneen. Ja Premier tarkoittaa aakkosten ensimmäistä kirjainta!”
Numerosymboliikka toteutui.
”Olin ihan, että: kiitos Jumala! Tai siis: kiitos Hesari.”
Kysymättäkin on selvää, mikä voi vielä Häviämisen jälkeen olla haaste kokeneelle kääntäjälle.
Tietenkin Georges Perecin romaani Les Revenentes (1972). Siinä ei käytetä mitään muita vokaaleja kuin e.
Itse asiassa Keynäs suomensi jo mainittuun Nuori Voima -lehden numeroon 6/1996 otteen kyseisestä mahdottomuudesta nimellä Palaajat.
”Se oli ihan hirveätä”, hän muistaa. ”Sen suomentaminen loppui kuin seinään: nyt en enää pysty.”
”Vaan jos tulee hiljaisia kuukausia, sitten pitää miettiä...”
Nyt ei pidä. Myös englannista suomentavan taiturin seuraavakin työ lukeutuu rakkaaseen ranskaan. Louis-Ferdinand Célinen jäämistöstä löytynyt romaani Guerre ilmestyy ensi vuodenvaihteessa Siltalan kustantama nimellä Sota.
Oikaisu 2.5. kello 10.37: Georges Perec ei ole OuLiPo-kirjailijaryhmän perustajajäsen, kuten artikkelissa kirjoitettiin virheellisesti. Ryhmä perustettiin vuonna 1960 ja Perec valittiin jäseneksi vuonna 1967.
Lue lisää: Kevään merkittävin käännöskirja noudattaa erikoista sääntöä