Suoratoistopalvelut ovat tuoneet musiikinystävien saataville valtavat musiikkikatalogit, melko suuren osan maailman kaupallisesti tuotetusta musiikista. Kun suunnilleen kaikki on saatavilla, tarvitsee vain tietää mitä etsii ja sen lopulta myös löytää.
Ongelma on siinä, että kaupallisen musiikin ehdoilla rakennetut, esittäjiin ja albumeihin keskittyvät käyttöliittymät ovat kömpelöitä muunlaisen musiikin kannalta. Klassisessa musiikissa usein keskitytään teoksiin tai säveltäjiin, ja niiden perkaaminen hakutuloksista on tympeää puuhaa tavanomaisissa suoratoistopalveluissa.
Tilanne helpottui viime viikolla, kun Apple julkaisi uuden klassiseen musiikkiin keskittyvän sovelluksen Apple Music Classicalin.
Se kokoaa hakutuloksensa esimerkiksi säveltäjän tai teosnimen mukaan, ja näyttää myös henkilön eri roolit: esimerkiksi Leif Segerstamia hakemalla saa omat hakutuloksensa Segerstamille säveltäjänä ja Segerstamille kapellimestarina. Lisäksi sovellus tarjoaa kuratoitua sisältöä suosittelemalla esimerkiksi perusohjelmistosta laadukkaita levytyksiä.
Siis juuri sitä mitä onkin kaivattu. Sovellus sisältyy Applen jo olemassa olevan suoratoistopalvelun Apple Musicin tilaushintaan ja siksi latasin klassisen musiikin sovelluksen puhelimeeni ja Ipadille heti kun se ilmestyi.
Ainakin toistaiseksi sovellus kuitenkin on saatavissa vain Applen Ios-käyttöjärjestelmälle, siis käytännössä puhelimelle tai tabletille. Tämä on ongelmallista siksi, että puhelinkuuntelu harvoin on mitään erityistä äänenlaadun juhlaa – ainakin itselläni on kunnolliset hifikaiuttimet vain stereoissa ja pöytätietokoneella. Totta kai musiikin pystyy peilaamaan puhelimesta muille laitteille, mutta ei se ihanteellista ole.
Tukiartikkelissaan Apple kertoo, että sovellusta ei vielä tueta muussa kuin puhelinkäytössä, mikä antaa ymmärtää, että se ollaan jossain vaiheessa tuomassa myös muille alustoille. Sitä odotellessa!
Vieno toiveeni olisi myös se, että jo vakiintuneita suoratoistopalveluita kehitettäisiin niin, että pelkästään klassiselle musiikille omistettu sovellus jäisi tarpeettomaksi: että maksaville kuluttajille tarjottaisiin olennaista metadatatietoa, joka on saatavissa esimerkiksi fyysisten levyjen kansilehdissä.
Esimerkiksi pop-musiikissa tuottajan rooli on niin keskeinen, että on älytöntä ettei kuluttaja voi Googleen turvautumatta hakea esimerkiksi Hugh Padghamin tai Rick Rubinin tuottamia levyjä. Tai kappaleita, joissa Jeff Porcaro soittaa rumpuja, tai Carol Kaye soittaa bassoa.