Albumi, pop
Bess: Kädet ylös. Universal ★★
Kansa on puhunut ja pulinat pois.
Mutta mitä olisi kritiikki ilman ihanaa pulinaa?
Vuonna 2022 kansa äänesti väärin. The Rasmuksen sijaan Euroviisuihin olisi ehdottomasti pitänyt lähettää suomeksi laulava Bess hitillään Ram pam pam, joka erottui joukosta kertosäkeellään ja melodiallaan.
Englanti ei ole enää vuosiin ollut popissa itsearvoisesti hallitseva kieli. Nyt päästään Käärijän myötä vihdoin näkemään ja testaamaan, miten viisulavalla pärjää suomeksi.
Huonosti Bessille ei silti käynyt. Suomen kansa kuunteli UMK:n jälkeen Ram pam pamin vuoden 2022 kuunnelluimmaksi kappaleeksi.
Sen suosion myötä Bessin eli Essi Launimon toinen albumi Kädet ylös julkaistaan hieman toisenlaiseen odotushorisonttiin kuin debyyttialbumi vuonna 2019.
Kädet ylös -albumilla Bessin musiikillinen kompassi on pysähtynyt jonnekin Dua Lipan ja P!nkin väliin. Diskopoppia, jossa on myös sähkökitaraa. Kun P!nk laulaa Raise Your Glass, Bess laulaa Pidä mun drinkkii.
Albumi on bilemusiikkia. Monet sen kappaleet toimivat yksittäisinä, mutta albumimittaisena teoksena Kädet ylös ei ole kovin onnistunut. Sinkuiksi suunnitellut kappaleet ovat sen verran samankaltaisia. Sama ongelma on vaivannut esimerkiksi Kaija Koon albumia Taipumaton (2021) tai mitä tahansa Teflon Brothersin levyä. Entä kuka haluaisi kuunnella kokonaisia Petri Nygårdin levyjä?
Levyn neljästätoista kappaleesta kuusi on julkaistu singleinä. Vanhin niistä on Aja vuodelta 2020.
Kädet ylös toistaa niin useasti samaa autoradioon suunniteltua ja yli 120 iskua minuutissa sisältävän diskopopin reseptiä, että se alkaa albumimitassa kyllästyttää. Mutta näitä Bess osaa kirjoittaa, siitä todisteena esimerkiksi Rakastan en rakasta, Ram pam pam ja Sammumaton. Tämänkaltaista käyttömusiikkia ilman muuta tarvitaan. Lyriikka on sopivan pöhköä eikä siihen juuri kiinnitä huomiota.
Kädet ylös tähtää myös räväkkyyteen ja rohkean kuumaan flirttiin, mutta albumin vaikutelma on lopulta melko persoonaton ja valju. Se ei viettele. Sannin tai Antti Tuiskun kaltaista kantavaa karismaa Bessiltä ei vielä löydy. Puhumattakaan niistä ilmeisistä kansainvälisistä referensseistä, kuten brittiläisestä Dua Lipasta, jonka menestyslevy Future Nostalgian (2020) heikompiakin kappaleita kantoi laulajan pöyhkeys.
Leimallisimmin tämän karisman puutteen tuo esiin Lähtee käsistä, joka pyrkii kertosäkeessä kovasti vakuuttamaan, että nyt tämä lähtee käsistä, mutta kun ei lähde.
Bessin musiikille on silti helppo nähdä paikka kotimaisella musiikkikentällä. Albumilta toivoisi kuitenkin muutakin harkintaa kuin sinkkujen paketointia ja unelmaa sloganista, että levy on myynyt ennakkoon platinaa.