Mikä on arkkitehtuurivalokuvaajan toivesää?
”Utuinen, hieman sumuinen”, vastaa valokuvaaja, arkkitehti Tuomas Uusheimo yllättäen.
Sellainen sää sattui, kun hän oma-aloitteisesti lähti kuvaamaan Alvar Aallon suunnittelemaa Paimion parantolaa. Myös Raili ja Reima Pietilän suunnitteleman Suomen New Delhin -suurlähetystön kuvauksissa oli sopiva, utuinen valo – mutta toisesta syystä: saasteiden vuoksi.
Uusheimo on syntymäpäivähaastattelunkin aamuna herännyt ennen viittä voidakseen kuvata sopivassa valossa.
”Luonnonvalo on tärkein ulkopuolinen elementti arkkitehtuurivalokuvauksessa, ja sen ehdoilla työskennellään hyvin pitkälle”, hän selvittää.
”Täällä Suomessa auringonvalo tulee matalalta. Se on kovaa ja kontrastista, eikä puhdas ilmanlaatukaan suodata kovaa valoa.”
Parhaita kuvausaikoja ovat kesän aamu- ja iltahämärän hetket.
”Kun aurinko ei ole vielä noussut ja katuvalot ovat juuri sammuneet, eikä ole suoraa auringonvaloa. Näin saadaan massan muoto esille. Jos taas on synkän harmaa päivä, muotoa ei saa esiin.”
Tuomas Uusheimo kuvasi Paimion parantolaa sumuisina aamuina vuonna 2018, kun rakennuksen tuleva kohtalo oli vielä epäselvä.
Suomen New Delhin -suurlähetystö Intiassa. Luonnonvalo siivilöityy kauniisti kosteuden ja ilmansaasteiden lävitse.
Uusheimon kuvat Helsingin pääkirjastosta, arkkitehtitoimisto Alan suunnittelemasta Oodista, ovat levinneet ympäri maailman sekä lehdistössä että sosiaalisessa mediassa. Rautatieaseman suunnalta otettu valokuva, joka ”paljastaa” Oodin laiva-aiheen, on otettu kovassa auringonvalossa, koska siinä tapauksessa kontrastista oli hyötyä.
Monet ovat ihmetelleet, miksi perinteisestä arkkitehtuurikuvasta puuttuvat ihmiset. Uusheimon mukaan tämä liittyy osin kuvausmenetelmään. Digikameroiden lyhyempi valotusaika mahdollistaa liikkeen pysäyttämisen, minkä myötä ihmiset ovat tulleet arkkitehtuurikuviin. Se on tärkeää Uusheimon mielestä monesta syystä, muun muassa mittakaavan hahmottamisessa.
Uusheimon kuvat Oodista ovat levinneet ympäri maailman.
Rakennetussa ympäristössä valokuvaajan silmään pistävät huolimattomuudet ja piittaamattomuus: laiminlyöty viimeistely, näkymiä pilaavat liikennemerkit, suttuiset ilmoitustaulut ja julisteet siellä täällä.
”Rakennustöiden viimeistely on selvästi heikentynyt. Meidän tulisi arvostaa julkisia tilojamme enemmän. Ympäriinsä ripotellut aidat, kyltit ja pömpelit kielivät välinpitämättömyydestä. Myös tekniikan tulisi olla alisteista ympäristön kauneudelle ja siisteydelle”, Uusheimo toivoo.
Tuomas Uusheimo on koulutukseltaan arkkitehti, mutta on työssään ajautunut yksinomaan valokuvauksen pariin. Arkkitehtitoimistojen tilauksesta hän kuvaa uusia rakennuksia, mutta hänen omat projektinsa käsittelevät rakennusten historiaa. Niistä hän on järjestänyt näyttelyitä ja julkaissut kirjoja.
Uusheimo kuvasi Lauttasaaren vesitornin sen purkuvaiheessa 2015. Omissa projekteissaan häntä kiinnostavat historialliset rakennukset sekä niiden elinkaari.
Arkkitehtuurivalokuvaus on myös tulkintaa ja arkkitehtuurin analysointia. Siinä Uusheimolle on hyötyä opinnoistaan Teknillisessä korkeakoulussa ja työskentelystä arkkitehtitoimistoissa.
Uusheimo kertoo, ettei suhtautunut polille pääsemiseen mitenkään intohimoisesti vaan haki sinne, koska ei tarvinnut lukea pääsykokeisiin. Valinta tapahtui piirustustehtävien ja matematiikan kokeen perusteella.
Valokuvausta Uusheimo harrasti jo kouluaikoina, istui pimiössä kuvaamataidontunneilla, sillä elettiin filmivalokuvauksen aikaa. Digikameroiden yleistyminen helpotti lopullista alanvaihtoa valokuvauksen puolelle. Kuvauskalusto oli aiempaa halvempaa ja kevyempää.
Valmistuttuaan Uusheimo lähti kolmeksi vuodeksi töihin Shanghaihin Kiinaan. Siellä tutut toimittajat pyysivät häneltä yhä useammin valokuvia, ja siirtyminen arkkitehdin töistä valokuvaukseen alkoi. Kotimaahan palattuaan hän työskenteli muutaman vuoden Nokialla muttei erityisemmin viihtynyt työssään, joka loppuikin sitten Nokian tunnettuihin vaikeuksiin.
Sen jälkeen oli edessä valinnan paikka. Arkkitehdin töitä olisi ollut tarjolla useammastakin toimistoista, mutta Uusheimo päätyi kuitenkin valokuvaukseen.
Tuomo Uusheimo asuu Vuosaaressa Touko Nerosen suunnittelemissa terassitaloissa.
Uusheimo asuu Vuosaaressa Touko Nerosen 1960-luvun lopulla suunnittelemissa kuuluisissa terassitaloissa. Arkkitehtuuri- ja rakennetun ympäristön valokuvaus työllistää hänet nyt kokopäivätoimisesti.
”Arkkitehtuurivalokuvaustahan ei voi opiskella oikein missään, se täytyy oppia itse.”
Kuka?
Tuomas Uusheimo
Syntyi 1973 Kangasalla.
Ylioppilas, Vehkojan lukio 1993. Arkkitehti, Teknillinen korkeakoulu 2004.
Valokuvausopintoja Rhode Island Design Schoolissa USA:ssa 1997.
Työskenteli opiskeluaikoinaan eri arkkitehtitoimistoissa Helsingissä sekä valmistuttuaan Shanghaissa 2004–2007.
Nokian retail design manager 2007–2009. Arkkitehtuurivalokuvaaja vuodesta 2009.
Valokuvakirjoja ja -näyttelyitä, mm. teokset Sibeliustalo (2021), Seurantalolla (2017).
Toinen palkinto Sony World Photography Awards -kilpailun arkkitehtuurisarjassa vuonna 2019.
Asuu Helsingin Vuosaaressa, 4-vuotias tytär.
Täyttää 50 vuotta perjantaina 5. toukokuuta. Juhlii merkkipäiväänsä sukulaisten ja ystävien kanssa.