Lea Ypi oli 11-vuotias, kun hänen tuntemansa maailma mureni.
Koulussa Nora-opettaja oli aina puhunut siitä, miten vapaa ja oikeudenmukainen maa Albania oli. Ypi oli maastaan ylpeä.
Hän halusi edistää kommunismia. Ihaili maan suurta johtajaa Enver Hoxhaa sekä Josif Stalinia.
Toki lapsikin huomasi, että paljosta oli puutetta. Kaikkialle piti jonottaa. Mutta opettaja oli sanonut, että se oli hinta vapaudesta.
Kaikki muuttui joulukuussa 1990. Albaniaa hallinnut kommunistinen diktatuuri kaatui.
Nyt vanhemmat kertoivatkin Ypille, että maa oli ollut käytännössä avovankila, josta pakoa yrittäneet ammuttiin.
”Olin ajatellut eläväni maailman vapaimmassa maassa ja yhtäkkiä kuulin sen olevan alistavin diktatuuri maailmassa”, Lea Ypi sanoo videopuhelussa Lontoosta.
”Oli kuin minut olisi pakotettu ulos Platonin luolasta.”
Filosofin kuulussa luolavertauksessa vankina luolassa elävät ihmiset erehtyvät pitämään seinälle heijastuvia varjokuvia todellisuutena.
Ypin oli vaikea enää tietää, kuka hän oikeastaan oli ja kehen saattoi luottaa.
”Kaikki säännöt ja tavat, joilla olin jäsentänyt elämääni, katosivat yhdessä yössä ja korvautuivat uusilla”, Ypi sanoo.
”Se oli melkein kuin uuden kielen opettelua.”
Lea Ypi on filosofi ja politiikantutkimuksen professori London School of Economicsissa (LSE).
Hän on kirjoittanut maailmalla menestyneen, yli 20 kielelle käännetyn muistelmateoksen Vapaa (Atena). Huhtikuun alussa Riina Vuokon suomentamana ilmestynyt teos kertoo, millaista oli kasvaa suurten poliittisten myllerrysten keskellä 1980- ja -90-lukujen Albaniassa.
1980-luvulla Albania oli maailman suljetuimpia valtioita. Elämä oli rajoitetumpaa kuin Neuvostoliitossa tai muissa kommunistisissa maissa. Kansalaisten elämää hallitsivat niukkuus, teloitukset ja salaisen poliisin valvonta.
Diktatuurin kaatumisen jälkeen loikka monipuoluejärjestelmään kävi nopeasti. Siirtymää vapaaseen markkinatalouteen seurasi kaaos, johon Ypin kirjassa viitataan sisällissotana.
”Ypin oli vaikea tietää, kuka hän oikeastaan oli.
Vapaa kertoo tapahtumista Ypin, hänen perheensä ja naapurustonsa jokapäiväisen elämän kautta. Kerrontaa sävyttää musta huumori. Toisin kuin monissa muissa diktatuureista kertovissa kirjoissa, tässä on myös paljon lämpöä ja hellyyttä. Osin, koska näkökulma on lapsen.
”Elin hyvin suojatussa ympäristössä. Uskon, että jos on kasvanut rakastavassa perheessä, jokainen muistelee omaa lapsuuttaan hellyydellä.”
Mutta Ypille oli myös tärkeää välttää toistamasta kliseistä kuvaa totalitarismissa elävistä ihmisistä pelkkinä uhreina.
”Halusin näyttää albanialaiset toimijoina”, hän sanoo.
”Jopa totalitaristisessa yhteiskunnassa tehdään aina valintoja. Ihmiset kuuntelevat yhä omaatuntoaan.”
Enver Hoxha (keskellä) oli Albanian itsevaltainen johtaja toisen maailmansodan lopusta kuolemaansa vuonna 1985 saakka. Kuvassa hän tervehtii Albanian asevoimien jäseniä Albanian kansanarmeijan perustamisen 30-vuotispäivänä vuonna 1973.
Kommunismin aikaan Ypin perhe kuului niihin, joita Nora-opettaja oli koulussa kutsunut intellektuelleiksi. Vanhemmilla oli yliopistokoulutus. Kotona asuivat äiti, isä, pikkuveli sekä isoäiti. Äiti oli töissä matematiikan opettajana, isä metsänhoitoalalla.
Ypin päivät kuluivat tavallisissa lasten puuhissa: koulussa, leikeissä Elona-ystävän kanssa ja kesäisin kotikaupunki Durrësin uimarannalla.
Kulkea sai vapaasti, koska autoja ei ollut. Ainoa, mitä Ypi todella pelkäsi, olivat kulkukoirat. Yksi oli purrutkin häntä.
Ulkomaalaisille tarkoitetun valuuttamyymälän hyllyillä näki eksoottisia tavaroita. Hubba Bubba -käärepaperit ja kaikki länsimainen oli arvokasta vaihtotavaraa.
Kerran Ypin äiti sai ostettua työkaveriltaan tyhjän Coca-Cola-tölkin. Kotona se laitettiin esille parhaan kirjaillun liinan päälle. Kun tölkki hieman myöhemmin oli hävinnyt paikaltaan, seurasi naapuririita.
Lapsuus sisälsi myös monia mysteerejä. Kuten: Miksi aikuiset puhuivat kotona niin paljon sukulaisten ja tuttavien yliopistokoulutuksesta? Miksi heillä ei Ypin aneluista huolimatta ollut esillä Enver-sedän kuvaa? Miksi isoäiti puhui kotona Ypille pelkästään ranskaa?
”Coca-Cola-tölkki pantiin kotona parhaan liinan päälle.
Totuus omasta perheestä paljastui Ypille vasta kommunismin romahdettua.
Hän oli ollut perheen ainoa kommunisti. Muut olivat toisinajattelijoita.
”Minut oli opetettu halveksumaan porvareita, aristokratiaa, fasisteja ja muita. Ja yhtäkkiä sain selville, että omasta perheestäni löytyi joka ikinen näistä luokkavihollisiksi kutsutuista hahmoista.”
Äiti oli alun perin vaurasta laivanomistajasukua. Vallankumouksellisia riitti kummassakin suvussa. Ypin isoisän isä oli ollut Albanian pääministeri.
Isoäiti puhui ranskaa, koska se muistutti häntä entisestä elämästä. Hän oli syntynyt Osmanien valtakuntaa palvelleen kuvernöörin tyttäreksi ja paššan sisarentyttäreksi, joka oli elänyt Kreikassa. Albaniassa hän oli työskennellyt pääministerin neuvonantajana, ensimmäisenä naisena valtionhallinnossa.
”Kävi myös ilmi, että kun vanhempani puhuivat yliopistoista, he puhuivat itse asiassa vankiloista.”
Sukua ja tuttuja oli ollut niihin suljettuina eri puolilla maata. Koodikieltä käyttämällä vanhemmat olivat yrittäneet suojella Ypiä.
Albania on Euroopan köyhimpiä valtioita. Eläkeläiset kokoontuivat satamakaupunki Vlorëssa vuonna 1999 nostamaan mitättömiä kuukausieläkkeitään.
Vapaan suuri teema on nimensä mukaisesti vapaus. Mitä se lopulta on?
Alun perin kirjasta piti tulla filosofinen teos vapauden ideasta liberalismissa ja sosialismissa. Kesken kirjoitustyön Berliinissä alkoi kuitenkin pandemia. Poikkeustila nosti Ypin lapsuuden kokemukset Albaniassa pintaan uudella tavalla.
Yhteiskunta oli jälleen suljettu. Elettiin kriisissä ja epävarmuudessa. Kukaan ei tiennyt, miltä maailma näyttäisi jälkeenpäin.
Tällä kertaa tapahtumapaikkana vain oli edistyksellinen liberaali demokratia, jossa vapaa yhteiskunta oli totuttu ottamaan itsestäänselvyytenä.
Filosofiateos alkoi muuntua muistelmiksi.
”Luulen, että kokemus eristyksestä ja yrityksestä suojautua maailmalta laukaisi minussa halun mennä kirjoittamisessa henkilökohtaisempaan suuntaan.”
Varhaislapsuuden ja diktatuurin ajan kuvaukset Ypi rakensi mielikuviensa sekä haastattelujen ja taustamateriaalien pohjalta. Vuodesta 1990 eteenpäin apuna olivat päiväkirjat, joita Ypi oli pitänyt päivittäin 11-vuotiaasta 18-vuotiaaksi.
”Joten ensimmäinen puolisko kirjasta on enemmän fiktionalisoitua, jälkimmäinen sellaista kuin se oli.”
Albanialainen tyttö keräsi kaatopaikalta arvoesineitä Tiranan ulkopuolella vuonna 1997. Iso osa albanialaisista menetti sijoituksensa ja säästönsä samana vuonna pyramidihuijauksen romahduksen vuoksi.
Vapautta tavataan ajatella mustavalkoisesti: sitä joko on tai ei ole. Ypin teos tuo näkyville vapauden monet nyanssit.
Heti kommunismin kaaduttua albanialaiset olivat Ypin mukaan euforisia.
”En usko, että kukaan todella tiesi, mitä oli tapahtumassa, mutta ilmassa oli yleistä toiveikkuutta, tunne avautumisesta. Se tuntui todella vallankumoukselliselta.”
Ypinkin äiti lähti politiikkaan.
Erilaisia muutoskonsultteja alkoi saapua maahan. Eräs heistä tunnettiin Ypin naapurustossa Krokotiilina. Hän käytti paitoja, joiden rinnusta koristi pieni, kankainen vihreä krokotiili. Mies oli Maailmanpankista. Hänen työnään oli kiertää maailman kriisimaita ja auttaa niitä siirtymässä.
Valtionyrityksiä lakkautettiin. Entinen puolue-eliitti rikastui.
Tavallisista albanialaisista monet olivat valmiiksi köyhiä. Nyt ihmisiä kehotettiin aloittamaan säästäminen ja omaisuuden kerryttäminen. Ypin mukaan ihmiset halusivat elää kuin lännessä ymmärtämättä, mitä se tarkoitti. Holhousvaltiosta haluttiin pois, kohti vapaata markkinataloutta.
Uudet yritykset lupasivat talletuksille suurta korkoa.
Ne paljastuivat pyramidihuijaukseksi. Seurauksena yli puolet kansasta menetti säästönsä, Ypin perhe muiden mukana.
Tuhannet ihmiset protestoivat Tiranassa tammikuussa 1997, sillä moni oli menettänyt kaikki säästönsä finanssiyhtiöiden konkurssien myötä.
Illuusiot särkyivät ja mielenosoitukset alkoivat. Ne eskaloituivat konfliktiksi 1997.
”Se oli hyvin synkkää ja surkeaa aikaa”, Ypi sanoo.
Ypille itselleen ajanjakso osoittautui kuitenkin myös käänteentekeväksi. Koska ulkona liikkuminen oli rajoitettua, 17-vuotiaalla Ypillä ei ollut juuri muuta tekemistä kuin lukea. Hän kahlasi läpi kirjallisuuden klassikoita – Dantea, Tolstoita, Dostojevskia, Thomas Mannia, Balzacia, Camus’ta, Joycea – ja filosofeja, kuten Platonia, Sartrea ja Nietzscheä.
”Luin tuntien ja tuntien ajan. Usein ei ollut sähköäkään, joten luin kynttilänvalossa.”
Tuona keväänä Ypillä oli koulun loppukokeet. Piti päättää, mitä lähtisi opiskelemaan.
”Ammatin valitseminen oli hyvin vaikeaa.”
Valtio ja sen instituutiot olivat luhistuneet eikä tulevaisuuden näkymiä ollut.
Sen sijaan Ypillä oli paljon kysymyksiä.
”Mietin, mitä merkitystä kaikella oli. Mikä oli elämän merkitys ja arvo?” Ypi sanoo
”Sitten tajusin, että ainoa mitä voisin opiskella, oli jotain sellaista, jonka avulla voisin kysyä parempia kysymyksiä.”
Sellainen aine oli filosofia. Koulun päätyttyä Ypi lähti opiskelemaan sitä yliopistoon Roomaan.
Lea Ypi osallistui keskusteluun kansainvälisessä filosofiatapahtumassa Kölnissä heinäkuussa 2022 yhdessä toimittaja ja filosofi Wolfram Eilenbergerin kanssa.
Ypi sanoo kuulevansa joskus ihmettelyä siitä, miksi hän suhtautuu länteen ja kapitalismiin kriittisesti. Hänhän on itse todiste menestystarinasta: menestyskirjan kirjoittanut professori LSE:stä.
”Sanon heidän unohtavan, että kirjassani on eräs toinen hahmo, joka ei päässyt kertomaan tarinaansa.”
Hän on Ypin lapsuudenystävä Elona. Albanian vapautumista sekä kaaosta seurasi maastamuuton aalto. Italiaan kulkevat laivat täyttyivät ääriään myöten ihmisistä, jotka etsivät parempaa elämää tai pakenivat konfliktia.
Maahantulijoita käännytettiin. Kaikki eivät päässeet edes perille.
Lähemmäs sata ihmistä kuoli, joukossa vauvoja ja lapsia, kun Italian laivaston alus törmäsi albanialaisia kuljettaneeseen laivaan 1997.
Albanialaiset siirtolaiset saapuvat Brindisin satamaan Etelä-Italiaan maaliskuussa 1991. Italian viranomaiset eivät antaneet albanialaisten rantautua, mutta silti monet onnistuivat tekemään niin.
Elona oli 13-vuotias, kun hän katosi. Vasta vuosien päästä selvisi, että tuttu vanhempi poika oli houkutellut hänet mukaansa Italiaan. Perillä poika oli pakottanut Elonan prostituutioon. Monilla oli Ypin mukaan sama kohtalo.
Ypi sanoo tapahtumien osoittavan, miten paljon tekopyhyyttä vapauspuheeseen kytkeytyy. Kun Albania oli vielä diktatuuri, moni maa vaati albanialaisille vapautta. Nyt samat valtiot estivät albanialaisilta pääsyn maahansa.
”Haluan kirjassa tuoda esiin, mitä tarkoittaa, jos ihmisillä ei ole sekä vapautta lähteä että vapautta saapua jonnekin.”
Ypin mukaan siirtolaisuuteen liittyy albanialaisilla paljon traumoja. Hänen omakin perheensä hajosi, kun äiti ja pikkuveli pakenivat vuoden 1997 konfliktissa Italiaan. Ypi, isä ja isoäiti jäivät Albaniaan.
Välit äidin kanssa ovat sittemmin korjaantuneet. Ypi on viettänyt Albaniassa aikaa myös omien lastensa kanssa, viimeksi lomalla viime kesänä.
Elonalle ei käynyt yhtä hyvin. Ypi sai kuulla hänen kuolleen Italiassa samalla viikolla, kun Vapaa-kirja ilmestyi 2021.
Raskaana olevaa albanialaisnaista autetaan Brindisissä Italiassa 1991.
Katsoessaan nyt omia kasvuvuosiaan Ypi pitää rikkautena sitä, että on altistunut erilaisille maailmankuville. Hän haluaa yrittää käyttää kokemuksiaan hyödyksi.
Samalla hän tiedostaa, että voi sanoa näin osittain siksi, että oli tapahtumien aikaan lapsi.
”En kokenut sortoa ja sensuuria suoraan. Traumani on siksi rajallinen verrattuna muiden traumoihin.”
Monet albanialaisista eivät edelleenkään tiedä, mitä heidän perheenjäsenilleen tapahtui. Ihmisiä on yhä kadoksissa. Prosessi oikeuden saamiseksi on kesken.
”Sovinnosta ei voi puhua, jos totuutta ei vielä ole etsitty.”
Kuka?
Lea Ypi
Vuonna 1979 Albaniassa syntynyt filosofi ja politiikantutkimuksen professori.
Muistelmateos Vapaa on ollut ehdolla useisiin kirjallisuuspalkintoihin. Muun muassa The Guardian, Financial Times ja Sunday Times valitsivat sen vuoden kirjaksi.
Opiskellut filosofiaa Sapienzan yliopistossa Roomassa ja väitellyt tohtoriksi European University Institutesta Firenzestä. Työskennellyt tutkijana Oxfordissa.
Asuu Lontoossa. Työskennellyt London School of Economicsissa vuodesta 2010.
Kirjoittanut lisäksi useita akateemisia teoksia. Parhaillaan työn alla on Vapaa-teoksesta tutun isoäidin, Ninin, elämästä kertova teos.
Nuori mielenosoittaja osallistui tammikuun lopussa 1997 Tiranassa mielenosoitukseen, joka tuomitsi väkivallan aallon.