Draama
Corsage – Kuriton keisarinna, ohjaus Marie Kreutzer. 114 min. K12. ★★★
Itävaltalaisen ohjaaja-käsikirjoittaja Marie Kreutzerin (s. 1977) Corsage on omituinen sekoitus faktaa ja fiktiota Itävalta-Unkarin kaksoismonarkian kuuluisasta keisarinna Elisabethistä (1837–1898). Se onkin enemmän tulkinta Elisabethistä ja hänen olosuhteistaan kuin varsinaista elämänkertaelokuvaa.
Elisabeth eli Sissi säilyi pitkään tunnettuna hahmona muuallakin kuin Itävallassa ja Unkarissa 1950-luvulla tehdyn romanttisen elokuvasikermän kautta. Sissiä esitti elokuvissa nuori Romy Schneider, mutta juuri mitään paikkansapitävää niissä ei keisarinnan elämänvaiheiden kannalta ollut, paitsi tietysti avioliitto keisari Frans Josefin kanssa.
Schneider palasi Sissin rooliin vielä 1973 Luchino Viscontin elokuvassa Ludvig II, jonka keskushahmo oli Sissin serkku, Baijerin omalaatuinen satukuningas Ludvig.
Useita keisarinna Elisabethin elämän detaljeja on riisuttu pois Corsage-elokuvasta.
Kreutzerin elokuva seuraa Elisabethia noin vuoden ajan, syksystä 1877 kesään 1878. Elisabeth on täyttänyt 40, ja hänen pakkomielteinen tarpeensa huolehtia kauneudestaan ja linjoistaan yltyy, kuten myös tarve pysytellä pois Wienin jäykistä ja tukahduttavista hovikuvioista.
Elokuvassa Elisabeth matkustaa muun muassa sisarensa luokse Englantiin ja serkkunsa Ludvigin luo Baijeriin. Keisarinnan todellisista piirteistä Kreutzer on poiminut elokuvaansa tupakanpolton, unettomuuden ja anorektisuuden. Ja ehkäpä myös seksuaalisen turhautuneisuuden. Paljon on silti Elisabethin elämän detaljeista riisuttu tarinasta pois.
Keskeisin teema on Elisabethin ärtymys siitä, että hän on keisarinnana vain autoritäärisen Frans Josefin koriste, jonka ainoa tehtävä on edustaa, mitä Elisabeth sydämestään inhoaa. Alisteisuus aviomiehelle ja pyrkimys itsenäisyyteen tuo elokuvaan myös feminististä näkökulmaa.
”Isän mielestä Jumala tietää jokaisen ihmisen paikan”, sanoo Elisabethin poika, kruununprinssi Rudolf äidilleen eräillä illallisilla, ”mutta minun suhteeni Jumala erehtyi”. ”Niin minunkin”, vastaa Elisabeth pojalleen, joka on tullut tunnetuksi niin sanotusta Mayerlingin murhenäytelmästä.
Rudolf ampui metsästysmajalla Mayerlingissä itsensä ja rakastajattarensa Maria Vetseran vuonna 1889. Niin pitkälle Kreutzerin elokuva ei kuitenkaan siis etene.
Lähin vertailukohta Corsagelle on Sofia Coppolan ohjaustyö Marie Antoinette vuodelta 2006. Siinä Coppola sekoitti rohkeasti 1700-luvun lopun Ranskan ajankuvaa nykypäivän popkulttuuriin. Hieman samaa tekee myös Kreutzer, mutta hillitymmin. Elokuvan taustalla soivat Camillen popkappaleet, ja parissa kohtauksessa palvelijat esittävät sellaisia popklassikkoja kuin Help Me Make It Through the Night ja As Tears Go By.
Ongelma on siinä, ettei pophelmien käytössä ole tässä juuri mitään todellista pointtia. Ne alleviivaavat tosin Corsagen laajempaa problematiikkaa, joka on Elisabethin hahmon jääminen sekavahkoksi. Saamme tietää hänestä jotain konkreettista, mutta Kreutzerin lisäämät fiktiiviset ainekset hämärtävät kuvaa. Onko elokuvan Elisabeth oikkujensa varassa toimiva neurootikko vai viileä taktikko?
Vika ei ole nimiroolia esittävän Vicky Kriepsin. Paul Thomas Andersonin elokuvassa The Phantom Thread (2017) kansainvälisen läpimurron tehnyt luxemburgilaisnäyttelijä tekee parhaansa luodakseen Elisabethista monitahoisen henkilökuvan, mutta joutuu antamaan periksi käsikirjoituksen epätasaisuudelle.
Italialainen anarkisti Luigi Lucheni murhasi 60-vuotiaan keisarinna Elisabethin 1898 Genevessä, mutta Kreutzer on kuvitellut keisarinnalle aivan toisenlaisen lopun. Tai ehkä se ei olekaan loppu.
Elokuvan nimi Corsage tarkoittaa ranskaksi korsettia, mikä on viittaus sekä Elisabethin käyttämiin kireisiin korsetteihin että siihen kuvaannolliseen korsettiin, jota Wienin hovielämä keisarinnalle merkitsi.
Käsikirjoitus Marie Kreutzer, pääosissa Vicky Krieps, Colin Morgan, Manuel Rubey, Florian Teichtmeister.
