Aamu keltaisen puutalon somalla pihalla aukeaa niin rauhallisena, ettei mistään voisi arvata olevan arkinen keskiviikko Helsingin Malmilla.
Vuosi sitten talon toiseen kerrokseen muuttanut muusikko, laulaja ja lauluntekijä Aili Järvelä esittelee uusia kulmia innoissaan. Hän viittoilee naapuritaloihin päin ja kertoo, että kivenheiton päässä asuu monta muusikkoa kuten Järvelän sisko Alina Järvelä sekä Anna-Mari Kähärä.
Ripaus hauskaa paikallishistoriaa seisoo Järvelän kotikerrostalon pihalla: Malmin vanhimpana yleisenä vessana palvellut pieni rakennus toimii nykyään taloyhtiön pihasaunana.
Järvelä asui tätä ennen Kalliossa yli kymmenen vuotta, mutta ei kaipaa sinne. Hän haaveilee jonakin päivänä muuttavansa kokonaan pois kaupungista.
”Muusikolle on tosi tärkeää, että saa rauhassa möykätä. Kukaan naapuri ei ole koskaan valittanut harjoittelustani, mutta minua itseäni häiritsee, että tiedän muiden kuulevan sen. Haluaisin olla varma, ettei kukaan kuule huutoani”, hän sanoo samalla, kun kapuaa narisevia portaita ylös kotiinsa.
Aili Järvelä tykkää asua Malmilla. ”Kun lähtee vähän kauemmaksi keskustasta, tulee siellä käydessä aina ’ihan kuin olisi ulkomailla’ -fiilis”, hän sanoo.
Järvelä ei ehkä ole koko kansan tuntema laulaja, mutta kansanmusiikki- ja indiepiireissä arvostettu tekijä ja tulkitsija. Hän soittaa viulua ja laulaa maailmanmusiikkiyhtye Bergå Folk Projectissa, jonka debyyttialbumi voitti juuri Etno-Emma -palkinnon. Hänen vuonna 2020 ilmestynyt Omaa-ep sai Helsingin Sanomien arviossa viisi tähteä, ja se valittiin kriitikoiden vuoden parhaiden julkaisujen joukkoon. Erityisen rakastetuksi levyltä nousi Roihuvuori-kappale, jonka sanoitukset valittiin HS:n lukijaäänestyksessä vuosituhannen 50 parhaan sanoituksen joukkoon.
Nyt Järvelä on julkaissut ensimmäisen kokonaisen albumin omalla nimellään. Älä pelkää -cd-levyt pilkistävät ulos eteisen nurkkaan kasatuista pahvilaatikoista. Harmi vaan, että muusikko itse ei tällä hetkellä pysty kuuntelemaan niitä, sillä hän ei omista cd-soitinta.
”Minulla oli pienenä älyttömän hieno sininen Philipsin mankka, jonka sain joululahjaksi 10-vuotiaana. Olen nyt meidän Whatsappin perheryhmässä huudellut sen perään, sillä luulen, että se on jollain sisarellani tai lapsuudenkodissani.”
Cd-soittimelta 1990-luvulla luukutettu musiikki onkin toiminut lähtökohtana Älä pelkää -levyn kappaleille. Järvelä kertoo kuunnelleensa nuorena muun muassa Radioheadia, Alanis Morissettea, Björkiä ja J.Karjalaista, sekä Spice Girlsiä ja Oasista sulassa sovussa. Monia bändejä ja artisteja hän kuunteli ”oven takaa”, sillä hän on viidestä sisaruksesta nuorimmainen ja omaksui vanhempien musiikkimaun.
””Tällä alalla pitää tehdä töitä, jotta voi tehdä töitä.”
Järvelän tavoitteena olikin tehdä levyllinen kappaleita ysärin mallilla: biisejä, jotka on rakennettu bändivetoisesti ja joissa on säkeistöjä ja kertosäkeistöjä. Hänen mielestään se on tässä ajassa poikkeuksellista, sillä nykyään tuottajilla on suuri rooli artistin rinnalla eikä bändejä juuri lavoilla näy. Se voi johtua osaksi siitäkin, ettei keikkajärjestäjillä ole varaa maksaa isoille kokoonpanoille.
”Uuden levyni laulut ovat kaavamaisia kappaleita, koska ajattelin, että oli mielekkäällä tavalla haastavaa yrittää tehdä ne niin, että ne ovat nostalgisia, mutta myös tuoreita.”
Älä pelkää -levy on Järvelän itsensä kustantama.
Hän sai levyä varten Taikelta 6 000 euroa ja lisäksi Musiikin edistämissäätiöltä bändiläisille puolen kuun työskentelytuen. Lisäksi hän maksoi omasta pussistaan pienen siivun muusikoille.
18 000 kokonaisbudjetista hänen itsensä maksettavaksi jäi noin 12 000 euroa.
”Tällä alalla pitää tehdä töitä, jotta voi tehdä töitä. Se on ikuinen oravanpyörä.”
Järvelä kertoo, ettei hänellä ollut aikaa tai energiaa tarjota todenteolla kappaleitaan levy-yhtiöille.
”Mitä valmiimmaksi levy tulee, sitä enemmän alkaa epäilyttää, kannattaako tätä tehdä ollenkaan ja onko tässä mitään tolkkua. Hylkäämisen pelko on niin kova, että kynnys lähteä soittelemaan ympäriinsä on aika korkea.”
Järvelä ei myöskään ole varma, onko levy-yhtiöstä paljon hyötyä muusikolle, joka on tottunut tekemään paljon itse.
”Nyt en ole tekemisistäni vastuussa kenellekään. Ja jos vaan ikinä saan tehtyä kaikki Gramex- ja Teosto-ilmoitukset, niin ainakin ne korvaukset tulevat suoraan minulle eikä kukaan ota mitään välistä.”
Aili Järvelällä on kotonaan pieni työhuonestudio.
Missään vaiheessa Järvelä ei päättänyt levylleen tiettyä teemaa, mutta kun kappaleet olivat valmiita, hän tajusi, että ne kaikki pyörivät pelon ympärillä. Hän uskoo, että pelko liittyy hänen ikäänsä.
Muutaman vuoden päästä 40 täyttävä muusikko ei koe olevansa enää nuori – ja nuoruus on jotain, mitä musiikkimaailmassa arvostetaan.
”Väistämättä ajattelen, että tähän mennessä minun olisi pitänyt saavuttaa urallani enemmän. Nuorempana kuvittelin, että tässä vaiheessa minulla olisi hohdokas ura ja lapset ja laskettelisin kohti eläkettä. Sehän on se narratiivi, jota meille tarjoillaan”, hän sanoo.
Epävarmalla alalla perheen perustaminen kuitenkin arveluttaa eikä Järvelä ole osannut päättää haluaisiko äidiksi vai ei.
”Jos saisin nyt lapsen, niin siinä menisi kaksi vuotta. Unohdettaisiinko minut sinä aikana ja menisikö kaikki tehty työ hukkaan?”
Järvelä on elänyt niin pitkään työlleen, ettei usko osaavansa priorisoida asioita.
”En edes tajua, miksi pelkään vanhemmaksi tuloa niin paljon. Näenhän ympärilläni koko ajan uraa tekeviä perheellisiä, mutta silti kauhistuttaa eniten se, että jos epäonnistun äitinä.”
Hänen mukaansa äitimyytti on edelleen niin voimissaan, että vaikka kuinka olisi feministi, odotukset vanhemmuudessa ovat naista kohtaan kovemmat kuin miestä.
”Oikeastaan minua pelottavat molemmat vaihtoehdot: se, että hankin lapsen ja se, että mitä menetän, jos en hanki”, Järvelä sanoo.
”Olen tosi ankara ja vaativa itselleni. Jos itselle asetetut tavoitteet eivät toteudu, ahdistun”, Aili Järvelä pohtii syitä uupumiseensa.
Ja sitten on vielä uupuminen.
Viime syksynä Järvelä oli lähdössä maailmanmusiikkiyhtye Bergå Folk Projectin keikalle ja yritti etsiä puhtaita vaatteita pitkin kotinsa lattioita levitetyistä nyssäköistä, kun hän romahti.
”Makasin sikiöasennossa lattialla ja rääyin. Puolisoni yritti rauhoittaa minua, että ehkei minun olisi pakko lähteä keikalle. Mutta auto olikin jo kohta odottamassa minua pihalla. Aika kuivaa rättiä siinä väännettiin.”
Takana oli tiukka työkesä. Järvelä esiintyi kuudessa eri kokoonpanossa ja viidessä niistä solistina, joten hänen piti hallita viisi haastavaa ja täysin erilaista ohjelmistoa.
Bergå Folk Projectin lisäksi hän lauloi Jukka Perkon Avara-triossa ja teki Sointi Jazz Orchestran Unituulia-levyyn liittyviä esiintymisiä. Hänellä oli myös omia soolokeikkoja sekä sijaisuuksia kansanmusiikkiyhtye Friggissä.
”En ehtinyt palautua ja joskus, kun stressi äityy pahaksi, leukaperäni turpoavat. Näytän ihan Ridgeltä ja ahdistun entistä enemmän”
Asiaa ei auta, että pahimmillaan Järvelä jännittää esiintymistä niin paljon, että muuttuu ennen keikkaa poissaolevaksi ja helposti ärsyyntyväksi. Juuri ennen h-hetkeä hän haluaisi perua kaiken. Hän kuuluu siis niihin taiteilijoihin, jotka ovat tosi ujoja, mutta siitä huolimatta esiintyvät joukkojen edessä.
”Jännityksestä huolimatta pääsen lavalla purkamaan itsestäni jotain sellaista osaa, mikä muuten jäisi purkamatta.”
Hän on ajatellut, että mindfulness voisi auttaa stressiin ja jännitykseen, mutta tunteja on vaikea saada sopimaan vaihteleviin työaikatauluihin.
Kun Järvelä oli ollut laulamassa taustoja Vesalan päiväkeikalla, hän lähti kovassa kiireessä ratikalla väärään suuntaan ja saapui lopulta taksilla, hengästyneenä ja myöhässä mindfulness-tunnille.
”Ajattelin, että tällaista tämä on, kun freelancer yrittää käydä hengittelemässä.”
Järvelä kertoo saaneensa jo lapsuudenkodistaan mallin, jossa koko ajan tehtiin töitä eikä levätty laakereilla. Tunnolliselle ihmiselle se ei ehkä ole paras malli.
”Olen tosi ankara ja vaativa itselleni. Jos itselle asetetut tavoitteet eivät toteudu, ahdistun. Tiedän olevani todella väsynyt, kun stiplut eivät tunnu missään, vaan niistä huolimatta hymyilen vaan lavalla.”
”Onneksi olen ajan myötä oppinut olemaan itselleni vähän lempeämpi.”
”Kaikki perheen viisi lasta päätyivät musiikkialalle.
Monipuolisen uran kansanmusiikin, popin ja opettamisen parissa tehnyt Järvelä kasvoi Kaustisella kansanmusiikkilegenda Mauno Järvelän perheen kuopuksena.
Kaikki perheen viisi lasta soittivat viulua ja päätyivät musiikkialalle.
”Musiikillinen maailmankuvani on syntynyt lapsuudessa. Kaustisella sai hyvät lähtökohdat alalle, kun jokakesäiset festarit avasivat ikkunoita moneen suuntaan. Uskon, että sieltä on peräisin jatkuva tarpeeni oppia lisää.”
Toisin kuin neljä vanhempaa sisarusta, Järvelä ei päätynyt ammattiopintojen pariin viulistina. Hän opiskeli ensin popjazz-laulua Jyväskylän konservatoriossa ja sitten musiikkikasvatusta Sibelius-Akatemiassa.
”Olen meistä viidestä eniten profiloitunut solistiksi. Muut ovat myös pysyneet lojaaleina viululle. Itse tajusin lukiossa, että jos haluaisi ammattiviulistiksi, pitäisi muuttaa harjoituskoppiin. Olen niin levoton ja kärsimätön, ettei se sovi luonteelleni. En myöskään pysty fokusoitumaan yhteen instrumenttiin, koska olen kiinnostunut kaikesta muustakin.”
Järvelän tontti on laaja: hän säveltää, sanoittaa ja sovittaa. Hänen pääinstrumenttinsa ovat viulu ja laulu. Tarvittaessa hän soittaa vähintäänkin auttavasti myös harmonia, viulua, mandoliinia ja nokkahuilua – kuten Stina Koistisen Stinako-bändin keikoilla.
Nykyään Järvelä tietää, että sosiaalisen ammatin vastapainoksi hänen pitää saada olla välillä introvertti ja olemassa vain itseään varten.
”Olen tajunnut, ettei se ole laiskuutta, vaan lepoa. Pyrinkin tekemään parhaani, jotta minulla olisi päiviä, jolloin voin vaan maata sohvalla ja syödä sipsejä.”
Aili Järvelä ei etukäteen päättänyt levylleen tiettyä teemaa, mutta kun kappaleet olivat valmiita, hän tajusi, että ne kaikki pyörivät pelon ympärillä. Älä pelkää -levy on juuri ilmestynyt.
Kuka?
Aili Järvelä
Muusikko ja laulaja-lauluntekijä syntyi Kaustisella vuonna 1985.
Tunnetaan muun muassa Bergå Folk Projectista, Jukka Perkon Avara-triosta, Sointi Jazz Orchestrasta, kansanmusiikkiyhtye Friggistä sekä indie-pop -yhtye Stinakosta.
Näytellyt Lilla Teaternin Once-musikaalissa.
Omaa-ep oli kriitikoiden mukaan vuoden 2020 parhaimpia julkaisuja.
Sooloalbumi Älä pelkää on juuri ilmestynyt.
Asuu Helsingissä puolisonsa kanssa.