Amerikkalainen draamasarja Tiny Beautiful Things vaatii latteuksien sietokykyä. Päähenkilö laatii anonyymille Dear Sugar -neuvontapalstalleen vastauksia, kuten ”Harjoittele sanomaan ’rakastan’ ihmisille, joita rakastat”.
Onneksi hahmo itse on täynnä teräviä kulmia, jotka halkovat epämääräisen aforismimössön läpi. Clare Pierce (Kathryn Hahn) rämpii ensimmäisen jakson alussa humalassa kotiinsa, vain saadakseen muistutuksen aviomieheltään (Quentin Plair) ja tyttäreltään (Tanzyn Crawford), että hänet on väliaikaisesti karkotettu muualle. Clare kärsii rangaistusta perheen luottamuksen pettämisestä.
Hoivakodissa päivätyötään tekevä nainen päätyy nukkumaan muistisairaan vanhuksen huoneessa.
Sarja rakentuu sen ironian ympärille, että nainen, jonka oma elämänhallinta on hukassa, antaa neuvoja muille. Clare nojaa neuvoissaan kuitenkin juuri omiin elämänkokemuksiinsa, epäonnistumisiin ja menetyksiin.
Jos joku kirjoittaa palstalle aivokasvaimesta, hän muistelee syöpään kuollutta äitiään. Jos joku pohtii lasten hankkimista, hän miettii omaa vahinkoraskauttaan ja äitiyttään.
Päähenkilön nykyisyyteen limittyy takaumia hänen varhaisista aikuisvuosistaan. Nuori Clare (Sarah Pidgeon) haaveilee kirjailijan urasta, pääsee yliopistoon, hautaa äitinsä ja tapaa tulevan miehensä.
Claren (Kathryn Hahn) suhde Rae-tyttäreen (Tanzyn Crawford) ei sekään ole ongelmaton.
Tiny Beautiful Things pohjaa todelliseen, kirjallisuusjulkaisussa ilmestyneeseen Dear Sugar -palstaan ja sen kirjoittajan Cheryl Strayedin esseisiin. Strayed tunnetaan parhaiten muistelmahitistään Wild, josta tehtiin myös Reese Witherspoonin tähdittämä elokuva (2014).
Tällä kertaa Strayedin omaelämäkerrallista hahmoa näyttelee Kathryn Hahn. Etäältä katsottuna roolissa on samaa kuin sarjoissa I Love Dick (2016–2017) ja Mrs. Fletcher (2019), joissa Hahn myös näyttelee naisia keski-iän ja myllerryksen partaalla.
Yhteistä mainittujen kanssa on myös se, että Hahn on jälleen kehujen arvoinen. On pitkälti hänen ansiotaan, että sotkuista elämäänsä inventoiva hahmo vetää puoleensa. Claresta tunnistaa niin lähimmäisiin suunnatun rakkauden kuin huonoihin valintoihin johtavan jomotuksen.
Osa sivuhahmoista jää sen sijaan pahvisiksi. Näin käy takaumissa esiintyvälle äidille (Merritt Wever), joka maalataan muistojen kultaamaksi niin huolella, että hahmo muistuttaa patsasta.
Sarja ei ole epätasainen ainoastaan hahmogallerialtaan. Korostetun pohdiskeleva Dear Sugar -kirjoittelu läppärin äärellä muistuttaa Sinkkuelämää-parodiaa. Takaumatkin jäävät etenkin alkuun irrallisiksi, ikään kuin varjotarinaksi.
Angstinen nykyisyys arkisine avio-ongelmineen ja ura-ahdistuksineen valtaa suurimman osan kerronnasta. Ja hyvä niin, sillä se on selvästi kokonaisuuden vahvin osuus.
Claren rämpiminen itseinhossa, äidinraivossa, terapeutin vastaanotolla ja uusissa yrityksissä on palkitsevinta ehkä juuri silloin, kun se ei johda toivottuihin lopputulemiin. Onneksi hahmo antaa neuvoja eikä kuuntele niitä.
Tiny Beautiful Things, Disney+. (K16)