Tukholma
Kun astuu sisään Trädgården-näyttelyn hämärään pääsaliin Tukholman Nationalmuseumissa, vastassa on yllättävä näky: joukko rehevinä rönsyäviä keraamisia nykyveistoksia, liki biljardipöydän kokoisella alustalla, vanhan taiteen keskellä.
Keramiikkateoksen tekijä on suomalainen Emma Helle (s. 1979). Hän on kolmisensataa teosta sisältävän näyttelyn ainoa suomalaistaiteilija ja toinen nykytaiteilija ruotsalaisen Peter Frien (s. 1947) rinnalla.
”Täytyy sanoa, että kyllä jännitti tehdä teokset”, Helsingissä asuva Helle kertoo puhelimitse.
Savi on materiaalina yllätyksellistä, ja Helteen Tukholmaan tekemät uudet teokset ovat niin isoja, ettei niitä voinut polttaa kokonaisina, vaan useampana palana.
”Varasin teosten kokoamiseen viisi päivää, ja työ sujui onneksi yllättävän vaivattomasti Nationalmuseumin henkilökunnan avulla”, Helle kertoo.
Moniosainen keramiikkateos on saanut erittäin hyvän paikan näyttelyssä. Se on sijoitettu mahtavan barokkimaalarin Peter Paul Rubensin vuosina 1635–38 maalaaman teoksen eteen. Rubensin Uhrilahja Venukselle -maalaus on saatu aikoinaan lahjoituksena kuningas Kaarle XV:ltä.
Arvomaalaukseen rinnastuva keramiikkateos on puolestaan sananmukaisesti uunituore: tuoreimmat osat on poltettu muutama kuukausi sitten.
Emma Helle käyttää teoksissaan brittiläistä kivitavaraa, lasitteet ovat osin ostettuja ja osin itse sekoitettuja. ”Muutamassa lasitteessa olen käyttänyt työhuoneeni takaa nostettua punasavea”, Helle kertoo. Hänen työhuoneensa on Saviolla Keravalla. – Kuvassa teos Aika puutarhan muodossa (2022).
Projekti alkoi, kun Nationalmuseumin pääjohtaja Susanna Pettersson vieraili Helteen näyttelyssä Galerie Forsblomissa Helsingissä kesällä 2021.
”Jossakin teoksessani oli suihkulähdeaihe, ja Pettersson näki yhteyden Nationalmuseumin tulevaan näyttelyyn”, Helle kertoo. Näyttelyssä on kolme viime vuonna valmistunutta keramiikkaveistosta ja muutama vuosilta 2019–2021.
Jo samana syksynä Helle tapasi Tukholmassa näyttelyn kuratoineen kokoelmajohtajan Magnus Olaussonin ja näki tulevan suurnäyttelyn pohjakaavan ja perusidean. Se, että samassa huoneessa olisivat rinnakkain Rubensin maalaus, kaunis gobeliini ja Helteen keramiikkaa, tuli onnellisena yllätyksenä.
”Ja Olaussonille taisi tulla yllätyksenä, että omassa teoksessani on Eeva ja käärme -aihe, kuten samaan huoneeseen sijoitetussa Eeva paratiisissa -maalauksessa”, Helle toteaa.
Paitsi Tukholmassa, Helteen keramiikkaa on parhaillaan esillä Yhdysvalloissa, Bostonin taidemuseon suuressa Hokusai-näyttelyssä. Hokusai (1760–1849) on tunnetuimpia japanilaistaiteilijoita, etenkin Suuri aalto Kanagawan edustalla -teoksensa ansiosta.
Bostonin museossa esillä oleva Kalastajan vaimon uni syntyi ”tosi spontaanisti” lähinnä omaksi iloksi. ”Pidän valtavasti japanilaisista eroottisista vesiväripuupiirroksista”, Helle mainitsee.
Veistoksen reittiä Bostoniin taiteilija ei itse täysin edes tiedä, mutta Galerie Forsblom on esitellyt Helteen teoksia näyttelyissä Yhdysvalloissa mitä kautta ne ovat löytäneet tiensä näyttelyyn.
Tukholman-näyttelystä yksi uusista teoksista on myyty Lars-Göran Johnssonin kokoelmaan, jonka teokset on sijoitettu Turun taidemuseoon. Yksi on myyty keräilijälle Latviaan, Forsblomilta kerrotaan.
Lyijystä valmistetut 1600-luvun eläinhahmot on saatu lainaan Versailles’sta. Tekijät ovat Jacques Houzeau, Pierre Legros, Benoit Massou sekä Étienne Le Hongre.
Trädgården-näyttelyn avajaisiin osallistunut Helle oli vaikuttunut paitsi Magnus Olaussonin luomasta laajasta kokonaisuudesta myös vaikkapa Versailles’n labyrintistä peräisin olevista lyijyveistosten fragmenteista. Esillä on eläinaiheisia teoksia: riikinkukko ja susi, esimerkiksi.
Näyttely käsittelee puutarhaa taiteen ilmentymänä monipuolisesti ja yltäkylläisen runsaasti. Maalausten, veistosten ja Versailles-lyijyjen ohella esillä on suuri määrä historiallisia puutarhasuunnitelmia ja piirustuksia, joiden avulla voi tutustua muun muassa Ranskan ja Englannin merkittäviin puutarhoihin.
Hanna Paulin öljyvärimaalaus Aamiaisaika on signeerattu vuonna 1887.
Näyttelyn sympaattisinta antia ovat hiukan arkisemmat maalaukset, joiden yksityiskohtiin katsoja voi projisoida omia ei-ihan-niin-kuninkaallisia puutarhaunelmiaan. Henri Matissen Le Jardinin (1920) vihreydessä on mehevyyttä, Sven X:et Erixsonin maalauksessa Sommarnatt i Tumba (1926) kesäyön haikeutta ja Hilding Linnqvistin teoksissa viehättää naivismi. Hanna Paulilta on esillä hurmaava klassikko Frukostdags (1887), jossa kesän valo leikkii taiturillisesti puutarhaan asetetulla aamiaiskattauksella. Suomessa Pauli muistetaan erinomaisesta suomalaisen Venny Soldanin muotokuvasta (1887), jonka Pauli sai esille Pariisin salonkiin.
Impressionistit kuuluvat puutarha-aiheiseen näyttelyyn ilman muuta, eikä ole yllätys, että yleisö nautiskelee yhdelle seinälle nätisti vierekkäin sijoitetuista maalauksista poikkeuksellisen pitkään. Tekijänimet ovat Monet, Renoir ja Pissarro. Monet’n violettina hehkuva näkymä Givernyn tunnetun puutarhan iiriksistä sekä Pissarron Pontoise-puutarhakuva ovat lainoja Pariisin Musée d’Orsaysta. Toinen Monet – lumpeita! – ja Renoir ovat matkanneet Tukholmaan Göteborgin museon kokoelmista.
Vaikuttava rivi ranskalaisten impressionistien teoksia: vasemmalla Monet’n maalaus puutarhastaan Givernyssä (1900), seuraavana Auguste Renoirin Puutarha (n. 1877), kolmantena Monet’n Lumpeita (1907) ja viimeisenä Camille Pissarron maalaus Pontoisen puutarhastaan (1877).
Moni taiteilija oli ja on intohimoinen puutarhaharrastaja Monet’n ja Matissen lailla. Ruotsin oma kuninkaallinen maalariprinssi Eugen (1865–1947) loistaa nyt poissaolollaan, mutta hänellä onkin oma museonsa Waldemarsudde lyhyen matkan päässä Djurgårdenissa. Waldemarsuddea ympäröi huolella hoidettu puutarha, omanlaisensa kokonaistaideteos, ja museon floristi pitää huolen, että kotimuseon näyttelytiloissa on aina tuoreita kukkia.
Interiöörikuva näyttelyn lintuhuoneesta. Meissenin posliinia, kera linnunlaulun.
Nationalmusemin näyttelyssä kaunis kokonaisuus on pikkuinen lintuhuone, jossa on joukko Meissenin posliinitehtaan lintuveistoksia museon omista kokoelmista, asiaankuuluvan viserryksen säestyksellä. Katalogista luen, että Kustaa III rakasti ulkona ateriointia, linnunlaulua kuunnellen. Toisin kuin tavalliset kuolevaiset, Kustaa rakennutti tarkoitusta varten oman jättimäisen huvimajan Haagan linnansa tiluksille — ja jo aiemmalla kuninkaalla, Erik XIV:llä oli oma lintutalonsa Uppsalan linnassa.
Näyttely muistuttaa myös, että monet 1600-luvun tunnetuimmista puutarhoista, kuten juuri Versailles Ranskassa tai Drottningholm Ruotsissa, olivat alun perin eläintarhoja tai metsästysmaita.
Versailles’n puutarhasta tuli ylittämätön puutarhataiteen suunnannäyttäjä, ja sen arkkitehti André Le Nôtre (1613–1700) kuului Aurinkokuningas Ludvig XIV:n lähipiiriin. Le Nôtre ateljeineen on mukana näyttelyssä muun muassa arvokkain alkuperäispiirustuksin.
Versailles’n vaikutus näkyi myös kustavilaisessa Ruotsissa ja sitä kautta Suomessakin. Kuningas Kustaa III (1746–1792) oli siinä määrin puutarhaihmisiä, että näyttelyn kuraattori, englantilaisista puutarhoista väitellyt Nationalmuseumin pitkäaikainen intendentti Magnus Olausson ehdottaa hänelle puutarhakuninkaan titteliä vakiintuneen teatterikuninkaan lisäksi. Pehr Hilleströmin maalaus (1779) kuvaa puutarhakuningasta mielipuuhassaan piirtämässä, ja esillä on myös esimerkiksi Kustaa III:n itsensä suunnitelma englantilaiseksi puistoalueeksi Drottningholmissa.
Kustaa III:n kädenjälkeä voi aavistella myös Helsingissä: hän luonnosteli Suomenlinnassa sijaitsevan Ehrensvärdin muistomerkin, joskin sen saattoivat loppuun muut. Suomenlinnassa sijaitseva Piperin puisto on meillä vanhimpia kohteita, joissa näkyy puutarhataiteellista suunnittelua. Nimensä puisto sai tosin vasta itsenäisyyden aikana. Se napattiin puistoa suunnitelleelta Petter Bernhard Piperiltä. Hän oli sukua tunnetummalle Piperille, valistusajan merkittävälle puutarhasuunnittelijalle Fredrik Magnukselle, johon törmää useasti myös Tukholman näyttelyssä.
Kristian Zahrtmannin homoeroottisesti tulkittu Aatami paratiisissa on vuodelta 1914. Tempera ja öljy kankaalle.
Puutarhoihin on aina liittynyt unelmia ja myös kaipuuta kadotettuun paratiisiin. Näyttelyn ensimmäinen sali, se sama, jossa Emma Helteenkin teos on, onkin nimetty Paratiisi-huoneeksi. Alkajaisiksi silmiin osuu Madonna-teos renessanssin ajalta. Siinä imeväisikäisen Jeesus-lapsen käteen on sijoitettu omena, viittauksena hyvän ja pahan tiedon puuhun. Samassa huoneessa on myös tanskalaisen Kristian Zahrtmannin maalaama hajareisin rennosti istuskeleva yksinäinen Aatami, Adam i paradiset (1914).
Pyhän Katariinan legendan mestari: Madonna ja lapsi, 1470-luku, öljy puulle.
Puutarhan luominen ja pitäminen on usein ollut merkki varakkuudesta, ja jo satoja vuosia sitten puutarhoihin hamuttiin myös eksoottisia kasveja. Yhdessä näyttelyyn liittyvään yli 300-sivuiseen julkaisuun kirjoittamassaan artikkelissa Magnus Olausson käsittelee harvinaisten kasvien himoa aikana ennen suosittujen siemenkatalogien julkaisua.
Paitsi Carl von Linnén oppilaat, siemeniä toivat matkoiltaan Ruotsiin myös taiteilijat. Esimerkiksi muotokuvamaalari Adolf Ulrik Wertmüller kuljetti 1790-luvulla sivutoimenaan Pohjois-Amerikan Delawaresta kasvinsiemeniä Ruotsiin. Samoihin aikoihin alkoivat ilmestyä ensimmäiset siemen- ja kasvikatalogit Ruotsissa. Niiden myyntiartikkelit tulivat muun muassa Lyypekistä.
Kukkamaalaukset on keskitetty Trädgården-näyttelyssä sivuhuoneeseen, mutta aihepiiriä löytyy lisää museon kokoelmanäyttelystä. Johan Johnsenin (1653–1708) kukka-asetelmassa on laskettu olevan peräti 17 erilaista kukkaa. Ne olivat peräisin aikakauden kasvihuoneista ja kukkivat eri-aikaisesti.
Nationalmuseumin näyttelyn avaaminen kevään kynnyksellä on ajoitukseltaan tietenkin paras mahdollinen: taas on aika upottaa kädet multaan, siirtää esikasvatetut taimet puutarhaan tai parvekkeelle ja lähteä toivioretkelle taimimyymälään. Koronapandemian aikana kiinnostus omavaraisuuteen lisääntyi, mikä sekin siivittää kiinnostusta kaikkeen puutarhaan liittyvään.
Helsingissä Sinebrychoffin museon kukka-aiheinen näyttely Linné ja pieni pala paratiisia oli osaltaan tuomassa museolle kaikkien aikojen ennätysyleisöä. Tukholman Trädgården-näyttelyyn vaelletaan epäilemättä sankoin joukoin. Aikaa on, sillä näyttely on anteliaasti avoinna talvipakkasille asti, ensi vuoden tammikuuhun.
Trädgården – konst och natur under sex sekler, Nationalmuseum, Tukholma, 7. tammikuuta 2024 saakka; Lähteenä myös Magnus Olausson (toim.) Trädgården, Konst och natur under sex sekler, Nationalmuseum 2023, 308 s.
Yleisnäkymä näyttelyn avaavaan Paratiisi-huoneeseen. Etummaisena Pierre-Denis Martinin (1663–1742) monumentaalinen Näkymä yli Pontchartrainin linnan, n. 1700. Puiston suunnitteli André Le Nôtre. Vasemmalla käyskentelee alaston miekkonen Carl Larssonin luonnostelemana, lippalakki päässään.
Peter Frien pronssiteos Metsän muotokuva, puu #4 on vuodelta 2022.
Oikaisu 24.4. kello 8.45: Peter Frie on ruotsalainen, ei tanskalainen taiteilija.