Taidetta Susirajalta

Iiu Susirajan näyttely A style called a dead fish avautui torstaina maailmankuulun MoMA-museon PS1-tilassa New Yorkin Queensissä. Susiraja kertoo, miten kansainvälisen uran tekeminen onnistuu kotoa käsin ja ilman englannin kielen taitoa.

Iiu Susirajan teos Sausage cupid (2019). Susiraja esiintyy töissään tavallisten esineiden kanssa.


| Päivitetty

Kuvataiteilija Iiu Susiraja vastaa puheluun kotoaan Turusta, vaikka hän voisi olla parhaillaan New Yorkissa.

Susirajan yksityisnäyttely A style called a dead fish avautui New Yorkin Queensissä MoMA-museon PS1-tilassa torstaina 20. huhtikuuta. Yksityisnäyttely yhdessä maailman kuuluisimmista museoista on meriitti, johon harva suomalaistaiteilija on yltänyt. Ainoana tulee mieleen videotaiteilija Eija-Liisa Ahtila, joka piti yksityisnäyttelyn MoMA:n päänäyttelytiloissa Manhattanilla 2006–2007.

”Ei mua harmita, etten mä sinne mene. Mä en oo mikään juhlijatyyppi ollut ikinä. Mä menen sitten, kun on sellainen fiilis, että mä haluan mennä.”

Iius Susirajan teos Handshake (2017). Susirajan mukaan taide on ennen kaikkea tekemistä.

Susiraja siis viihtyy kotonaan. Aikaisemmin hän on kertonut jättäneensä lukion kesken huonon englannin taitonsa vuoksi. Silti hän on kansainvälisesti hyvin menestynyt.

Hänellä on ollut lukuisia yksityisnäyttelyitä gallerioissa niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin. Museoista yksityisnäyttelyitä Susirajalla on ollut tätä ennen muun muassa Kiasmassa ja norjalaisessa SKMU Sørlandets Kunstmuseumissa. Turun WAM kertoi torstaina, että Susirajan yksityisnäyttely nähdään museossa keväällä 2024.

Iiu Susirajan näyttely A style called a dead fish avautui MoMA:ssa PS1-tilassa torstaina 20. huhtikuuta.

Idea MoMA PS1:n yksityisnäyttelyyn tuli museon kuraattorilta Jody Grafilta. Graf oli taiteilijaan yhteydessä sähköpostitse loppukesästä 2022. Hän kertoi seuranneensa Susirajan työskentelyä vuodesta 2016.

Se tuli Susirajalle yllätyksenä. Hän ei tuntenut Grafia, eikä tiennyt tämän seuranneen hänen työskentelyään.

A style called a dead fish esittelee Susirajan töitä vuodesta 2008 joulukuulle 2022. Kuvat on valinnut Graf.

”Ekaks mä olin että voi ei, taas näitä vanhoja teoksia, että kuin joku jaksaa. Mä en ymmärrä sitä aina, että sehän on uutta joillekin toisille. Mähän olen vuosikymmenet katsonut niitä, että mä olen niin kuin kyllästynyt niihin jo. Mut se on hyvä, että siellä on vanhoja, koska toukokuussa aukeaa Nino Mier -galleriassa näyttely.”

Niin, tosiaan. Toukokuussa on luvassa vielä toinen näyttely samassa kaupungissa. Alkujaan losangelesilainen Nino Mier -galleria avaa uuden tilan New Yorkissa Susirajan yksityisnäyttelyllä: Kahdeksan valokuvaa, yksitoista veistosta, kolme reliefiä ja kaksi videoteosta.

Susirajan mieli on jo selvästi tulevassa. Hän puhuisi mielellään veistoksistaan. Niitä oli esillä Turun Makasiini Contemporary -galleriassa syksyllä 2022. Ne olivat hirvittävän pidettyjä, mutta taiteilijan mieleen ovat jääneet yhden kriitikon sanat.

”Aika näyttää, onko Susirajan taiteessa riittävää vetovoimaa, kun Susiraja on kuvista poissa”, kriitikko Lars Saari kirjoitti Turun Sanomien näyttelyarvostelussaan lokakuussa 2022.

Iiu Susirajan teos Fountain (2021).

Valokuvateoksissaan Susirajaa kuvaa itseään. Hän esiintyy kuvissa usein yhden tai kahden esineen kanssa. Tunnetussa teoksessaan Luuta (2010) Susiraja seisoo keittiössä, luuta rintojensa alle ujutettuna. Teoksessa Fountain (2021) Susiraja makaa sängyllä. Reisien päälle väärinpäin asetettu sateenvarjo on täytetty keltaisilla kumiankoilla. Muita Susirajan töiden esineitä ovat esimerkiksi ämpäri, korkokengät, pullapitko, patonki ja kaulin.

Susiraja käyttää esineitä ”väärin, tuhmasti tai yllättävillä tavoilla”, kuten HS:n kriitikko Timo Valjakka kuvaili vuonna 2019. Hänen töissään on nähty omaperäistä surrealismia, huumoria ja piilevää vihamielisyyttä, kuten taidejulkaisu Artforumin kriitikko Alex Jovanovich kuvaili vuonna 2022 kirjoittamassaan esseessä.

Riittääkö pelkkä veistos esineestä, kun taiteilijan aikaisemmat työt ovat perustuneet omakuviin?

Saaren esittämä kysymys oli Susirajan mukaan ihan paikallaan. Samaa hän oli pohtinut itsekin. Hän on päättänyt vielä yrittää saada itsensä mukaan myös veistoksiin, mutta aika alkaa käydä vähiin.

Susiraja puhuu taiteestaan vastentahtoisesti. Hänen mukaansa se ei välttämättä ole taiteilijan tehtävä.

”Joskus voi olla parempi, että taiteilija ei puhuisi teoksistaan. Ainakin mun kohdalla se toimii, että en puhu. Koska mun tietotaito ei ensinnäkään riitä siihen”, Susiraja sanoo.

Hän työntää kirjaa tietokoneen kameraa kohti. MoMA:n näyttelystä julkaistaan katalogi, joka sisältää kuvia Susirajan teoksista sekä hänen kirjoittamiaan runoja. Mukana on myös kuraattori Jody Grafin essee Susirajan taiteesta.

"Kuvat voivat olla hauskoja, mutta ne eivät koskaan ole vitsi", Graf kirjoittaa.

Susirajan teosten haavoittuvaisuudesta ja esinein järjestetystä naamioitumisesta Graf löytää yhtymäkohtia esimerkiksi yhdysvaltalaisten Cindy Shermanin, Catherine Opien ja Patty Changin sekä ranskalaisen Claude Cahunin töihin.

A style called a dead fish, 2018.

Yritän vielä kerran. Voisiko Susiraja kertoa vähän näyttelyn nimiteoksesta?

Taiteilija kertoo, että alun perin näyttelyn nimeksi piti tulla Gut feeling hänen toisen teoksensa mukaan.

”Eli perstuntuma”, Susiraja kääntää.

Museoväen kesken järjestettiin kuitenkin äänestys ja nimikkoteokseksi valikoitui A style called a dead fish vuodelta 2018. Kuvassa Susiraja seisoo olohuoneessaan ”vessakarhu” – siis puuvartinen pumppu, jonka päässä on punaruskea imukuppi – kasvojaan vasten painettuna ja kuollut kala jalkojensa välissä.

”Kyllähän se vähän johonkin sellaiseen seksuaalisuuteen liittyy, se nimi ja kuva. Mutta mun itseni mielestä se kuvastaa sitä mun katsetta, mikä kuvissa on. Sehän on aika sellainen tyhjä. Voisko se olla vähän kuin kuolleen kalan. Vähän niin kuin silmät levällään.”

Susiraja kertoo, että hän pyrkii kuviaan tehdessä tyhjään tilaan.

”Mulla ei ole oikein mitään siellä ajatuksissa. Se on sellaista, että vaan teen. Ja se ilme on sitten mitä on”, Susiraja sanoo.

Kun kamera otetaan esille, ihmiset pyrkivät tyypillisesti hymyilemään tai esiintymään muuten edukseen. Susirajan ilme on kuin lapsen, joka ei vielä ole oppinut moisia konventioita. Uskalias tuijotus on arvaamaton. Sitä seuraava tunnetila voisi olla yhtä hyvin itku tai naurunremakka.

Happy Valentines Day vuodelta 2022.

Iiu Susirajan teos Pinwheel (2019). Susiraja sanoo pohtivansa kuviinsa sopivia esineitä jatkuvasti.

Susiraja intoutuu sittenkin puhumaan vähän taiteestaan. Hän kertoo, että se koostuu kolmesta kulmakivestä: keho, esine ja miljöö.

Susirajan teokset yhdistetään usein viime vuosien kehopositiivisuusajatteluun. Taiteilija sanoo, ettei häntä haittaa, että hänen teoksistaan puhutaan samassa yhteydessä kehopositiivisuuden kanssa. Aihe on tärkeä, vaikkei hän keskusteluun sen enempää haluakaan ottaa kantaa.

”Kyllähän mun täytyy se myöntää, että se keho on yksi. Koska kuvat ovat omakuvia. En voi sanoa, ettei olisi mitään tekemistä kehon kanssa. Kun ei se mikään maisemakuvakaan ole. Se on omakuva. Eivät ihmiset katso pelkkää naamaa, vaan ne katsovat kokonaisuutta. Ihan sama, olisiko siinä laiha vai lihava, silti he katsovat sitä kokonaisuutta. Kovemman käsittelyn saa lihava ihminen, sanotaan näin. Mä olen aika vähällä päässyt”, Susiraja sanoo.

Hän arvelee, että on päässyt vähällä juuri sen vuoksi, ettei ota asiaan kantaa. Susirajalle hänen taiteensa lähtökohta on esine.

”Kello kaksitoista tuohon olkkariin, kun on hyvä valo ja that’s it.”

Esineitä hän ajattelee koko ajan. Niiden on oltava jonkinlaisia arkkityyppejä. Sellaisia, jotka kuka tahansa tunnistaa iästä, sukupuolesta ja kansalaisuudesta riippumatta.

Susiraja kerää puhelimeensa listoja esineistä. Sitten hän laittaa hyvän musiikin soimaan, lukee listoja edestakaisin ja pohtii mahdollisia pareja.

Viimeistellyt teokset syntyvät hänen mukaansa hetkessä. Esimerkiksi A style called a dead fish -teosta kuvatessa Susiraja ei vielä kameran eteen asettuessaan aivan tiennyt, minne asettaisi vessakarhun.

Iiu Susirajan teos Functional communication (2012). Taiteilijan mukaan taide on ennen kaikkea tekemistä.

Susirajan mukaan taide on ennen kaikkea tekemistä. ”Fiilistä” taiteen tekemiseen ei voi odotella loputtomasti, hän sanoo.

”On vain ryhdyttävä tekemään. Että kello kaksitoista tuohon olkkariin, kun on hyvä valo ja that’s it.”

Viime viikon sunnuntaina Susiraja oli kuumeessa, mutta kuvasi silti kaksi uutta teosta Nino Mier -gallerian näyttelyä varten. Se oli hikistä hommaa, mutta tuli silti tehtyä, koska niin hän oli gallerialle luvannut.

Sinnikkyys palkitaan, kun näkee valmiin kuvan tietokoneen ruudulla.

”Voi hyvänen aika, kun mä sitä tuijotan ja räplään ja uudelleen kännykältä katselen. Se on niin koukuttavaa”, Susiraja sanoo.

Hän uskoo, että saman tunteen tietävät ne, jotka julkaisevat omakuviaan sosiaalisessa mediassa. Kuinka mukavaa niitä on päästä jälkikäteen tarkastelemaan uudestaan ja uudestaan.

Iiu Susirajan teoksia MoMA -museon PS1-tilassa.

Kolmas kulmakivi Susirajan taidetta kannattelevalla listalla on miljöö. Susiraja on asunut vuodesta 2016 lähtien kodissa, josta hän vastaa puheluun ja jonka olohuoneessa A style called a dead fish -teos on kuvattu. Sitä ennen hän muutti paljon.

Uuden alun perässä, Susiraja sanoo. Lopulta hän ymmärsi, ettei uusi alku tule muuttamalla. Se on hänen mukaansa höpöhöpöhommaa. Asunto on vanhempien omistama, mummon vanha, hyvä ja mukavalla paikalla.

”Mä olen ihan tyytyväinen. Että ei mua harmita, etten mä sinne New Yorkiin mee.Silti mä odotan kauheasti, mitä tulevaisuus tuo. Varsinkin nyt kun on tämä MoMA. Mutta mä olen ihan tyytyväinen nyt jo. Kaikki mitä tulee tähän lisää, se on vain bonusta. En mä koskaan ajatellut, että mulle tulis ura ulkomailla, kun mä olin niin huono englannissa.”

Hän sanoo, että kansainvälisen uran urkeneminen on ollut hänen kohdallaan tuuria. Mutta toki myös sitä, että teokset ovat hyviä.

”Aina puhutaan verkostoitumisesta ja matkustelusta, mutta kyllä mä sanoisin, että kaiken a ja o ovat hyvät teokset. Siitä ei pääse mihinkään. Jos ne eivät ole hyviä tai jos ne ovat samanlaisia kuin kahdellasadalla muulla, ei siinä auta hyvä englanti eikä verkostoituminen.

Menestys tuntuu hänen mukaansa hyvältä, mutta nykymaailma ja elämän arvaamattomuus pitävät ruodussa.

”Tämä voi olla kaikki ohi huomenna. Mä voin olla pelkkä nolla. Ei pidä sen varaan rakentaa asioita, että olen menestynyt taiteilija. Nykyään maailma ja elämä aina yllättää, hyvällä ja huonolla.”

Taiteen tekemistä hän kuitenkin jatkaisi, vaikka huomenna jo olisikin nolla.

Iiu Susiraja: A style called a dead fish -näyttely New Yorkin MoMA:ssa PS1-tilassa 20.4.–4.9.2023.

Oikaisu 20.4. kello 17.09: Iiu Susirajan yksityisnäyttelyt museoissa eivät rajoitu vain Kiasmaan ja SKMU Sørlandets Kunstmuseumiin.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat