”Naisvaltikka sinfoniaorkesterissa.” Näin otsikoi Aamulehti yhdysvaltalaisen kapellimestarin Antonia Bricon haastattelun lokakuussa 1947, jolloin Brico kävi johtamassa ensimmäistä kertaa Tampereen kaupunginorkesteria Raatihuoneella.
Kuten otsikosta voi päätellä, naiset olivat tuohon aikaan harvinaisuuksia kapellimestareina. Sen kummempaa hämmästelyä ei Bricon sukupuoli lehden toimittajassa kuitenkaan aiheuttanut.
Jutussa kerrotaan muun muassa orkesteriharjoituksien kulusta ja Bricon suomalaisille muusikoille tuomista tuliaisista, kuten soittimien kielistä ja puhdistusaineista, joista sodanjälkeisessä Suomessa oli kova pula. Brico harjoitti siis eräänlaista muusikkojen välistä Amerikan-apua. On jopa arveltu, että keskustiedustelupalvelu CIA olisi osallistunut Bricon matkojen järjestelyihin osana kylmän sodan propagandataistelua.
Aamulehti uutisoi Antonia Bricon vierailun Tampereella vuonna 1947.
Musiikkipuoli joka tapauksessa sujui hyvin. Aamulehden konserttiarviossa Brico sai vuolaat kehut. Orkesterin soittoa kuvattiin ”erinomaiseksi” ja kapellimestaria ”voimakkaaksi ja sytyttäväksi taiteilijapersoonaksi”. Kriitikon mielestä konsertti oli ”kaikin puolin kohottava tilaisuus”.
Brico kävi aikoinaan johtamassa Suomessa Tampereen lisäksi Helsingissä, Porissa, Hämeenlinnassa ja Turussa. Tampereen kaupunginorkesteria hän johti useita kertoja 1940- ja 1950-luvuilla. Vuonna 1950 hän kertoi Aamulehdelle ”tulevansa Suomeen kuin kotiinsa” ja ”rakastavansa Sibeliuksen musiikkia”. Hän myös tapasi säveltäjän tämän kotona Ainolassa.
Antonia Brico on ajankohtainen nimi Suomessa juuri nyt, kun hänestä kertova elokuva Kapellimestari sai ensi-iltansa 21. huhtikuuta. Maria Petersin ohjaama elokuva kuvaa nuoren Bricon kamppailua taiteellisen kutsumuksensa puolesta 1920-luvun puolivälistä 1930-luvun alkuun.
Kapellimestari-elokuvan pääosaa näyttelee hollantilainen Christanne de Bruijn. Oikean Antonia Bricon tavoin hän puhuu elokuvassa sujuvaa hollantia ja englantia.
Kapellimestarin ajoitus on tarkka kuin Bricon tahdinlyönti. Tuoreessa muistissa on toinen naiskapellimestaria kuvaava uusi elokuva, aiemmin keväällä suomalaisissa elokuvateattereissa nähty Todd Fieldin ohjaama Tár.
Näissä kahdessa elokuvassa käsitellään kahta kuumaa aihetta: naisten syrjintää (Kapellimestari) ja johtavassa asemassa olevan henkilön epäasiallista käytöstä (Tár). Elokuvat myös kohtaavat, sillä Cate Blanchettin tähdittämässä Tárissa viitataan Antonia Bricoon alan pioneerina.
Kapellimestari välittää varsin hyvin sen, millaista päättäväisyyttä ja uhrauksia kapellimestariksi halunneelta naiselta vaadittiin 1900-luvun alkupuolella. Brico onnistui sinnikkyytensä ja lahjakkuutensa ansiosta mahdottomaksi luullussa asiassa: hän pääsi johtamaan muutamia aikansa parhaita orkestereita Euroopassa ja Yhdysvalloissa.
Tosin Bricoltakin se onnistui vain satunnaisesti ja kovan kamppailun jälkeen. ”Saan leivänmurusia, vaikka olen hurjan nälkäinen”, tiivistää usein turhautunut Brico asemansa elokuvassa. Kommentti on varmaan otettu vanhemman Bricon lausunnoista, sillä elokuvan tapahtumien aikaan hänen uransa oli vasta alussa.
Kuka?
Antonia Brico
Rotterdamissa Hollannissa vuonna 1902 syntynyt kapellimestari ja pianisti.
Sai uuden nimen Wilhelmina Wolthuis kasvattivanhemmiltaan, jotka veivät perheen Yhdysvaltoihin 1908. Muutti myöhemmin nimensä takaisin Antonia Bricoksi.
Opiskeli 1920-luvulla Yhdysvalloissa ja työskenteli San Franciscon oopperan johtajan assistenttina.
Jatkoi opintojaan Berliinin musiikkikorkeakoulussa vuodesta 1927.
Debytoi ammattilaisena Berliinin filharmonikkojen kapellimestarina vuonna 1930.
Johti vuonna 1934 New Yorkissa perustettua naisten sinfoniaorkesteria muutaman vuoden ajan.
Loi tiiviit suhteet Suomeen ja säveltäjä Jean Sibeliukseen.
Toimi vuosina 1958–1963 Boulder Philharmonic Orchestran johtajana Coloradossa.
Kuoli vuonna 1989 Denverissä 87-vuotiaana.
Antonia Bricoa pidetään maailman ensimmäisenä ammattimaisena naiskapellimestarina. Hän oli ensimmäinen nainen, joka johti kuuluisia Berliinin filharmonikkoja ja New Yorkin filharmonikkoja 1930-luvulla. Vastaanotto oli utelias ja myönteinen. Säännöllisiin kiinnityksiin esiintymiset eivät kuitenkaan johtaneet. Brico nähtiin osaamisestaan huolimatta kummajaisena.
Musiikki tuli Bricon elämään välähdyksenomaisesti hänen kuultuaan lapsena urkumusiikkia. Pianoon hän rakastui kymmenvuotiaana. Lapsuus oli vaikea, sillä Hollannissa syntynyt Brico varttui ankarassa kasvattiperheessä Yhdysvalloissa. ”Musiikki piti minut järjissäni nuorena, koska lapsuuteni ei ollut kovin onnellinen”, Brico muisteli 1970-luvulla.
Hän raivasi monista esteistä huolimatta tiensä musiikkiopintoihin ensin Yhdysvalloissa ja myöhemmin Saksassa. Hän onnistui pääsemään Berliinin musiikkikorkeakouluun ja tunnetun kapellimestarin Karl Muckin yksityisoppilaaksi.
Antonia Brico Tampereella vuonna 1955.
Bricon ura hiipui hiljalleen 1950-luvun jälkeen, mutta hän nousi myöhäisellä iällään vielä hetkeksi julkisuuteen, kun Judy Collins ja Jill Godmilow tekivät hänestä vuonna 1974 tunnin mittaisen dokumentin Antonia: A Portrait of the Woman. Siinä voi nähdä Bricon paitsi johtavan myös opettavan johtamista.
Hän piti elämänsä loppuun asti kiinni näkemyksestään naisten ja miesten tasavertaisuudesta. ”Koska miehet ja naiset tulevat toimeen keskenään elämässä, mikseivät sitten myös sinfoniaorkesterissa.”
Kapellimestari sai ensi-iltansa Suomessa 21. huhtikuuta.
Lue lisää: Kapellimestaridraama heruttaa kyyneleitä sipulilla ja sorrolla
Lue lisää: Maailma Tuomas Haapasen, 96, silmin