Tietokirja
Minna Eväsoja: Sensei. Oppilaana Kiotossa. Gummerus. 348 s.
Kirsikkapuut kukkivat pian Helsingin Roihuvuoressa kuin vanhoissa japanilaisissa puupiirroksissa.
Mutta Japanin tuntija, Minna Eväsoja kertoo uusimmassa tietokirjassaan Sensei. Oppilaana Kiotossa, että hetkellisyys, muuttuvuus ja katoavaisuus koskettavat japanilaisia syvemmältä kuin täydessä kukassa olevat kirsikankukat.
Kustantajatietojen mukaan Sensei on jo Eväsojan neljäs japanilaista kulttuuria käsittelevä tietokirja. Helsingin yliopiston tutkimusportaalista löytyy hänen nimellään kolmisenkymmentä tieteellistä artikkelia naiseudesta, harmoniasta, kauneudesta.
Japanilaisessa puutarhassa on aina lampi. Vesi karkottaa pahan ja symboloi puhtautta. Kauneinta on silloin, kun pilvenraosta kurkistava kuu viivähtää hetken lammen pinnalla. Kuun pitää siis olla vaillinainen, ei täysi.
Japanilaisen estetiikan mukaan täydellisyys ei ole kaunista, korean ja karun tasapainoilu on.
Mitä pidemmälle Eväsojan teosta luen, sitä selvemmäksi käy, miten vähän tiedän japanilaisesta kulttuurista. Murakamit on toki luettu ja sushit syöty. Mutta ne ovat vain pisaroita.
Eväsoja vertaa japanilaista kulttuuria valtavaan jäävuoreen, jonka pinnan alla on kaikkein merkittävin. Hän opiskeli 1990-luvulla Kiotossa muun muassa teetaidetta.
Tohtoriksi Eväsoja väitteli Helsingin yliopistossa aiheesta ”karun kauneuden esteettis-filosofisista piirteistä teetaiteessa”. Akateeminen ura ei kuitenkaan auennut Suomessa erilaisten säästötoimenpiteiden takia.
Kotimaassa tutkijaa kuitenkin pidättelivät puoliso ja lapset. Hän kouluttautui terveydenhoitajaksi.
Sensei. Oppilaana Kiotossa -teoksessa Eväsoja kertoo matkastaan Tokioon luennoimaan suomalaisesta neuvolasta.
Samalla matkalla, juuri ennen koronavuosia, hän tapasi 85-vuotiaan Sensein, opiskeluaikaisen mentorinsa, mestarinsa ja ohjaajansa. Tietokirja on kuin opettajan ja oppilaan kaksoiselämäkerta.
Sensei on samaan aikaan etäinen opettaja ja läheinen ystävä. Tapakulttuuri ja kohteliaisuus säätelevät tiukasti kanssakäymistä. Yksityiselämästä vaietaan.
Siksi Eväsoja ei kutsu miestä nimeltä vaan vain senseiksi, mutta kirjoittaa yleisnimen isolla alkukirjaimella kunnioittaakseen opettajaansa.
Sensei kutsui aikoinaan Suomesta tullutta naisopiskelijaa ”lumen naiseksi” tai ”valkoiseksi käärmeeksi”. Nimitykset ovat peräisin japanilaisesta mytologiasta ja liittyvät vierauteen ja vaarallisuuteen.
Ne viittaavat myös olentoon, joka vartioi tiedon jalokiveä.
Eväsojalla oli aikoinaan onni saada ohjaajakseen kunniallinen sensei. Kirjassaan Melkein geisha (2016) hän toteaa, että on myös toisenlaisia, oppilaitaan hyväksikäyttäviä senseitä.
Eväsojan Sensei on kuin kilpikonna, joka on jo kauan sitten vetäytynyt kilpensä alle musiikin, elokuvien ja älypuhelinten ulottumattomiin. Hän rakastaa puutarhoja, kukkien asettelua, teeseremonioita, runoutta.
Oppinut ihminen ei ole spesialisti vaan laaja-alainen kaunosielu.
Sensein kaltaiset mestarit ovat mennyttä maailmaa myös nykyjapanilaisille, myöntää Eväsoja.
Kuitenkin hän haluaa kertoa Senseinsä tarinan, koska pian hänen kaltaisiinsa originelleihin voi tutustua enää vain kirjoissa.
Eväsoja maalaa aikoja ja tapoja välillä pikkutarkasti ohuella ja välillä laveasti suurella pensselillä. Paikoitellen lukemista kuitenkin häiritsevät toisto ja yksityiskohtiin juuttuminen.
Ehkä silloin on kyse japanilaisesta perusteellisuudesta, siitä pinnanalaisuudesta, jonka äärellä teepussinliottaja on malttamaton.
Kiinnostavimmillaan teos on kertoessaan Sensein pedagogiikasta. Opettaja on auktoriteetti ja samalla luotsi matkalla kohti oppilaan itsenäistä ajattelua. Oppiminen alkaa aina kuuntelemisesta ja katsomisesta.
Seikkaperäisesti Eväsoja kertoo muun muassa, kuinka Sensei opetti katsomaan yksityiskohtia 1610-luvulta peräisin olevasta Kanõ Naganobun sermimaalauksesta Hauskanpitoa kirsikankukkien alla.
Katsoja tunsi ihollaan tuulen ja kuuli korvissaan naurun. Oppi iloitsemaan kirsikkapuiden alla.
Oikaisu 29.4. kello 18.33: Toisin kuin kuvatekstissä kerrottiin aiemmin, Jukka Mäkelä on Espoon kaupunginjohtaja, ei Espoon pormestari.
Oikaisu 29.4. kello 18.39: Otsikossa puhuttiin aiemmin Tokiosta, kun tarkoitus oli puhua Kiotosta.