Tämän vuoden Teosto-palkinto on jaettu kolmen kesken. Suomen suurimman musiikkipalkinnon saavat Draama-Helmin, Mikko Sarvanteen sekä Sanna Ahvenjärven ja Tapio Lappalaisen teokset.
Palkinto on yksi pohjoismaiden suurimmista taidepalkinnoista. Sen kokonaissumma 40 000 euroa jaetaan tasan voittajateosten kesken.
Palkinto aiheuttaa yhdelle palkituista, Draama-Helmille, epätavallisen tilanteen. Jo kolme albumia julkaissut räppäri on päättänyt harjoitella palkinnon kunniaksi esiintymisen oikein erityisyhtyeen kanssa.
Yhtye koostuu samoista muusikoista, joiden kanssa Draama-Helmi on tehnyt musiikkia jo vuosien ajan. Keikat hän on silti tehnyt tähän asti yleensä yksin kannettavan tietokoneensa kanssa.
Draama-Helmi eli Helmi Kajaste.
Draama-Helmi, oikealta nimeltään Helmi Kajaste, ja hänen työryhmänsä palkittiin viime vuonna ilmestyneen Draama-Helmi kuistilla -albumin kappaleista.
Perusteissa sanotaan muun muassa, että levyllä Draama-Helmi on päässyt ”taiteilijalle elintärkeään vapauden ja luovan ilmaisun tilaan, jossa Federico García Lorcan runoutta muistuttava maailma kohtaa murhapodcastit uudella ja ennennäkemättömällä tavalla”.
Kajaste sanoo olevansa huomionosoituksesta hämmentynyt.
”Olen aina sanonut, että musiikki on minulle harrastus, ja nyt se harrastus joutuu vähän kiusalliseen valoon, kun myönnettiin tällainen hieno palkinto tunnustuksena ja sanotaan kauniita sanoja työn laadusta”, hän sanoo.
””En ole käynyt itseni kanssa sellaista keskustelua, että haluaisin tämän leviävän.”
Kajasteen luonnehdinta harrastuksesta on vain osaksi liioittelua, sillä vaikka hän on sanoittanut ja esittänyt omia kappaleitaan jo kymmenen vuoden ajan, niin varsinaiselta koulutukseltaan hän on arkkitehti. Kesään 2024 asti Kajaste on jättänyt rakennussuunnittelun väliin, koska hän tekee väitöskirjaa.
Musiikissa Kajaste on pitänyt tiukasti kiinni omasta kontrollistaan ja tee-se-itse-periaatteesta. Hänellä ei ole sopimusta minkään levy-yhtiön kanssa eikä hänellä ole keikkamyyjää, managerista puhumattakaan. Ensialbumi Draama-Helmin erehdys ilmestyi vuonna 2015, ja toinen levy Draama-Helmi ihmisten ilmoilla kaksi vuotta myöhemmin. Helmi-Levyt-yhtiö, joka ei ole nimestään huolimatta Kajasteen oma yhtiö, on julkaissut albumeista kaksi myös vinyylipainoksena.
Hänen musiikkiaan ei löydy Spotifysta eikä muista suurista suoratoistopalveluista, vaan Bandcampista ja osin myös Youtubesta, vaikka Kajaste ei ole itse niitä sinne laittanut.
”En halua musiikkiani Spotifyhin, vaikka se onkin hyvä väline, jos haluaa tutustua uuteen musiikkiin”, Kajaste sanoo. ”Mutta se, että laittaa musiikkinsa sinne, on myös toive sille, että se kasvaa ja leviää, ja en ole käynyt itseni kanssa sellaista keskustelua, että haluaisin tämän leviävän.”
Kaikesta huolimatta Draama-Helmi on löytänyt yleisönsä ”puskaradion kautta”, niin kuin hän itse sanoo, ja saanut arvostusta omintakeisella musiikillaan.
Sitä nimitetään useimmiten räpiksi tai spoken wordiksi. Kajaste kallistuu enemmän räpin pariin, vaikka ymmärtää myös mistä spoken word -luonnehdinta tulee.
”Kun aloin tehdä kappaleita, yritin olla naseva räppäri, mutta se kuulosti minun äänelläni jotenkin itkuiselta. Luovutin ja ryhdyin räppäämään niin kuin puhun, ja siitä tulee se spoken word -fiilis. Ehkä räppään matalammalla äänellä kuin puhuessani, koska puhuessani narisen enemmän”, hän sanoo.
”Näen paljon vaivaa, että saan sen kuulostamaan vaivattomalta ja siltä, että ne vaikuttaisivat siinä hetkessä keksityiltä.”
Draama-Helmin kappaleissa tekstit ovat tiukasti sidoksissa musiikkiin ja rytmiin, ja siksi niitä ei voi Kajasteen mielestä pitää puhdasoppisena spoken wordina.
Kajaste sanoo aloittaneensa kappaleiden teon keväällä 2013, kun hän oli valmistumassa arkkitehdiksi. Kiire oli kadonnut, ja hän suunnitteli siivoavansa ensi töikseen asuntonsa.
”Se ei huvittanut, joten päätin ruveta tekemään räppiä sen sijaan.”
Kajaste oli tykästynyt varsinkin 1990-luvun räppiin ja sen itseironiseen uhoon, jota harrastivat muun muassa A Tribe Called Quest ja Slick Rick. Toisaalta hän piti monista muistakin musiikkityyleistä.
”Oikeastaan halusin tehdä bluesia, mutta en osannut soittaa, ja niiden yksinkertaisimpien sointujenkin opettelu oli siihen siivouksen välttelyhetkeen liian pitkä projekti.”
””Siivoaminen ei huvittanut, joten päätin ruveta tekemään räppiä.”
Draama-Helmin musiikista tuli lopulta jonkinlainen fuusio vanhasta räpistä, bluesista, vanhasta iskelmästä ja kokeellisesta elektronisesta musiikista. Ne kaikki kuuluvat myös palkitulla Draama-Helmi kuistilla -levyllä.
Musiikin ja tekstin ja Kajasteen flow’n yhdistelmä on kiehtova. Tavanomaiset räppikliseet loistavat poissaolollaan, ja tummasävyisen tajunnanvirran katkaisevat välillä yllättävät, absurdit ja humoristiset huomiot ja sanavalinnat.
Helmi Kajaste ja Joonas Siren treenasivat Teosto-palkintojuhlan esitystä varten maanantaina.
Kajaste sysää mielellään kunniaa lopputuloksesta ryhmänsä säveltäjille ja soittajille, joista kukaan ei ole päätoiminen muusikko. Joissakin kappaleissa Kajaste on tehnyt itse myös musiikin. Hänestä on ollut miellyttävämpää tehdä kappaleita kavereidensa kanssa kuin lähestyä ”jotain vierasta ihmistä, jonka tyyliä ihailen”.
Viime kädessä Kajaste on kuitenkin Draama-Helmin taiteellinen johtaja.
”Tämä on tavallaan sooloprojekti, joka lähtee liikkeelle minun visiostani, ja se viedään minun pomottamanani loppuun. Melkein kaikki musiikintekijät ovat tarjonneet myös kappaleita, joista en ole saanut mitään aikaiseksi.”
Luovan työn prosessi kiinnostaa Kajastetta, ja sen hahmottamiseen hän uskoo saaneensa työkaluja arkkitehtiopinnoistaan. Vaikka musiikki on kulkenut mukana harrastuksena, Kajaste on myös soveltanut ajattelutapaansa kirjoittamiseen.
Vuonna 2020 julkaistiin hänen kirjansa Rakenna, kärsi ja unhoita, jossa käsiteltiin arkkitehtuuria ja elokuvaa. Samaa teemaa Kajaste jatkaa työn alla olevassa väitöskirjassaan, jonka aiheena on rajan käsite arkkitehtuurissa.
Kajaste on ollut jo kauan aktiivinen elokuvaharrastaja, ja mukana teekkarien elokuvakerho Montaasin toiminnassa. Häneltä voi siis turvallisesti kysyä mitä yhteistä arkkitehtuurilla, musiikilla ja elokuvalla on.
”En ala nyt antamaan tähän mitään horinateoriavastausta, vaan enemmänkin sitä, että kaikki ne etenevät ajassa.”
Hän osaa myös vastata helposti tavallisimpiin arkkitehdeille esitettyihin kysymyksiin, kuten pilaavatko uudet pilvenpiirtäjät Helsingin (”kun suunnitellaan ja rakennetaan iso alue kerralla, niin se on harvoin alueen eläväisyydelle hyödyksi”) ja onko huonoa, että Helsingin rannat rakennetaan täyteen (”jos se tarkoittaa rantojen yksityistämistä, niin sitä en kannata”).
””En ala nyt antamaan tähän mitään horinateoriavastausta.”
On melko epätodennäköistä, että Helmi Kajaste jättäisi uransa arkkitehtina ja heittäytyisi päätoimiseksi Draama-Helmiksi ja unohtaisi jämäkät periaatteensa tee-se-itse-toiminnasta, oman ilmaisun kontrollista ja sen mukanaan tuomasta vapaudesta.
”Ei tämä musajuttu ole koskaan ollut suunnitelmissa kauhean pitkälle tulevaan, ja näin on mennyt nyt kymmenen vuotta. On ollut yllätys, että se on jatkunut näin kauan.”
Teosto-palkinto saattaa silti muuttaa hieman suunnitelmia.
”Olin ajatellut, että jään tästä eläkkeelle, kun nämä kolme levyä on tehty, koska ne ovat näin jälkikäteen ajateltuna trilogia. Nyt on vähän samanlainen olo kuin kymmenen vuotta sitten diplomityön valmistuttua. Että katellaan, jos jotain tulee jostain”, hän sanoo.
”Mutta ihan hyvin voin tehdä näitä molempia asioita kymmenen tai kahdenkymmenen vuodenkin päästä. Jos en ajattele, että musiikkijutun pitäisi laajentua jonnekin, niin voin tehdä sitä himassa ihan niin kuin nytkin.”
Vuoden 2023 Teosto-palkinnot
Teosto-palkinto jaettiin tänä vuonna kolmen teoksen kesken.
Palkinnon saivat Helmi Kajasteen ja työryhmän teokset Draama-Helmin levyllä Draama-Helmi kuistilla, Mikko Sarvanteen sävellykset Mikko Sarvanne Gardenin levyllä Heräämisen valkea myrsky sekä Sanna Ahvenjärven ja Tapio Lappalaisen yhteissävellys Water.
Vuosittain jaettavan palkinnon arvo on 40 000 euroa, ja se voidaan jakaa useamman teoksen kesken.
Jos palkinto myönnetään vain yhdelle teokselle, palkintosumma on 25 000 euroa.
Voittajat valitsi tuomaristo, johon kuuluvat vuoden 2022 Teosto-palkintovoittajat Cecilia Damström, Linda Fredriksson ja Yona sekä Ylen musiikkiohjelmien päällikkö Miikka Maunula ja Suomen kansallisoopperan ja -baletin pääjohtaja Gita Kadambi.