Nykytanssi
Elina Pirinen: Mortal Tropical Dances Tanssin talossa 5.5.
Elina Pirisen Mortal Tropical Dances on kokonaisvaltainen kokemus, joka aktivoi katsojan kaikkia aisteja. Esitys alkaa pimeydestä. Ilman visuaalista ärsykettä lempeästi virtaava laulu näppäilee kuulijan esikielellisiä tunnemuistoja ja virittää kohti alitajunnasta ja fetisseistä ammentavaa esitystä.
Esityksen alku on kuin harras rituaali, joka hiljalleen yltyy tiedostetun estottomaksi orgiaksi. Kehollinen nautinto, intiimin rajojen rikkominen ja jakaminen ovat esityksen ytimessä. Tanssijat tutkivat sekä omia että toistensa kehoja välillä hellästi, välillä rajusti.
Riemukkaassa kohtauksessa tanssijat rummuttavat toistensa pakaroita mitä mielikuvituksellisimmissa asennoissa. Leikin jäljiltä pakarat loistavat punaisina esityksen loppuun saakka.
Erilaiset läimäytykset, nipistykset ja taputukset sekä pakkoliikkeitä muistuttavat nykäisyt ovat vahva osa koreografiaa. Kaikkea toimintaa värittää kuitenkin ilo ja huumori. Rajojen rikkominen ei satuta, se vapauttaa.
Esityksessä käytettävät tuoksut hiipivät nenään ja sitten taas hälvenevät. Tuoksujen kautta myös makuaisti aktivoituu. Tanssijat myös liikkuvat paljon kielet ulkona ja esimerkiksi imevät toistensa sormia, mikä vahvistaa maun kokemusta visuaalisesti.
Mortal Tropical Dances on Ville Kabrellin läpisäveltämä. Seitsemän tanssijan lisäksi näyttämöllä nähdään yksitoista muusikkoa. Musiikki on valtavaa, jopa sinfonista.
Varoitukset kovista äänistä lämpiön näytöillä eivät ole turhia. Paikoittain äänenvoimakkuus tuntuu fyysisenä paineena kehossa.
Jouko Korkeasaaren puvustus ilottelee voimakkailla väreillä ja paljaalla iholla. Välillä liki alastomat tanssijat kiipeävät myös katsomoon ja tulevat häpeilemättä lähelle.
Esitys haastaa katsojan. Inhon väristys kulkee lävitseni, kun tanssijat ensin antautuvat hellään kannatteluun ja avaavat sitten suunsa kuin suudeltavaksi tai ruokittavaksi, mutta toinen tanssija sylkee avoimeen suuhun.
Sylki ei ole ainoa näyttämöllä nähtävä ruumiinneste. Katsoja joutuu punnitsemaan näkemäänsä myös rintamaidon ja virtsan osalta. Pirinen rikkoo tabuja tietoisesti.
Mortal Tropical Dances muistuttaa, että palaamalla omaan kehoon löydämme juuremme ja rauhan. Soveliaisuuden säännöistä ja yhteiskunnan rajoituksista vapaudutaan kehon ja regression kautta. Läpi esityksen toistuva piirimuodostelma toimii symbolina kokoontumisesta yhteen ja aidosta kohtaamisesta.
Lopussa koreografia lainaa klassisen baletin historiasta pienten lähes suorin jaloin toteutettujen bourrée-askeleiden ja maata pitkin etenevän savun yhdistelmää, joka luo illuusion tanssijoiden liukumisesta ja leijailemisesta hieman näyttämön yläpuolella. Rituaali on tullut päätökseensä ja vapautuminen on saavutettu.
Koreografia ja runot Elina Pirinen, sävellys Ville Kabrell, koreografin assistentti Karolina Ginman, tanssijat Adrian Barzak, Simone Benini, Una Björg, Caroline Eckly, Karolina Ginman, Elina Pirinen, Felix Urbina. Muusikot lauluyhtye Lumen Valo, Tatu Rönkkö, Pyry Nikkilä, Ville Kabrell. Valo- ja tilasuunnittelu Mikko Hynninen, dramaturgia Heidi Väätänen, pukusuunnittelu Jouko Korkeasaari.